Väinö Aleksanteri (Aleksander) Hämäläinen (15. heinäkuuta 1876 Helsinki – 20. maaliskuuta 1940 Kauniainen) oli suomalainen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja.60-vuotias. Väinö Hämäläinen, Helsingin Sanomat, 15.7.1936, nro 187, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 11.7.2026Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Väinö HämäläinenRautalammin museo : Pirkkala – Taiteen tekijöitä ja kansakouluvaikuttamista
Hänen öljyvärimaalauksissaan ja grafiikassaan on nähty suomalaisen kuvataiteen kultakauden vaikutteita.
Elämä ja ura Väinö Hämäläisen vanhemmat olivat Helsingin Vanhankirkon urkuri Lauri Hämäläinen (1832-1888) ja tämän vaimo Emma Fredrika o.s. Kekoni. Hänellä oli kolme nuorempaa sisarta. Hänen puolisonsa vuodesta 1904 oli Helmi o.s. Mäkinen. Väinö Hämäläisen isä Lauri Hämäläinen oli lähtöisin Konneveden Siikakosken kylän Autiomäen torpasta, josta hän lähti viuluineen kiertelemään Suomea päätyen Ouluun sotaväen soittokuntaan ja sen jälkeen opiskelemaan Tukholman kuninkaalliseen musiikkiakatemiaan. Hän toimi sitten Viipurin sotaväen soittokunnan kapellimestarina ja Helsingissä hän toimi laulunopettajana oppilaanaan muun muassa Oskar Merikanto, urkurina ja pianonvirittäjänä sekä sävelsi muun muassa urkumusiikkia. Vuonna 1871 Lauri Hämäläinen tuli Helsingin Vanhan kirkon urkuriksi. Kun Lauri Hämäläinen kuoli 1888, äiti avioitui uudestaan taiteilija Albert Gebhardin kanssa, josta tuli Väinö Hämäläiselle isäpuoli ja opettaja. Väinö Hämäläisen poika Lauri Hämäläinen oli myös taiteilija.
Hämäläinen pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1895. Hän opiskeli Albert Gebhardin johdolla Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1898–1899. Valmistuttuaan hän matkusti 1900 Ranskaan, jossa opiskeli Pariisissa Académie Colarossissa ja Eugène Carrièren johdolla. Valtion matkarahalla hän oleskeli vuonna 1902 Italiassa ja Saksassa sekä vuonna 1904 edelleen Italiassa.
Hän telki kolme opintomatkaa Italiaan vuosina 1901–1904.
Hämäläinen on maalannut alttaritauluja Töysän kirkkoon 1906, Nurmeksen kirkkoon 1913, Nurmon kirkkoon 1914 ja Miehikkälän kirkkoon 1924. Helsingissä Kallion kirkon kastekappelissa on hänen maalauksensa Ristiltäotto. Hänen muita tunnettuja töitään ovat Kanteleensoittaja (1901), Lemminkäinen ja hiiden hirvi (1902), Myllykylä talvella (1906), Vuolenkoski (1910) sekä Heikki Klemetti ja Suomen laulu (1925). Hän oli myös piirtäjä ja kuvittaja.
Väinö Hämäläiselle tärkeä Rautalammin kirkon alttarimaalaus jäi kesken taiteilijan kuoltua 1940. Taulun viimeisteli hänen poikansa, kuvataiteilija Lauri Hämäläinen.
Aleksis Kiven Paimentyttö (1907) on hänen varhaisimpia töitään. Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen hyväntekeväisyysmerkin hän suunnitteli vuonna 1910. Parhaisiin suomalaisiin kuvakirjoihin luetaan yhä Arvid Lydeckenin Ihmeellinen kalaretki, jossa on Väinö Hämäläisen kuvitus ja myös hänen säveltämiään lauluja. Hän kuvitti myös joululehtiä ja oppikirjoja.
Hämäläinen maalasi varsinkin sisämaan maisemia muun muassa järvenranta-aiheita ja talvisia kuvia esimerkiksi Mankalan koskilta. Hän teki myös runsaasti laatu- ja henkilökuvia. Hämäläinen rakennutti vuosina 1915–1916 kansallisromanttiseen tyyliin tehdyn ateljeehuvilan Oinassaareen Vesijärvelle lähelle Lahtea. Huvilasta oli järvinäköala Vesijärvelle, ja hän maalasi maiseman useisiin teoksiinsa. Hänen lankonsa oli Pekka Halonen, jonka vaikutuksia on nähty hänen töissään.
Kuvataiteen keskusarkistossa on Väinö Hämäläisen 2050 kuvaa käsittävä valokuvakokoelma.
Teoksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1876 syntyneet Luokka:Vuonna 1940 kuolleet