Theodor Körner (23. huhtikuuta 1873 Újszőny, Itävalta-Unkari – 4. tammikuuta 1957 Wien, Itävalta) oli itävaltalainen poliitikko. Körner toimi Itävallan presidenttinä vuosina 1951–1957.
Elämä Hän oli syntynyt Itävalta-Unkarin armeijan upseerin poikana UjszonyssaÖsterreichsches Staatsarchiv /Kriegsarchiv, pienessä Komaromin kylässä nyk. Unkarissa. Körner opiskeli sotilasakatemiassa Hranicessa ja valmistui luutnantiksi 1894.
Hän palveli upseerina Agramissa (nykyinen Zagreb, Kroatia) ja oli ylennetty majuriksi 1904, jolloin hänestä tuli Itävallan armeijan päällystöä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli komentajana Italian rintamalla. Hän erosi sotilasuralta kenraalina 1924.
Körner oli kiinnostunut politiikasta ja hän liittyi sosiaalidemokraatteihin 1924. Hän palveli Itävallan liittopäivien puheenjohtajana 1933–1934. Kansalaissota Itävallassa ja itävaltalais-fasistien nousu Engelbert Dollfussin johdolla lopetti Körnerin uran poliitikkona. Hän oli vangittuna kuten muutkin opposition jäsenet. Toisen kerran hänet vangitsivat natsit toisen maailmansodan aikana.
Toisen maailmansodan jälkeen huhtikuussa 1945, Körneristä tuli Wienin pormestari. Körner oli vastuussa pommituksissa sodan aikana pahasti vaurioituneen Wienin jälleenrakentamisesta ja suunnittelusta. Karl Rennerin kuoleman jälkeen puolue nimitti Körnerin presidenttiehdokkaaksi, ja Körner voitti vaalit saatuaan 51 prosenttia äänistä. Körneristä tuli ensimmäinen suoraan kansanvaalilla valittu Itävallan presidentti 1951. Hän kuoli virassa toimiessaan 1957.
Körnerillä oli tietämystä asevoimista, ja hän kirjoitti teoksia sotilasteorioista. hänen mukaansa on nimetty Wienissä katu ja tieteen ja taiteen palkinto Theodor-Körner-Preis.
Kirjallisuutta Thea Leitner: Körner aus der Nähe, Danubia Verlag. Wien 1951 Ilona Duczynsk: Theodor Körner.
Lähteet
Luokka:Itävallan presidentit Luokka:Itävaltalaiset sosiaalidemokraattiset poliitikot Luokka:Pormestarit Luokka:Vuonna 1873 syntyneet Luokka:Vuonna 1957 kuolleet