thumb|Näkymä pääovelta alttarille. Kanta-Loimaan kirkko on Loimaan Hirvikoskella sijaitseva Loimaan seurakunnan pääkirkko. Korkea kirkko on näkyvä maamerkki alavan maaseudun keskellä. Kirkon nimi on peräisin vuosina 1931–2005 Loimaan kunnan, aiemmalta nimeltään Loimaan maalaiskunnan alueella toimineelta Kanta-Loimaan seurakunnalta. Tiilestä muurattu kirkko on seurakunnan kolmas kirkko, kaksi aikaisempaa olivat puukirkkoja Oripäähän johtavan tien varressa.

Nykyinen kirkko Loimaan vuonna 1751 valmistunut puukirkko kävi ahtaaksi ja vuonna 1813 virkaan astunut kirkkoherra Isak Hoeckert teki aloitteen uuden kirkon rakentamiseksi, perusteluna tilavamman kirkon tarve. Vanhan puukirkon paikalle ei suurempaa kirkkoa olisi mahtunut, joten useista paikoista käydyn keskustelun jälkeen päätettiin kirkko rakentaa pappilan lähettyvillä sijaitsevalle kalliotasanteelle. Alue on pakanallisena aikana ollut seudun asukkaiden kulttipaikka, josta todistavat kallioon hakatut uhrikuopat.

Kirkon ensimmäiset piirustukset laati arkkitehti Charles Bassi vuonna 1824, tuolloin yksinkertaiseen uusklassiseen tyyliin. Rakennusmateriaali oli suunnitelmien mukaan harmaakivi, jonka louhinta aloitettiinkin lähialueen kallioista. Rakennustyön aloittaminen kuitenkin viivästyi, ja lopulta rakennusmateriaaliksi vaihtui savitiili. Viivästyksistä johtuen myös alkuperäisiin piirustuksiin tuli muutoksia. Muutokset laati arkkitehti Carl Ludvig Engel. Erimielisyyksien vuoksi rakennustyöt viivästyivät vielä lisää, mutta lopulta kirkko valmistui heinäkuussa 1837 ja arkkipiispa Erik Gabriel Melartin vihki sen käyttöön saman vuoden elokuussa.Jaatinen (2009): s. 4–5

Vuoden 1888 elokuussa kirkon tornin huippuun iskenyt salama sytytti tulipalon, joka levisi puisia kattorakenteita myöten kirkkosaliin saakka. Palontorjuntaan ei ollut keinoja, mutta paikalle kokoontunut väki sai irtaimistoa kannettua turvaan, muun muassa kynttiläkruunut ja alttaritaulun. Tiiliset seinät kestivät tulipalon, ja todettiin niiden kestävän uuden kirkon rakentamisen. Uuden kirkon suunnitteljaksi valittiin arkkitehti Josef Stenbäck, joka suunnitteli kirkon Bassin alkuperäisten piirustusten pohjalta.Jaatinen (2009): s. 5–6

Kirkkoa on restauroitu ja korjattu 2000-luvulla, jolloin on usein eri toimin pyritty palauttamaan kirkkoa alkuperäiseen asuun 1900-luvun eri vaiheissa tehtyjen muutosten jäljiltä. Näitä hankkeita on tehty arkkitehti Hanna Lyytisen suunnitelmien mukaan.Jaatinen (2009): s. 7

Istumapaikkoja kirkossa on tuhat. Kesäkuukausina kirkko toimii tiekirkkona, ja tarjolla on opastettuja kierroksia.

Kirkon ympäristön rakennukset Museovirasto on määritellyt Kanta-Loimaan kirkon ja pappilan yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.

Loimaan pappila Harald Smedbergin suunnittelema pappila on valmistunut vuonna 1926 aiemmin samana vuonna puretun rakennuksen tilalle. Pappila on kaksikerroksinen ja edustaa uusklassismia. Kyseisellä paikalla on sijainnut pappila viimeistään 1500–1600-luvulta lähtien. Rakennus sijaitsee Loimijoen rannassa, kirkkoa vastapäätä. Vuodesta 1993 se on ollut yksityisomistuksessa.

Viljamakasiini Vuodelta 1855 olevassa kivisessä pitäjänmakasiinissa toimii Loimaan kotiseutumuseo. Museokäytössä rakennus on ollut vuodesta 1955, jolloin paikallinen manttaalikunta luovutti rakennuksen Loimaa-Seuralle. Museo on yleisölle avoinna kesäaikana.

Kanta-Loimaan seurakuntatalo Kanta-Loimaan keltaisesta tiilestä rakennettu seurakuntatalo on valmistunut vuonna 1973 Kanta-Loimaan seurakunnan kirkkoherranvirastoksi ja työtiloiksi. Vuonna 1990 rakennuksen alkuperäinen tasakatto muutettiin aumakatoksi. Seurakuntatalo on vuokrattavissa yleisötilaisuuksia varten, ja sen maksimikapasiteetti on noin 160 henkilöä. Lisäksi siellä on Loimaan seurakunnan toimistotiloja.

Hautausmaa Patsaat ja muistomerkit Vuoden 1918 sankaripatsas on Yrjö Liipolan käsialaa vuodelta 1921. Sotahistoriallisia muistomerkkejä Kanta-Loimaalla ovat Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki, Aarre Koiviston suunnittelema jääkärimuistomerkki (1977) sekä punakaartilaisten muistomerkki.

Kirkon edustalla sijaitsee kirjailija Väinö Kolkkalan rintakuva, jonka on veistänyt Aarre Aaltonen. Teos paljastettiin vuonna 1963. Loimaalla syntynyt ja vaikuttanut Kolkkala teki sanat Varsinaissuomalaisten lauluun salanimellä Väinö Kulo.

Sankarihautausmaa thumb|Sankarihautausmaa Kanta-Loimaan kirkolla sijaitsevalle sankarihautausmaalle on haudattu toisessa maailmansodassa kaatuneita sankarivainajia yhteensä 287, joista Loimaan kuntalaisia oli 284. Vuonna 1953 paljastetussa Aukusti Veuron pronssiveistoksessa on kuvattuna kaksi sotilasta, joista toinen kannattelee haavoittunutta toveriaan. Patsas on 2,2 metriä korkea, ja sen Vehmaan punaisesta graniitista valmistettu jalusta on noin metrin korkuinen ja painaa 6,5 tonnia. Sankaripatsaan historiaa Heinäkuussa 1951 Loimaan kunnassa perustettiin toimikunta sankaripatsaan saamiseksi hautausmaalle. Seuraavana vuonna patsastoimikunta julisti kutsukilpailun patsasluonnoksista, johon kutsuttiin Veuron lisäksi kuvanveistäjät Johannes Haapasalo sekä Sakari Tohka, joka ei kuitenkaan osallistunut kilpailuun. Lisäksi kilpailun ulkopuolelta Frans Pehrman jätti luonnoksensa arvosteltavaksi. Kilpailun 1. palkinnon voitti Veuro teoksellaan "Kuoleva sankari", ja Haapasalo sijoittui toiseksi ehdotuksellaan "Hyvästijättö". Molemmat osallistujat saivat palkinnoksi 75 000 markkaa.

Kesäkuussa 1952 Veuron kanssa solmittiin sopimus patsaan valmistamisesta. Patsas valettiin Guy Galoniuksen taidevalimossa Helsingissä. Jalustan valmisti porilainen Lasse Nilssonin kiviveistämö. Sankarihautojen nimilaatat valmisti loimaalainen Palinin kivenhakkaamo niin ikään punaisesta graniitista. Matti Sauramo toteutti sankarihautausmaan ympäristön somistustyöt. 4. joulukuuta 1953 patsas oli saatu asennettua paikalleen, ja se paljastettiin kahden päivän kuluttua itsenäisyyspäivänä. Paljastusjuhlassa puheen piti rovasti Kaarlo Sovijärvi, joka on myös suunnitellut sankarihautausmaan. Hankkeen pääasiallisena rahoittajana toimivat Loimaan kunta sekä Kanta-Loimaan seurakunta.

Aiemmat kirkot ja kansanperinne thumb|Loimaan Vanhankirkon hirsiaitaa. Nykyistä Kanta-Loimaan kirkkoa on edeltänyt kaksi puukirkkoa, jotka ovat sijainneet Loimijoen rannassa, Oripään tien (seututie 210) varressa. Ensimmäinen kirkoista on todennäköisesti rakennettu jo 1400-luvun puoliväliin mennessä. Sen sakasti oli rakennettu kivestä, mutta jouduttu purkamaan uuden kirkon rakentamisen tieltä. Puukirkoista jälkimmäinen valmistui vuonna 1751 ja oli rakenteeltaan harvinainen tukipilarikirkko. Tämän kirkon käytyä pieneksi se purettiin ja siirrettiin Alastarolle. Alastaron kirkkona se on siellä edelleen käytössä. Nykyisin Vanhankirkon alueena tunnetulle paikalle on pystytetty muistokivi merkiksi kirkon sijainnista. Alueella on vielä jäljellä hirsiaita, joka on ympäröinyt kirkkomaata.Jaatinen (2009): s. 4

Loimaalaisen 1600-luvulla eläneen noidan ja ennustajan Prättäkitin kerrotaan ennustaneen kirkon palon 1888. Prättäkitin kerrotaan myös ennustaneen, että kirkko vielä joskus surmaa täytensä ihmisiä. Toistaiseksi näin ei kuitenkaan ole käynyt.Ikola, Niilo: Rättäkitti. Loimaalainen noitatarina. Teoksessa:

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Loimaan kirkkorakennukset Luokka:Loimaan historia Luokka:Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa Luokka:Suomen kivikirkot Luokka:Loimaan kunta Luokka:Suomen 1830-luvulla rakennetut kirkot