Kidō senshi Gundam () on Sunrise-studion tuottama japanilainen mecha-animaatiosarja ja Gundam-sarjan ensimmäinen teos. Sarja pääjulkaisijana toimi Nagoya terebi, ja sen 43 osaa näytettiin ensimmäisen kerran 7. huhtikuuta 1979 – 26. tammikuuta 1980. Sarja kertoo Maapallon ylikansoituksen vuoksi avaruuteen muuttaneiden siirtolaisten ja planeettaa hallitsevan yläluokan välisestä sodasta.
Yleistä
Kidō senshi Gundamin loi Umi no Tritonin ja Yūsha Raideenin ohjannut Yoshiyuki Tomino. 70-luvun lopulla japanilainen animaatio oli suunnattu yksinomaan lapsille, mutta Tomino päätti kohdistaa sarjansa varttuneimmille nuorille. Tämän vuoksi hän sisällytti sarjaan sponsorien vaatimien robottitaisteluiden lisäksi myös päähenkilöiden henkiseen kasvuun liittyvien ongelmien käsittelyä. Sijoittamalla tapahtumat sotaan ja asettamalla ihmisenkaltaiset, valtavat taistelukoneet (mobile suitit) tarinan keskiöön hän tuli luoneeksi 80-luvun alkupuolella suosioon nousseen real robot -genren kantaisän.
Sarja tuli suosituksi teini-ikäisten keskuudessa, ja vuosina 1981 ja 1982 sarjan jaksoista koostettiin kolme elokuvaa. Kidō senshi Gundamista tuli 80-lukua leimaava anime, joka vaikutti voimakkaasti populäärikulttuuriin samoin kuin Tähtiritarit 70- ja Neon Genesis Evangelion 90-luvulla.
Koska televisiosarja aloitti useita tv-sarjoja, elokuvia, sarjakuvia ja oheistuotteita käsittävän Gundam-sarjan, kutsuvat fanit sitä usein nimellä First Gundam (ensimmäinen Gundam).
Juoni
Eletään avaruusvuosisadan vuotta 0079. Puolet ihmiskunnasta on paennut maapallon ylikansoitusta sideiksi kutsuttuihin valtaviin avaruussiirtokuntiin, jotka on rakennettu Maan ja Kuun välisiin Lagrangen pisteisiin. Maasta kaukaisin Side 3:n siirtokuntajoukko julistautuu itsenäiseksi Maan liittovaltiosta, vaihtaa nimensä Zeonin ruhtinaskunnaksi ja aloittaa itsenäisyyssodan Maata vastaan käyttäen aseinaan ihmisen muotoisia taistelukoneita, mobile suiteja. Vain kuukauden kuluessa puolet ihmiskunnasta saa surmansa konfliktin seurauksena. Tämän jälkeen sota ajautuu pattitilanteeseen.
Sodan kestettyä kahdeksan kuukautta Side 7:n avaruussiirtokunnassa asuva Amuro Ray joutuu keskelle taistelua Zeonin Zaku- mobile suitien tunkeutuessa siirtokuntaan tutkimaan Liittovaltion armeijan salaista V-suunnitelmaa. Amuro ryhtyy olosuhteiden pakottamana suunnitelman tuloksen, uuden mobile suit Gundamin ohjaajaksi. Vaikka Amuro onnistuu tuhoamaan Zakut, Gundamia noutamaan tulleen liittovaltion tukialus White Basen lähes koko miehistö kaatuu taistelussa. Amuro, muut siirtokuntalaiset ja aluksen henkiinjääneet pakenevat White Basellä Side 7:stä, mutta saavat peräänsä Zeonin ässäpilotin, punaista Zakua ohjastavan ”Punainen komeetta” Char Aznablen.
Tarina kertoo Amuron ja muun White Basen miehistön selviytymistaistelusta sodassa, heidän kohtaamistaan ystävistä ja vihollisista ja heidän aikuistumisestaan, kun he kamppailevat voittaakseen kohtaamansa vaikeudet.
Tuotanto
Kidō senshi Gundam oli kolmesta yhdistyvästä taistelukoneesta kertovan Muteki chōjin Zambot 3:n ja kolmeen eri muotoon muuttuvan superrobotin tähdittämän Muteki kōjin Daitarn 3:n jälkeen Sunrisen kolmas alkuperäistuotanto. Sarjan ohjaajaksi valittiin Yoshiyuki Tomino ja pääsponsoriksi lelu-yhtiö Clover.
Gundamin erityispiirteitä sitä edeltäneisiin sarjoihin verrattuna
1970-luvulla animaatiota pidettiin yleisesti lapsille tarkoitettuna ja lelumarkkinoiden jatkeena. Silti jo ennen Kidō senshi Gundamia Tähtiritarienn ja Lupin III:n kaltaiset elokuvat olivat laajentaan vanhemmalle yleisölle suunnattun animaation markkinoita.
Aiemmin Tetsujin 28-gōn (1963) ja Mazinger Z:n (1972) kaltaiset animet olivat raivanneet tietä robottianimegenrelle, jossa tyypillisesti oikeamielinen sankari ohjastaa voimakasta jättiläisrobottia ja taistelee pahaa organisaatiota vastaan palauttaakseen rauhan maailmaan. Näissä vihollisen rooliin tarvittiin avaruusolentoja tai vieraan kulttuurin edustajia. Niinpä Gundam, jossa sekä tarinan sankarit että viholliset olivat normaaleja ihmisiä, oli nuorelle katsojakunnalle uutta. Lisäksi Gundam yritti vielä tuoda robottianimegenreen kokonaisvaltaisen sotatilan kuvaamisen.
Animaatioissa esiintyvien robottien pohjalta luodut lelut olivat myös tärkeä myyntiartikkeli sarjojen sponsoreina toimineille leikkikaluvalmistajille. Koska itse sarjan kohtalo riippui usein lelujen myyntimenestyksestä, pyrittiin sarjan roboteille antamaan muodonmuutoksen tai yhteenliittymismahdollisuuden kaltaisia voimia, jotka lelumuodossa kiinnostaisivat lapsia. Niinpä sarjan pää- mobile suit Gundamille annettiin prototyyppiosien varjolla sarjan edetessä voimanlisäyksiä ja yhdistettäviä osia. Toisaalta vihollisarmeijan massatuotettu yksikkö Zaku kohotti sarjan militaristista henkeä ja sai osakseen susiota, vaikka sarjan ensiesityksen aikaan sponsorit eivät ajatelleet sen tuotteistamista.
Näin Kidō senshi Gundam suunniteltiin vetoamaan niin lapsiin kuin vanhempiinkin katsojaryhmiin. Gundam osoitti, että oli mahdollista saavuttaa laaja kohdeyleisö lisäämällä juonen ja tapahtumaympäristön todellisuudentuntua rikkomatta silti robottianimegenren rajoja. Gundamin pääjuoni keskittyi kahden poliitisen ryhmittymän vastaisen sodan mylleryksessä olosuhteiden pakottamana selviytyäkseen taistelemaan joutuvien päähenkilöiden kuvaamiseen. Vaikka tarina seurasi päähahmoja, taustalla etenevä sota ja tarinan poliittinen taso vetosivat vanhempiin katsojiin. Päähenkilö Amurolle, hänen tovereilleen ja vihollisina toimiville zeonlaisille luotiin vuorosanoilla ja eleillä omat persoonallisuudet. Myös sankarien taustalla olevan Liittovaltion säröileminen ja vihollisen puolella taistelevan Char Aznablen kostotarina toivat omat elementtinsä tarinaan.
Freedom Fighteristä Gundamiksi
Kidō senshi Gundamin kehitys alkoi aluksi nimellä Freedom Fighter, eikä siihen ollut tarkoitus sisällyttää robotteja. Tähtiritarien ja Jules Vernen Kahden vuoden loma-ajan tavoin tarinan oli tarkoitus kertoa avaruualuksen nuoren miehistön selviytymistaistelusta avaruussodan pyörteissä. Tässä vaiheessa päähenkilöiden suunniteltiin taistelevan avaruushävittäjillä avaruusolentoja vastaan.
Sponsori Clover kuitenkin toivoi sarjaan leluina suosittuja jättiläisrobotteja sekä muodonmuutos- ja yhteenliittymiskykykyisiä taistelukoneita. Studio Nuessa työskentelevä tieteiskirjailija Haruka Takachiho kehotti tuotantotiimiä tutustumaan Robert A. Heinleinin kirjaan Starship Troopers. Studio Nue työsti Heinelinin kirjassa esiintyvien ”powered suit” -robottipukujen kuvan pohjalta 18-metrisen ”mobile suit” -koneen luonnoksen. Robotille annettiin tässä vaiheessa työnimi Ganbōi. Tämä muutettiin ensin englannin kielen saattuetta merkitsevää ”convoy”-sanaa muistuttavaksi Gunboyksi, ja lopulta sanaan liitettiin tuolloin suositun Charles Bronsonin tv-mainosrepliikki ”Ūn, Mandom”in innoittamana ”Freedomin” -dom-pääte (japanilaisittain -dam), jolloin lopputuloksena oli ”Gundam”.
Lopullisessa muodossaan pääosarobotti Gundam koostui irrotettavista ylä- ja alaosasta, joiden välissä oli muotoaan muuttava pienoishävittäjä. Myös Heinleinin powered suitista vaikutteita saanut Guncannon ja panssarivaunumainen Guntank käyttivät tätä systeemiä.
Vaikka kolme pääosarobottia olivat kaikki tarinassa prototyyppikoneita, kuvattiin Zeonin Zakut alusta alkaen massatuotettuina sotakoneina. Lisäksi, vaikka nämä kolme protyyppiä olivatkin tarinan keskiössä, ne eivät yksin kääntäneet sodan kulkua tarinan edetessä. Zakun perijiksi kehitetyt Zeonin mobile suitit kuten Dom ja Gelgoog samoin kuin Gundamiin pohjautuva liittovaltion massatuotettu GM esiintyvät myös suurin joukoin tarinan edetessä. Mobile suitien olemassaoloa selittämään Gundamin maailmaan sijoitettiin myös kuvitteelliset Minovskin hiukkaset. Nämä hiukkaset tekevät käyttökelvottomiksi sähkömagneettisten aaltojen perusteella ohjautuvat aseet häiritsemällä niiden ohjauslaitteistoja, millä selitetään se, että taistelut käydään Gundamissa pääasiassa lähietäisyydeltä. Kiinnittämällä erityistä huomiota myös avaruuden painottomuuden kuvaamiseen ja muihin pieniin yksityiskohtiin pyrittiin lisäämään Kidō senshi Gundamin todellisuudentuntua. Näiden asioiden vuoksi sarja on viime vuosina alettu sanoa real robot -genren äidiksi.
Vielä yksi Gundamin keskeisistä käsitteistä on newtype. Gundamin maailmassa newtype-ihmiset ovat evoluution seuraava askel, joilla on yliluonnolliselta vaikuttava havaintokyky. Aluksi tällä oli tarkoitus selittää tarinan sankari Amuron yli-inhimillinen suorituskyky, mutta lopulta myös päävastustaja Char Aznable ja Amuron tapaama tyttö Lalah Sune osoittautuvat newtypeiksi. Näiden kolmen välillä tapahtuu murhenäytelmä, joka pakottaa päähahmot kysymään, mitä ”uusi ihmistyyppi” oikein tarkoittaa.
Vastaanotto ja kulttuurivaikutukset
Vaikka Kidō senshi Gundamin aikoihin oli jo julkaistu moderneja avaruusoopperoita, ei sen ilmestymisen aikaan pidetty mahdollisena, että absurdeja jättiläisrobotteja käyttämällä voitaisiin kertoa vakava tarina, joka ei olisi juoneltaan vain yksinkertainen hyvän ja pahan välinen taistelu. Gundamin katsojaprosentit sen ensilähetyksen aikaan olivatkin heikot: keskimäärin vain 9,1 % Nagoyan ja 5,3 % Kantōn alueilla. Tämän vuoksi Gundam-lelut eivät myyneet lelu-yhtiöiden odottamalla tavalla, ja lopputuloksena 52-osaiseksi tarkoitettu sarja päättyi sponsorien painostuksesta osaan 43.
Gundamista kuitenkin kirjoitettiin ajoittain innostuneita lehtijuttuja, ja sarjan suosio kasvoi pikku hiljaa myöhäisteinien keskuudessa. Niinpä sarjan viimeisten jaksojen katsojaluvut olivat lähetysajankohtaan nähden kohtuulliset.
Gundamin ensimmäisen lähetyskierroksen päätyttyä sarjan fanit ja animaatiolehdet vaativat uusintaesitystä, ja kun Gundam uusittiin sama toistui. Näin Gundam vähitellen tuli osaksi yleistä populäärikulttuuria. Sarja sai uusintakierroksellaan yli 10 % katsojaluvut, ja vuonna 1982 keskimääräinen prosentti Nagoyan seudulla oli jo 25,7 % (korkeimmillaan 29,1 %). Näin Gundamin suosio kasvoi todistetusti televisionkatsojien keskuudessa.
Puoli vuotta sarjan ensimmäisen uusinnan päättymisen jälkeen Gundam-tuotteiden oikeudet saanut Bandai toi markkinoille Gundam-pienoismallit, jotka saavuttivat nuorimmat ikäryhmät mukaan lukien räjähdysmäisen suosion. Tämä osaltaan auttoi Gundamin suosion kasvua. Hyvän myynnin johdosta Bandai julkaisi Mobile Suit Variation -pienoismallijatkosarjan, joka sisälsi sarjan roboteista virallisia muunnelmia, joita ei kuitenkaan itse sarjassa nähty. Tämä ja alan lehdissä esitellyt erilaiset Gundam-skenaariot ja lehtijutut entisestään syvensivät Gundamin maailmaa. Myös Haruka Takachiho julkaisi omia mielipiteitään siitä, missä määrin Gundamin teknologia ja newtypet olisivat todellisuudessa mahdollisia.
Kolme elokuvaa ja ”Anime shin seiki sengen”
Lokakuussa 1980 ilmoitettiin, että televisiosarjasta muokattaisiin elokuva muokkaamalla olevassaolevaa ja lisäämällä uutta materiaalia. Ensimmäinen elokuva käsitti sarjan osat 1–13, ja se sai ensi-iltansa 14. maaliskuuta 1981 Shōchiku-yhtiön jakelemana. Elokuva nimetiin yksinkertaisesti Kidō senshi Gundamiksi, mutta erotukseksi sarjasta siitä käytetään joskus elokuvan päätöskappaleen mukaan nimeä Suna no jūjika hen. Ensi-iltaa ennakoiden 2. helmikuuta 1981 Shinjukussa järjestettiin Anime shin seiki sengen (”Animaation uuden aikakauden julistus”) -niminen tapahtuma, johon osallistui noin 15 000 nuorta. Osa paikalle tulleista oli jopa pukeutunut päähahmoiksi, kuten Chariksi ja Lalah’ksi. Osallistujien edessä Tomino piti puheen, jossa hän kyseenalaisti sen, miten yritykset saattoivat pitää animaatiota vulgäärinä ja ala-arvoisena, vaikka se sai näin suuren ihmisjoukon liikkeelle.