Porvoonjoen vesistö (vesistöaluetunnus 18) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Porvoonjoki laskee Suomenlahteen Porvoon Kaupunginselkään.
Yleistä Vesistöalueen sijainti Vesistöalueen valuma-alueen pinta-ala on 1 237,09 neliökilometriä ja sen järvisyys on 1,34 %. Vesistöalue on noin 70 kilometriä pitkä ja 40 kilometriä leveä. Vesistön laskukohta mereen sijaitsee Uudellamaalla Porvoossa ja sen latva-alueet ulottuvat Päijät-Hämeen eteläosiin Ensimmäisen Salpausselän etelärinteille.
Porvoonjoen vesistöalue sijaitsee Ensimmäisen Salpausselän eteläpuolella. Salpausselän takana sijaitsee Kymijoen vesistön ensimmäisen jakovaiheen alueita: idän puolella Kymijoen alue (14.1) ja länsipuolella Suur-Päijänteen alue (14.2) ja luoteispuolella Kokemäenjoen vesistön (35) Vanajan reitin valuma-alue (35.8). Porvoonjoen vedenjakajan länsipuolella sijaitsee Mustijoen vesistö (19) ja merenrannikolla järvetön välialue 81V039. Vedenjakajan itäpuolella sijaitsee Salpauselän lähellä Koskenkylänjoen vesistö (16) ja etelämpänä Ilolanjoen vesistö (17). Ilolanjoen vedenjakajan eteläpuolella sijaitsee välialue 81V038.
Pääuoman kulun ja pituuden määritys Porvoonjoen valuma-alueen pääuomalle ei ole kirjallisia lähteitä. Yleensä pääuomaan valitaan jokihaarasta se yläjuoksun uoma, jossa virtaa enemmän vettä. Suomessa virtaamatietoja ei ole käytettävissä, mutta sen sijaan on käytettävissä suurimpien sivu-uomien valuma-aluetietoja. Pienellä vesistöalueella ovat valuma-alueen pinta-ala ja sadannasta johtuvat virtaamat verrannollisia toisiinsa. Pääuoman määrittämisessä voidaan nojautua vesistöviranomaisen julkistamiin uomaverkoston tietoihin. Niitä voi tutkia esimerkiksi Paikkatietoikkunan verkkopalvelussa. Kun Porvoonjoen suistosta nousee ylös, kohdataan ensin Pikkujoen ja Porvoonjoen jokihaara. Pikkujoen valuma-alueen pinta-ala on ja Porvoonjoella (km²). Pikkujoki on siten sivujoki ja Porvoonjoen haara pääuomaa. Askolan pohjoispuolella Porvoonjoki kohtaa Piurunjoen, jonka valuma-alue on , kun se on Porvoonjoella vielä . Hieman pohjoisempana tulee Torpinjoen () haara, sen jälkeen Koskustenojan () haara, sitten Rapuojan () haara, Järvenojan () haara, ja vielä Vähäjoen haara (). Näidenkin jälkeen Porvoonjoella on yläpuolista valuma-aluetta jäljellä . Tämän jälkeen Porvoonjoen valuma-alueen itä-länsisuuntainen leveys kasvaa samalla, kun valuma-alueen pohjoisrajana toimiva Ensimmäinen Salpausselkä lähestyy. Porvoonjoki virtaa vielä Lahden keskustaajaman alueella suurena jokena, jonka yläpuolinen valuma-alue on Hennalan kohdalla . Ennen Hennalaa on suurin sivujoki ollut Orimattilan kautta virtaava Palojoki (). Herralan läheltä alkaen, luetellaan seuraavaksi jokihaaroja, jossa sivuhaaran ja pääuoman valuma-alueiden alat esitetään vastaavasti peräkkäin: Hahmajoki (, ), Myllyoja ja Avijoki (, , pääuomalla ) ja Tarpalanoja (, ). Pääuomaan jäävälle Äväntjoellea ei vesistöviranomainen ole esitellyt merkittäviä sivuojia. Joen alkulähteeksi on merkitty kaksi patolampea, johon laskevat vielä Ilmotunoja ja Sulunoja. Näin esitettynä tulee perusteltua vesistöviranomaisen ehdotusta, joka on aivan sama. Sulunoja on näistä pitempi ja se saa alkunsa Salpausselän etelärinteiltä. Jos Sulunoja otettaisiin mukaan pääuomaan, alkaisi pääuoma Salpauselän rinteiltä.
Pääuoman pituus voidaan määrittää samasta uomaverkoston pituuksia yhdistelemällä. Uoman pituus suistosta Pukkilaan on vesistöviranomaisen tietojen mukaan , suistosta Orimattilaan ja Lahden Hennalaan . Luhdanjoen ja Äväntjoen uomat mukaan lukien suistosta patolammille tulee . Sulunojan pituudeksi voidaan kartasta mitata noin , jolloin pääuoman pituudeksi Salpausselän rinteeltä tulee noin . Tästä on vesistöviranomaisen mukaan yli leveää uomaa.
Vesistöalueen jakovaiheita Vesistöalueen toisessa jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua. Pääuomaan kuuluvien vesistöalueiden tekstit on lihavoitu : Porvoonjoen alaosan alue (18.01) Porvoonjoen keskiosan alue (18.02) Piurunjoen valuma-alue (18.06) Mallusjärven alue (18.03) Savijoen valuma-alue (18.07) Porvoonjoen yläosan alue (18.04) Palojoen valuma-alue (18.08) Luhdanjoen valuma-alue (18.05)
Vesistöalueen maankäyttö Vesistöalueen maankäyttö jakaantuu seuraavasti: rakennettuja alueita , maatalousalueita , metsä ja avoimia kankaita ja kalliomaita , kosteikkoja ja avosoita ja vesialueita . Rakennetut alueet keskittyvät pääuoman varteen lukuun ottamatta Lahden kaupunkialue. Orimattilasta Porvooseen ulottuu yhtenäinen maisemakokonaisuus, jonka pääasiallinen piirre on avonaiset joenvarren peltomaisemat.
Virtaamia
Porvoonjoen vesistöalueen vedenkorkeuksia seurataan kymmenellä havaintopaikalla. Virtaamia mitataan vain Vakkolan mittausasemalla, joka sijaitsee Porvoonjoen pääuomassa. Vedenkorkeuden merkittävimmät havaintopaikat ovat Mallusjärven, Takajärven, Vahijärven, Yrjölän rannan, Vakkolankosken, Strömsberginkosken ja Palomäenkosken mittausasemilla. Virtaamavaihtelut ovat joessa suuria, koska valuma-alueella on vain vähän virtaamia tasaavia järviä . Vakkolan mittausaseman yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala ja järvisyys . Vakkolan mittaustuloksista on määritetty sen keskivirtaaman (MQ) arvoksi sekunnissa (m³/s). Ne on saatu mittaussarjasta vuosilta 1991–2020. Toinen lähde ilmoittaa keskivirtaamaksi , jonka mittaussarja on vuosilta 1963–1970 , ja kolmas , kun mittaussarja on vuosilta 1963–2009 . Vakkolan mittausasemalla on kerätty seuraavia tietoja vuosina 1963–2023. Niiden mukaan joen keskiylivirtaama (MHQ) on ja keskialivirtaama (MNQ) . Suurin virtaama (HQ) on mitattu 4.5.1966 ja pienin virtaama (NQ) on mitattu 3.1.2003.
Vesistöjen tila Porvoonjoki kuuluu Kymijoen-Suomenlahden –vesienhoitoalueeseen. Vuonna 2010 niissä virtavesissä ja järvissä, joissa oli käytettävissä luokittelutietoa, oli ekologinen luokka tyydyttävä, poikkeuksena latvajoki Luhdanjoki, jossa se oli hyvä. Fysikaalis-kemiallinen luokka vaihteli enemmän. Kun Luhdanjoen tila oli hyvä, muut Porvoonjoen osuudet olivat välttäviä sekä sivujoista Palojoella oli tila huono ja Pikkujoella välttävä. Isojärven tila oli välttävä, Etujärven, Mallusjärven, Hahmajärven ja Sääksjärven tila tyydyttävä sekä Takajärven ja Sahajärven tila oli hyvä.
Joen kuormitukset kertautuvat sivu-uomien ja pääuoman osalta joen suistossa, jossa kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin litrassa vettä (μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus noin . Suurimmat fosforin ja typen pistekuormittajat ovat jäteveden puhdistuslaitokset. Kymmenien vuosien trendi on kuitenkin laskeva fosforin ja lievästi kasvava typen osalta.
Yhteiskunnan jätevesiä käsitellään eri puolilla valuma-aluetta sijaitsevissa jätevedenpuhdistamoissa. Porvoonjokeen laskevat puhdistettuja jätevesiä Kariniemen jätevedenpuhdistamo ja Ali-Juhakkalan jätevedenpuhdistamo Lahdessa, Vääräkosken jätevedenpuhdistamo Orimattilassa ja Palojokeen laskee Nastolan jätevedenpuhdistamo Nastolassa.
Luonto- ja virkistysarvoja Porvoonjoen vesistö oli aikoinaan merkittävä meritaimenjoki, jossa meritaimen nousi vesistöalueen latoille asti kutemaan. Vaelluskaloen nousu vesistöalueelle päättyi vuonna 1919, kun Strömsbergin vesivoimalaitosta alettiin rakentamaan noin kahdeksan kilometriä suistosta. Silloin päättyivät meritaimenen, vimpan, nahkiaisen ja ankeriaan nousu jokiin. Strömsbergin padon rakentamisen jälkeen kutu tapahtui enää 1930-luvulla Strömsbergin alapuolisessa koskessa sekäa Pikkujoessa ja siellä Pauninojassa. Meritaimenta on jonkin verran istutettu alajuoksulle. Pääuomaan on tähän asti (2026) rakennettu kalateitä Strömsbergin (vuonna 2000), Naarkosken (2003), Vakkolan (2009) ja Vääräkosken (tulossa) voimaloille. Strömsbergin kalatie toimii heikosti.
Joen pohjoisosuuksilla on kotitarvekalastus lähes olemetonta, melko vähäistä Orimattilan ja Pukkilan välillä ja Strömsberginkosken alapuolella vähäistä. Sen sijaan Pukkilan ja Strömsberginkosken välillä kalastus on vilkkaampaa. Kalastus tapahtuu pääasiassa katiskoilla, verkoilla, heittouistimilla ja ongilla. Porvoonjoen Strömsberginkoskessa, Pikkujoessa Pauninojan ja Porvoonjoen välillä ja Pauninojassa onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisen viehekortin nojalla tapahtuva kalastus on kielletty, koska nämä alueet on määritetty lohi- ja siikapitoisen vesistön koski- ja virtapaikoiksi.
Natura 2000-alueita Vesistöalueen pohjoisosassa sijaitsee Natura 2000-hankkeessa oleva Linnaistensuon luonnonsuojelualue (FI0324001, 201 ha), joka sijaitsee Vartio-ojan ja Palojoen latvahaaran Paimisojan vedenjakajalla. Mallusjärven Vähäjoen valuma-alueeseen kuuluu Mallusjoen vanha metsä (FI0362001, 22 ha). Järvenoja alkaa Kanteleenjärvestä, jonka vesialue ja lähiympäristö muodostaa Kanteleenjärven lintuveden (FI0100072, 93 ha). Torpinjoen valuma-alueella sijaitsee Venunmetsän luonnonsuojelualue (FI0100071, 41 ha). Salla seudulla sijaitsee Metsäkulman suojelualue, jonka pääosa jää vedenjakajan toiselle puolelle. Piurunjoen valuma-alueella sijaitsevan Sääksjärven itäpuolella on Peltolan vanha metsä (FI0100095, 48 ha). Lampisuon suojelualue (FI0100070, 120 ha) sijaitsee Pikkujoen valuma-alueella. Pääuoman varressa, Porvoon Pappilanmäellä, on kaksiosaisen Porvoonjoen suisto-Stensbölen pohjoinen alue (FI0100074), joka reunustaa joen itärantaa. Joen suistoalue muodostaa tämän suojelualueen pääosan.
Kosket, padot ja voimalaitokset
Pääuomassa sijaitsee lukuisia koskia, joista on koottu oma artikkeli yllä. Niistä merkittävimpiä ovat alla luetellut kosket : Strömsberginkoski Porvoossa, jossa toimii Strömsbergin vesivoimalaitos. Vakkolankoski Askolassa, jossa toimii Vakkolan vesivoimalaitos. Naarkoski Pukkilassa, jossa toimii Naarkosken voimalaitos. Tönnönkoski Orimattillassa, jossa toimii Tönnön mylly. Vääräkoski Orimattilassa, jossa on toiminut Vääräkosken vesivoimalaitos
Vesistöalueen rakenne Pääuoman sivu-uomia Vesistöalueen pääuoman sivu-uomia on koottu vesistöviranomaisen tietokannasta ja kartoista alla olevaan taulukkoon. ”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman pääuoman kokonaispituutta. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen valuma-alueen pinta-alaa. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja ne on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa riveittäin.