thumb|Avaruussukkula Columbia lähtöalustalla. Columbia (Nasan avaruussukkuloiden (orbital vehicle) luokituksessa OV-102) oli Nasan sukkulalaivaston ensimmäinen avaruuskelpoinen avaruussukkula. Ennen Columbiaa oli valmistunut testisukkula Enterprise, mutta se pystyi ainoastaan ilmakehässä tapahtuviin koelentoihin. Sukkulan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1975. Columbian ensimmäinen lento (STS-1) tapahtui 1981 ja viimeinen (STS-107) – 2003. Sukkula tuhoutui palatessaan Maan ilmakehään surmaten samalla sen koko seitsenhenkisen miehistön.
Lennot Avaruussukkula Columbia lensi , oli avaruudessa , kiersi kiertoradan ja lensi kaikkiaan . Se ei kertaakaan vieraillut aikanaan toiminnassa olleilla avaruusasemilla eli Mirillä tai ISS:llä.
thumb|Columbian laukaisu lennolle STS-1. Valkoiseksi maalattu ulkoinen tankki erottuu selvästi. thumb|Columbian laukaisu sen viimeiseksi jääneelle lennolle.
Onnettomuus Avaruussukkula Columbia tuhoutui 2003 . Sukkula hajosi ilmakehään palaamisen aikana Texasin yläpuolella lennolla STS-107. Onnettomuudessa sai surmansa sukkulan koko seitsemän hengen miehistö. Onnettomuuden jälkeen kaikki sukkulat olivat kaksi vuotta lentokiellossa.
Onnettomuuden syyksi todettiin, että polttoainetankin lämpöeristeestä irtosi vaahtomuovin palanen lähtönousun aikana ja se vaurioitti yhtä sukkulan lämpösuojan paneeleista siiven etureunassa. Hauraaseen keraamiseen materiaaliin jäi tällöin reikä, josta kuuma plasma pääsi aluksen rakenteeseen sen palatessa takaisin ilmakehään. Vaurioituminen havaittiin tutkimalla videokuvaa lähdöstä aluksen ollessa kiertoradalla.
Onnettomuuden jälkeen tehtiin arvioita mahdolliselle pelastussuunnitelmalle. Hiilidioksidin kertyminen alukseen asetti aikarajan, jonka puitteissa pelastamista olisi pitänyt yrittää. Kansainvälinen avaruusaseman (ISS) kiertoradalle siirtyminen telakoitumista varten olisi vaatinut moninkertaisesti enemmän energiaa kuin mitä Columbialla oli käytettävissä eikä siten ollut mahdollinen.
Toinen sukkula Atlantis oli valmisteltavana seuraavaa lentoa varten, mutta sen käyttöön saamiseen ajoissa olisi pitänyt normaalisti viikkojen pituiset valmistelut puristaa valmiiksi paljon lyhyemmässä ajassa. Valmistelussa olisi myös pitänyt onnistua kerralla ilman virheitä. Aluksen laukaisun olisi onnistuttava ilman samaa vaahtomuovin irtoamista ja osumista kriittiseen paikkaan. Kiertoradalla olisi tehtävä vaikea operaatio miehistön siirtämiseksi aluksesta toiseen. Avaruuspuvun käyttö ei onnistu ilman avustajaa, joka olisi myös hidasta ja vaikeaa. Columbia-alusta ei olisi voitu pelastaa, koska eräitä toimintoja ei voinut ohjata etänä.
thumb|Columbian viimeinen miehistö Lennon miehistö Rick D. Husband, komentaja William C. McCool, lentäjä Michael P. Anderson, hyötykuormasta vastaava tutkija David M. Brown, asiantuntija Kalpana Chawla, asiantuntija Laurel Blair Salton Clark, asiantuntija Ilan Ramon, hyötykuorma-asiantuntija, Israelin ensimmäinen astronautti
Lennot Laukaisu Laskeutuminen Tunnus Tehtävä ja muita huomioita Lähde 12. huhtikuuta 1981 STS-1 ensimmäinen sukkulalento 12. marraskuuta STS-2 ensimmäinen miehitetyn avaruusaluksen uudelleenkäyttö 22. maaliskuuta 1982 STS-3 ensimmäinen lento maalaamattomalla ulkoisella tankilla 27. kesäkuuta STS-4 sukkulan viimeinen koelento 11. marraskuuta STS-5 ensimmäinen nelihenkinen miehistö ja ensimmäinen kaupallisen satelliitin laukaisu 28. marraskuuta 1983 STS-9 ensimmäinen kuusihenkinen miehistö ja ensimmäinen Spacelab-laukaisu 12. tammikuuta 1986 STS-61-C Yhdysvaltain edustajainhuoneen edustaja Bill Nelson mukana lennolla ensimmäisenä poliitikkona ja viimeisin onnistunut lento ennen Challengerin lentoa STS-51-L. 8. elokuuta 1989 STS-28 KH-11 vakoilusatelliitti. 9. tammikuuta 1990 STS-32 LDEF:n takaisinhaku 2. joulukuuta STS-35 useiden röntgen- ja UV-teleskooppien kuljettaminen 5. kesäkuuta 1991 STS-40 viides Spacelab biologia 25. kesäkuuta 1992 STS-50 Yhdysvaltojen mikrogravitaatiota tutkiva Laboratory 1 (USML-1) 22. lokakuuta STS-52 Laser Geodynamic Satellite II:n laukaisu 26. huhtikuuta 1993 STS-55 saksalainen Spacelab D-2 mikrogravitaatiotutkimus 18. lokakuuta STS-58 Spacelab Life Sciences 4. maaliskuuta 1994 STS-62 Yhdysvaltain mikrogravitaatiotutkimus – mikrogravitaatio hyötykuorma-2 (USMP-2) 8. heinäkuuta STS-65 Kansainvälinen mikrogravitaatiolaboratorio – International Microgravity Laboratory (IML-2) 20. lokakuuta 1995 STS-73 Yhdysvaltain mikrogravitaatiolaboratorio (USML-2) 22. helmikuuta 1996 STS-75 Tethered Satellite System Reflight (TSS-1R) ja USMP-3 20. kesäkuuta STS-78 biologia ja mikrogravitaatio Spacelab (LMS) 19. marraskuuta STS-80 Wake Shield Facilityn (WSF) kolmas lento ja pisin sukkulalento (2006) 4. huhtikuuta 1997 STS-83 mikrogravitaatiolaboratorio (MSL) 1. heinäkuuta STS-94 MSL 19. marraskuuta STS-87 Yhdysvaltojen mikrogravitaatiohyötykuorma (USMP-4) 13. huhtikuuta 1998 STS-90 Neurolab – Spacelab 23. heinäkuuta 1999 STS-93 Chandra-avaruusröntgenobservatorion laukaisu 1. maaliskuuta 2002 STS-109 Hubble-avaruusteleskoopin huoltotehtävä (HSM-3B) 16. tammikuuta 2003 STS-107 lukuisia mikrogravitaatio ja maatieteiden tutkimustehtäviä 1. helmikuuta Sukkula tuhoutui ilmakehään paluussa ja seitsenhenkinen miehistö kuoli.
Lähteet
Aiheesta muualla
Onnettomuuden tutkinnan dokumentit Nasan Columbia sivusto KSC:n Columbia-sivusto
Luokka:Avaruussukkulat Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit