pienoiskuva|Marcel Petiot'n pidätyskuva 1944 Marcel André Henri Félix Petiot, "capitain Valéry", "Docteur Satan"; (17. tammikuuta 1897 Auxerre, Yonne, Ranska – 25. toukokuuta 1946 La Santén vankila, Pariisi, Ranska) oli ranskalainen yleislääkäri ja sarjamurhaaja, joka tuomittiin kuolemaan 26 ihmisen murhasta, jotka oli tehty Pariisissa osoitteessa Rue Le Sueur 21.Tieteen Kuvalehti Historia 11/2013, s. 58-61
Lapsuus ja nuoruus Marcel Petiot'n vanhemmat Félix ja Clémence Petiot työskentelivät postin palveluksessa. Marcel oli perheen esikoinen ja pitkään ainoa lapsi. Nuorempi veli Maurice syntyi 12 votta myöhemmin. Hänen äitinsä halusi olla puhelinasentaja-miehensä mukana tämän työmatkoilla, joten 2-vuotiaana Marcel lähetettiin asumaan tätinsä Henrietta Bourdonin ja tämän palvelijattaren Marie Gastonin luo. Naisten kertoman mukaan Marcel oli kuriton ja vilkas lapsi, jolla oli inkontinenssiongelmia vielä yli 10-vuotiaana; raivokohtauksia, jolloin hän puri ihmisiä sekä myös tapana kiduttaa hyönteisiä ja pikkulintuja. Poika tukehdutti kissansa, koska ei onnistunut heittämään sitä kiehuvaan veteen. Marcelia rangaistiin viemällä hänet kirkkoon katumaan pahoja tekojaan aamumessuun ja pitämällä puutarhaporttia aina lukossa.
Marcel jäi 17-vuotiaana kiinni varastettuaan kirjeitä postilaatikosta kehittämällään ongella. Äiti oli kuollut kaksi vuotta aiemmin syöpään 36-vuotiaana. Lapsipsykologi diagnosoi hänellä tuolloin perinnöllisiä mielenterveyden ongelmia, josta Marcelin isä raivostui ja väitti ettei kellään hänen suvussaan ollut sellaisia ongelmia. Myöhemmät kertomukset esittävät erilaisia väitteitä Petiot'n nuoruuden aikaisesta rikollisuudesta ja laittomuuksista, mutta ei tiedetä, keksittiinkö ne myöhemmin julkisuuden tarpeisiin. Psykiatri vahvisti Petiot'n mielenterveysongelman 26. maaliskuuta 1914 ja katsoi ettei poika voinut tulla oikeudessa tuomituksi. Hänet oli koulussa todettu erittäin älykkääksi ja hän oppi lukemaan sujuvasti jo viisivuotiaana. Tultuaan erotetuksi kurittoman käytöksensä vuoksi eri kouluista useita kertoja, hän päätti koulutuksensa erityiskoulussa Pariisissa heinäkuussa 1915. Hän jatkoi lukio-opintoja kotonaan kaksi vuotta ja suoritti ylioppilastutkinnon hyvin arvosanoin tavoitteenaan tulla jonain päivänä lääkäriksi. Hänen isänsä vähätteli poikaansa, ja sanoi ettei tästä koskaan tulisi yhtään mitään.
Sotakokemukset ja mielisairaalat Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Marcel Petiot liittyi vapaaehtoisena armeijaan ja aloitti palveluksen tammikuussa 1916. Suurin osa hänen sotilasurastaan kului kuitenkin erilaisissa mielenterveyslaitoksissa. Hän haavoittui kranaantin sirpaleesta jalkaansa ja sai taistelukaasua Aisnen toisessa taistelussa, ja hän osoitti lisääntyviä mielenterveysongelmien oireita. Petiot lähetettiin useisiin lepokoteihin, joissa hänet pidätettiin armeijan peittojen, morfiinin ja muiden armeijan tarvikkeiden sekä lompakoiden, valokuvien ja kirjeiden varastamisesta ja hänet vangittiin. Fleury-les-Aubrais'n psykiatrisessa sairaalassa Petiotilla diagnosoitiin uudelleen erilaisia mielenterveysongelmia, mutta hänet palautettiin rintamalle kesäkuussa 1918. Hänet siirrettiin kolme viikkoa myöhemmin väitettyään loukanneensa jalkansa kranaatin sirpaleesta, hän todennäköisesti ampui jalkaansa itse, hänet lähetettiin uuteen rykmenttiin syyskuussa, jossa hän sai hermoromahduksen. Uusi diagnoosi riitti siihen, että hänet kotiutettiin vuonna 1920 työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettunaKing, David: Death in the City of Light (1st ed.). New York: Crown, 2011. ISBN 978-0-307-45289-4. ja suosituksena passitus mielisairalaan. Hän sai eläkettä vielä vuosina 1922–1923, jolloin hän toimi jo lääkärinä.Dr. Marcel Petiot — Bad Medicine — Crime Library on truTV.com www.trutv.com. Arkistoitu 7.10.2012. http://www.trutv.com/library/crime/serial_killers/history/petiot/4.html
Lääkäri? Sodan jälkeen Petiot nähtävästi aloitti sotaveteraaneille tarkoitetun nopeutetun koulutusohjelman, suoritti lääketieteellisen tiedekunnan opinnot hämmästyttävän lyhyessä ajassa eli kahdeksassa kuukaudessa ja siirtyi harjoittelijaksi Évreux'n mielisairaalaan. Hän suoritti lääketieteen tutkintonsa joulukuussa 1921 ja muutti Villeneuve-sur-Yonneen, jossa hän sai aiheettomasti kaksinkertaisen korvauksen palveluistaan sekä potilailta että valtion lääketieteellisen avun rahastoista. Tuolloin Petiot käytti jo riippuvuutta aiheuttavia huumausaineita. Työskennellessään Villeneuve-sur-Yonnessa hän sai maineen kyseenalaisista lääketieteellisistä käytännöistä, kuten huumausaineiden määräämisestä ja laittomien aborttien tekemisestä, sekä näpistyksistä. Hän varasteli jatkuvasti, mutta luotti siihen että mielenvikaisuus diagnoosi pelastaisi hänet vankeudelta.
Vuonna 1922 Petiot palasi Auxerreen mukanaan kirje, jossa hänen todistettiin suorittaneen lääkärintutkinnon. Hän ei näyttänyt tutkintotodistustaan. On epäselvää, suorittiko Petiot todellisuudessa koskaan lääketieteen opintojaan loppuun asti. Vielä tänäkin päivänä on mysteeri, miten hän saattoi opiskella lääketiedettä ollessaan mielisairaaloissa potilaana vuosina 1915–1921. Vaikka hän olisi hyötynyt entisille sotilaille tarjotuista lyhennetyistä ja nopeutetuista opinto-ohjelmista, hänen tai kenenkään muun olisi silti ollut vaikeaa, ellei mahdotonta, saada lääketieteen tutkintoa vajaassa kahdessa vuodessa. Vuonna 1919 hän oli vielä palvellut armeijassa; vuonna 1920 hänet oli laitoshoidossa Orléansin kaupungin mielisairaalassa, mutta jos häneen olisi uskominen joulukuussa 1921, hän oli "lääketieteen tutkinnon suorittanut".
Toukokuussa 1926 hänen rakastajattarensa Louise Delaveau katosi salaperäisesti. Nainen oli kertonut ystävättärelleen, että oli raskaana ja että tohtori Petiot aikoi tehdä hänelle abortin. Naapurit olivat nähneet Petiot'n lastaavan yöllä isoa tavara-arkkua kuorma-autoon ja läheisestä joesta löytyi muutaman viikon kuluttua tavara-arkkuun sullottu päätön naisen ruumis. Lisäksi Louisen äidin kotiin oli tehty murto ja se oli sytytetty tuleen. Paikallissviranomaiset eivät kuitenkaan voineet mielestään tutkia juttua todisteiden puutteessa ja asia kuitattiin sillä että Louise Delaveau oli vain karannut tiehensä. pienoiskuva|Marcel Petiot'n ja Gabrielle Lablais'n hääkuva 1927 Vuonna 1926 Petiot pyrki Villeneuve-sur-Yonnen pormestariksi ja palkkasi jonkun häiritsemään poliittista väittelyä vastustajansa kanssa katkaisemalla sähkövirran koko kylän alueelta. Hän voitti vaalin ylivoimaisesti ja virassa ollessaan kavalsi kaupungin varoja. Vuonna 1927 Petiot meni naimisiin Georgette Lablais'n kanssa, joka oli varakkaan maanomistajan, teurastajan ja pariisilaisen ravintoloitsijan 23-vuotias tytär Seignelaysta. Heidän poikansa Gerhardt syntyi huhtikuussa 1928.
Maaliskuussa 1930 tulipalo tuhosi yöllä meijerin omistavan liikemies Armand Debauven yrityksen ja kodin. Vaimo Henriette löydettiin keittiön lattialta kuolleena, pää murskattuna tylpällä esineellä. Poliisi epäili ryöstömurhaa, koska 20 000 frangin ilmoitettiin kadonneen. Jalanjäljet johtivat läheisten peltojen yli kohti Villeneuve-sur-Yonnea. Huhuttiin, että Henriette Debauve oli ollut tohtori Petiot'n rakastajatar ja että tämä nähtiin talon lähellä rikosiltana. Todistajaksi ilmoittautunut läheisen bistron omistaja Frascot teki kohtalokkaan vierailun tohtori Petiot'n vastaanotolle, josta hän haki hoitoa reumaansa. Hän sai pistoksen ja kuoli kolme tuntia myöhemmin. Petiot allekirjoitti kuolintodistuksen pitäen kuolinsyynä aneurysmaa.
Huhtikuussa 1930 Armand Debauve puhui poliisille ja kertoi, että eräs Villeneuve-sur-Yonnen asukas oli väittänyt pystyvän tunnistamaan tohtori Petiot'n Henrietten tappajaksi. Paikalliset santarmit pyysivät apua Pariisin poliisipäämajasta, mutta kansio oli jostain syystä "kadonnut" ja pysyi kadoksissa aina huhtikuuhun 1946 asti. Siihen mennessä tohtori Petiot'ta syytettiin jo useista murhista Pariisissa, eikä kukaan näyttänyt olevan kiinnostunut avaamaan Debauve-tutkintaa uudelleen.
Yonnen prefektinvirasto sai paljon valituksia Petiot'n varkauksista ja epäilyttävistä taloudellisista toimista. Hänet pidätettiin pormestarin virasta elokuussa 1931, ja hän joutui eroamaan. Petiot'lla oli kuitenkin edelleen monia kannattajia, ja kylävaltuusto erosi myös myötätunnosta häntä kohtaan. Viisi viikkoa myöhemmin 18. lokakuuta, hänet valittiin Yonnen departementin valtuutetuksi. Vuonna 1932 häntä syytettiin sähkön varastamisesta kylästä, ja hän menetti valtuustopaikkansa. Vuonna 1933 hän oli jo muuttanut perheineen Pariisiin.
Pariisi Pariisissa Petiot houkutteli potilaita väärennetyillä henkilöllisyystodistuksilla ja levittämällä uskomattomia väitteitä itsestään lääkärinä sisältäviä lentolehtisiä. Hän rakensi vaikuttavan maineen vastaanotolleen osoitteessa Rue de Caumartin 66, jossa hän hoiti kymmenen vuoden aikana yli 2 000 potilasta nähtävästi moitteettomasti tai ainakaan ilman valituksia. Hänen nimilaattansa vastaanoton ulkopuolella sisälsi niin paljon epämääräiiä lääketieteellisiä titteleitä ja tutkintoja, että siitä teki kollega valituksen lääkäreitten yhdistykselle ja laatta poistettiin.
Huhuja kuitenkin liikkui laittomista aborteista ja riippuvuutta aiheuttavien lääkkeiden liiallisesta määräämisestä. Vuonna 1936 Petiot nimitettiin médecin d'état-civil lääkäriksi, jolla oli valtuudet kirjoittaa kuolintodistuksia. Huhtikuussa 1936 hänet pidätettiin myymälävarkaudesta ja vapautettiin mielenvikaisuuden vuoksi. Hänen vaimonsa laittoi hänet yksityiseen hoitolaitokseen lyhyeksi aikaa kleptomanian vuoksi ja hänet vapautettiin helmikuussa 1937. Hän jatkoi veronkiertoa systemaattisesti.
Lääkärintoimillaan hän keräsi niin paljon rahaa, että pystyi sijoittamaan kiinteistöihin mm. kokonaiseen taloon, jossa oli 21 vuokra-asuntoa. Hän hankki lokakuussa 1941 omistukseensa rapistuneen, kolmikerroksisen 1800-luvun asuintalon ulkorakennuksineen ja talleineen Pariisin 16. hienostokaupungiosassa osoitteessa Rue Le Seur 21, jota remontoitiin hänen toiveittensa mukaisesti. Toiseen ulkorakennukseen remontoitiin lääkärin vastaanotto ja toisessa ulkorakennuksessa oli pieni kulmikas huone, joka oli äänieristetty, seinässä metallirenkaita ja ovessa kurkistusaukko. Muuten talo pysyi asumattomana.
Saksan miehitettyä Ranskan vuonna 1940, Ranskan kansalaisia kutsuttiin pakkotyöhön Saksaan. Petiot antoi väärennettyjä lääketieteellisiä työkyvyttömyystodistuksia kutsutuille. Hän hoiti myös palanneiden työntekijöiden sairauksia. Heinäkuussa 1942 hänet tuomittiin huumausaineiden liiallisesta määräämisestä, vaikka kaksi häntä vastaan todistanutta narkomaania Marthe Khaït ja Jean-Marc Van Bever olivat oudosti kadonneet maaliskuussa 1940. Petiot sai sakkoa 2 400 frangia. Heidän jäännöksensä löytyivät pari vuotta myöhemmin Rue Le Seur 21:stä.
Saksalainen komissaari, Gestapon agentti Robert Jodkum kertoi Petiot'n murhien motiivin sekä vahvisti tiedon Petiot'n kahdeksan kuukauden vankeudesta Gestapon hallussa Fresnen vankilassa lähellä Pariisia, jossa tätä myös kidutettiin tuloksetta. Petiot oli pidätetty toukokuussa 1943 kolmen muun henkilön kanssa epäiltynä juutalaisten salakuljetuksesta miehitetystä Ranskasta. Poliisi löysi todistajien verkkoja etsiessään Pariisissa asuvan henkilön, joka aikoi paeta, mutta muutti mielensä. Hän kertoi Marcel Petiot'n tarjonneen matkaa Etelä-Amerikkaan kaikkine tarvittavine matkustuspapereineen 25 000 frangilla. Yksi Petiot'n palveluksia käyttäneistä ja ikuisiksi ajoiksi kadonneista oli juutalainen turkkuri Joachim Guschinov. Kadotessaan tammikuussa 1942 Guschinovilla oli mukanaan noin 500 000 frangia käteistä, viisi erittäin arvokasta soopeliturkkia sekä kultaa, hopeaa ja timantteja jopa 700 000 frangin arvosta.
Petiot ja hänen kaksi apuriaan, asiakkaita hänelle välittänyt parturi Raoul Fourrier ja työtön kabareelaulaja Edmond Pintard vapautettiin saksalaisille hyödyttöminä helmikuussa 1944. Kolmas apuri oli itsekin juutalainen, romanialaisyntyinen Eryane Kahan.
Murhat