Sodankylän vanha kirkko

Sodankylän vanha kirkko on yksi Suomen vanhimmista puukirkoista. Kirkko on rakennettu vuonna 1689 Kuninkaallisen Majesteetin eli Kaarle XI:n kustannuksella.Pettersson 1984, sivu 9 Sodankylän kirkko oli vasta kolmas Kemin Lappiin rakennettu kirkko, Inarin ja Kemijärven kirkkojen jälkeen. Sodankylä sijoittuu näiden kahden paikkakunnan puoliväliin, ja sen kirkko oli tarkoitettu nykyisen Sodankylän, Kittilän, Pelkosenniemen ja Savukosken alueen silloisia asukkaita varten.Maunu 1991, sivu 13

Tyylillisesti kirkko edustaa toisaalta keskiaikaista kirkonrakennustraditiota, toisaalta pohjalaista puukirkkojen muotoperinnettä. Kirkko on satulakattoinen ja torniton. Sakaristo liittyy kirkon pohjoisseinään ulokkeena, samoin kuin eteinen länsipäätyyn. Interiööri on vuoraamaton ja maalaamaton. Seinien vahvikkeena ovat pohjalaistyyppiset tukiarkut. Mielenkiintoisia yksityiskohtia ovat vesikaton harjakampa ja viirit, jotka edustavat keskiajalle palautuvaa tyylikerrostumaa. Sisätilan tynnyriholvi on vuodelta 1703, ja kuorin erottaa muusta kirkosta vaatimaton kuoriaita.Sinisalo 1962, sivu 181 Kirkon lehteri on rakennettu 1700-luvun lopulla. Kirkkoon mahtuu noin 220 ihmistä.Söderholm 2002, sivu 76 1700-luvun hengessä kirkon lattian alle on haudattu arvokkaita henkilöitä. Muumiona parhaiten on säilynyt pariviikkoinen kirkkoherran poika Abraham Cajander.Maunu 1991, sivu 14

Valmistelut Kemin Lapissa oli alun pitäen vain kaksi kirkkoa, luultavasti 1646 rakennetut Inarin ja Kemijärven kirkot. Helmikuussa 1674 esitettiin Sompion ja Sodankylän käräjillä Kuninkaallisen Majesteetin plakaatti, jonka mukaan Sompioon rakennettaisiin kirkko kruunun kustannuksella. Rahvas kuitenkin vastasi molemmilla käräjillä, että uudelle kirkolle ei ole tarvetta, vaan Kemijärven kirkko riittäisi. Kirkonrakennushanke lykkääntyi näin ollen kymmeneksi vuodeksi.

Kemin kirkkoherran Johan Tuderuksen Kuusamossa pitämässä rovastintarkastuksessa 24. joulukuuta 1685 kirjattiin pöytäkirjaan Sompion, Sodankylän ja Kittilän lappalaisten nöyrä pyyntö, että maaherra ja konsistori anoisivat Kuninkaalliselta Majesteetiltä pappia, joka saisi asua Sodankylässä. Kuningas viittaa 3. toukokuuta 1686 Turun konsistorille lähettämässään kirjelmässä aikaisempaan päätökseen uusien kirkkojen ja kappeleiden rakentamisesta ja vakinaisesti paikkakunnalla asuvista sielunhoitajista. Turun piispa Johannes Gezelius vastasi kuninkaalle, että hän oli käynyt maaliskuussa Kemissä ja saanut tietää Kemin kirkkoherralta, että nykyisten pappien lisäksi tarvittaisiin vielä yksi Sodankylään ja yksi Kuusamoon. Kuningas kirjoitti jo 15. toukokuuta 1686 Pohjanmaan maaherralle Gustaf Grasselle, että tämän olisi huolehdittava Kuusamon kappelin rakennuttamisesta ja ilmoitettava Länsipohjan läänin maaherralle Hans A. Krusenille, että tämän tehtävänä taas olisi huolehtia lääniinsä kuuluvan Sodankylän kappelin rakennustyöstä.

Kirjeenvaihto kuninkaan kanssa pienoiskuva|David Klöcker Ehrenstrahl, Kaarle XI, 1655-1697, Ruotsin kuningas, 1682. Hans A. Krusen lähetti kirjeen kuninkaalle 10. marraskuuta 1687. Kirjeessä maaherra kertoi, että Tornion ja Kemin vouti Jacob Grape oli tiedustellut häneltä, mistä varat Sodankylän kirkkoa varten otettaisiin. Erityisesti Grape tarkoitti varoja kirvesmiesten palkkaamiseen ja saarnatuolin, vähintään yhden kellon sekä muiden tarpeellisten tavaroiden maksamiseen. Vouti oli kertonut myös, ettei lappalaisilla ollut tarvittavia varoja eikä ammattitaitoa kirkon rakentamiseen. Ainoastaan rakennushirret he voisivat hankkia. Näihin kysymyksiin maaherra Krusen toivoi vastauksia kuninkaalta.

Kuningas vastasi 25. marraskuuta 1687, että hän tarvitsisi ehdotuksen siitä, mitä kirkon vaatimat tarvikkeet ja kirvesmiesten palkat tulisivat maksamaan. Asiaa selvittämään Krusen määräsi lapinvouti Grapen. Lopullisen vastauksen kuluista maaherra lähetti kuninkaalle vasta 16. heinäkuuta 1688. Vastauksessaan maaherra pahoitteli, että vastauksen antaminen oli kestänyt niin pitkään. Syiksi maaherra mainitsi, että vouti oli ollut veronkannossa ja käräjillä koko talven, ja kirvesmiesten mielipiteen saaminen oli kestänyt kauan pitkien välimatkojen ja huonon tien vuoksi. Maaherra sanoi jäävänsä odottamaan kuninkaan vastausta siihen, mitä varoja rakentamiseen käytetään. Kirvesmiehet olivat halunneet ryhtyä töihin seuraavana syksynä, niin että kirkko valmistuisi jouluksi. Kuningas näyttää hyväksyneen kustannusarvion sellaisenaan 30. heinäkuuta 1688. Hänen allekirjoittamansa kirjeen konseptista käy ilmi, että myönnetty summa oli 900 kuparitaaleria. Valtiokonttori kääntyi kuitenkin vielä kuninkaan puoleen 15. syyskuuta 1688 ja pyysi päätöstä, mistä varat otettaisiin. Kuningas vastasi 23. syyskuuta 1688, että varat otettaisiin hänen käyttövaroistaan.Pettersson 1984, sivu 10–11

Uuden kirkon sijoituspaikaksi lappalaiset olivat myöntäneet vuonna 1687 Skaitma-nimisen paikan. Luultavasti Skaitma on sama tasainen hiekkakangas Kitisen ja Jeesiöjoen välisen niemen itärannalla, vastapäätä Sodankylän silloista kyläasutusta. Tälle paikalle kirkko myös sittemmin pystytettiin.Pettersson 1984, sivu 12

Rakentajista Erityisestä rakennusmestarista ei ole säilynyt mitään tietoa, mutta oletettavaa on,Pettersson 1984, sivu 13–14 että yksi kirvesmiehistä johti työtä. Rakennustyöt on aloitettu aikaisintaan syksyllä 1688. Täysin poissuljettua ei ole myöskään se, että koko rakennustyö olisi suoritettu vuoden 1689 aikana. Joka tapauksessa kirkko valmistui vuonna 1689. Eteisen alkuperäisenä säilyneen ulko-oven ovilevyn sisäpinnan reunaan on vuoltu merkintä MM2 ja vuosiluku 168(?). Molemmat kaiverrukset ovat epäilemättä kirkon rakennusajalta. Voidaan olettaa, että ne on tehnyt rakennustyöhön osallistunut kirvesmies, ellei peräti työtä johtanut rakennusmestari. Muita rakennusaikaan viittaavia merkintöjä kirkosta ei ole löytynyt.

Tornion kirkkoa rakennettiin vuodesta 1684. Tornion kirkon rakennustyötä johti Matti Härmä ja työhön osallistui suuri määrä kirvesmiehiä. Suuri osa näiden kirvesmiesten nimistä mainitaan kirkon tileissä. Voidaan olettaa, että useimmat Tornion seudun kirvesmiehet ovat osallistuneet rakennustöihin. Lapinvouti Grapella on ollut erinomaiset mahdollisuudet tutustua näihin miehiin. Tileissä mainitaan vain yksi kirvesmies, johon sopisivat kirjaimet MM. Tämä maininta on "Michel Michelsson i Wåhnom" (). Toistaiseksi voidaan pitää mahdollisena, että juuri Mikko Mikonpoika Alatornion Vuonosta (nykyisin Ruotsin puolella, noin 5 km Haaparannalta länteen) olisi ollut Sodankylän kirkon rakennustöiden johtaja. Kirkon koko ja kattorakenne ovat Lars Petterssonin näkemyksen mukaan voineet sallia töiden johdon jättämisen kirvesmiehen käsiin, eikä olisi ollut tarvetta Matti Härmän kaltaiselle miehelle.

Kirkon rakenne pienoiskuva|Saarnatuoli kirkon sivuseinustalla. Tyypiltään kirkko liittyy erityisesti Pohjanmaalla esiintyviin niin sanottuihin tukipilarikirkkoihin. Sisältä kirkko on vuoraamaton ja maalamaton. Ulkoseinät ovat nykyisin täysin laudoitetut. Valtaosa rakenteista on nähtävissä tai muuten helposti selville saatavissa. Näin ollen kirkolla on Suomen puurakennustaiteen selvittelyssä keskeinen asema.Pettersson 1984, sivu 14

Kirkossa on ollut alusta alkaen runkohuoneen lisäksi pohjoisen puolen itäpäädyn puolella sakaristo ja länsipäädyssä sijaitseva eteinen. Runkohuoneen sisätilan mitat ovat 12,9 × 8,3 metriä, ja sivuseinien korkeus kivijalan yläreunasta on noin 3,85 metriä. Runkohuoneen korkeus kivijalasta harjavuoliaisen yläpintaan on noin 7,5 metriä. Kaikki seinät päätykolmiot mukaan lukien ovat vaakasuorista hirsistä, eikä tahallisia kallistumia ole. Molempiin sivuseiniin liittyy ontto tukipilari, ja nämä pilarit ovat täsmälleen seinien keskellä.Pettersson 1984, sivu 15

Katot Kirkossa ei ole lainkaan kattotuoleja vaan vuoliaiskatto. Näin on itse runkohuoneessa, kuten myös eteisessä ja sakaristossa. Runkohuoneessa on harjavuoliaisen lisäksi kahdeksan välivuoliaista, neljä kummallakin puolella. Eteisessä ja sakaristossa on ainoastaan harjavuoliainen. Kaikissa vesikatoissa vuoliaisten varassa on laudoitus. Laudoitus on normaaliin kattotuolirakenteeseen nähden tehty poikkeuksellisella tavalla, nimittäin se on katonharjan suuntaan nähden poikittainen.Pettersson 1984, sivu 20 Nykyinen laudoitus on vuoden 1992 korjauksesta, ja se on tehty samanlaisin työmenetelmin kuin alkuperäinenkin, eli lautoja ei ole sahattu, vaan ne on käsin lohkottu.Museovirasto. Luettu 18. heinäkuuta 2008 Sakaristossa ja eteisessä ei ole koskaan ollut erityistä välikattoa, vaan kattolaudoitus on näkynyt sellaisenaan sisäpuolelle.

Kirkon vesikattoihin on kuulunut vanhastaan paanutus ja harjakourut. Lisäksi runkohuoneen katonharjalla on ollut harjakampa ja kolme koristeellisesti muotoiltua viirintankoa. Alkuperäiset harjakampa ja viirintangot olivat pahasti rappeutuneet, mutta kuitenkin sen verran säilyneet, että ne voitiin pääpiirteittäin uusia vuoden 1926 korjauksen yhteydessä.Pettersson 1984, sivu 21 Samassa korjauksessa tehtiin harjakammat myös eteisen ja sakariston katoille, vaikka näitä ei aiemmin liene ollutkaan.

Paanutuksessa on vanhastaan kolmioaiheinen kuviointi, joka on saatu käyttämällä sopivasti rinnakkain tasapäisiä ja suippokärkisiä paanuja. Runkohuoneen katonlapeissa on kolme päällekkäistä kolmiosarjaa ja eteisen sekä sakariston katonlapeissa yhdet. Vuoden 1926 korjauksen yhteydessä paanutusta muutettiin siten, että runkohuoneen katonlapeissa oli kuusi päällekkäistä kolmiosarjaa ja sakaristossa ja eteisessä kaksi.Pettersson 1984, sivu 22 Vuoden 1992 korjauksessa paanutus palautettiin alkuperäiseen asuunsa.

pienoiskuva|upright|Alttaritaulunurkkaus Alttaritaulu Kirkon alttaritaulu on nimeltään "Ehtoollinen" ja sen on maalannut mestari Petter Bergström Tukholmasta. Taulu on signeerattu merkinnällä "Pictus 1739 6/9 P.Bergström". Bergström asui tuolloin Torniossa. Torniossa ollessaan hän maalasi myös toisen ehtoollista esittävän taulun, joka päätyi Ruotsin Ylitornion eli Matarengin kirkkoon. Kolmas samanaiheinen maalaus valmistui 1741 Limingassa ja se sijoitettiin Pudasjärven kirkkoon. Kaikissa näissä tauluissa Bergström on käyttänyt luultavasti samaa esikuvaa kuin Möllerum, jonka 1701 maalaama Tornion kirkon alttaritaulu on aiheosiltaan samanlainen kuin Bergströminkin. Taulun keskeisin aihe on Jeesus, joka pitää sylissään Johannesta ja ojentaa pöydän yli ehtoollista Juudakselle, jolla on rahapussi kädessään petturuuden merkkinä. Yksi mahdollisuus on, että Bergström olisi tehnyt piirustuksen Möllerumin työstä ja käyttänyt sitä mallina.Rönkkö 1985, sivu 55–56 Kirkon tilien mukaan alttaritaulusta maksettiin vuonna 1739 84 kuparitaaleria. 1741 maksettiin vielä kehyksistä ja kuljetuksesta 24,16 kuparitaaleria. Veistoskoristeiset kehykset on maalattu samoilla väreillä kuin itse taulukin. Kehysten erikoisuus on Golgatan ja kolmen ristiinnaulitun käyttäminen kehysten koristeena. Kehyksetkin saattavat olla Bergströmin tekemät, sillä ristiinnaulittujen lannevaatteet on tehty samalla tavalla kuin Limingan ja Säämingän kirkkojen maalauksissa, jotka Bergström on myös tehnyt.

Kellotapulit pienoiskuva|upright|Paavo Huovisen suunnittelema postimerkki Kellotapuleita kirkossa on ollut arkistotietojen perusteella kolme. Ensimmäinen rakennettiin 1700-luvun alkupuolella "Kuninkaallisen Majesteetin" 1690-luvullaSodankylän seurakunta 1999, sivu 23 lahjoittamaa kelloa varten. Ennen varsinaista tapulia kello roikkui Samuli Paulaharjun muistiin merkitsemien perimätietojen mukaan "renkkujen päällä". Tapuli on luultavasti ollut verrattain pieni sivuilta auki oleva pukkitapuli, jossa on ollut suppea katos. Kyseinen tapuli oli ilmeisesti jo niin huonossa kunnossa rovastintarkastuksessa 1. tammikuuta 1747, että seurakuntalaiset lupasivat rakentaa uuden tapulin kellolle.Pettersson 1984, sivu 60 Vanha kuninkaan kello valettiin uudelleen 1748 Tukholmassa entistä kookkaammaksi. Tämä kello halkesi vuonna 1855 Venäjän keisari Nikolai I:n kuolinkelloja soitettaessa. Kello korjattiin heti seuraavana vuonna Tukholmassa.