Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha) on lohikalojen heimoon kuuluva anadrominen vaelluskala, jonka alkuperäinen esiintymisalue sijoittuu Tyynenmeren pohjoisosiin, mutta on levittäytynyt ihmisen avustuksella Pohjois-Atlantille. Kyttyrälohen nimi tulee ennen kutua koiraalle kehittyvästä kyttyrästä.
Koko ja ulkonäkö thumb|left|Yläkuva meressä, alakuva kutuasu.
Kyttyrälohi elää kaksi vuotta ja kasvaa 40–65 senttimetrin pituiseksi ja 1,5–3 kilogramman painoiseksi. Pyrstössä on suura, tummia pisteitä ja selkäpuolella on ympyröitä ja soikioita muistuttavia kuvioita. Meressä kalat ovat väritykseltään teräksenhohtoisia ja siniseen sävyttyviä selästä, hopeisia kyljestä. Vatsa on vaalea. Kutuaikana kyttyrälohen noustessa jokiin koiraalle kehittyy helposti tunnistettava selkäkyttyrä sekä koukkuleuka. Samalla väritys muuttuu tummemmaksi ja kylkien alaosaan ilmestyy ruskeanvihertäviä ja kirkkaanvalkoisia laikkuja. Naaraiden väritys on samankaltainen, mutta pääosin hieman haaleampi ja pinkimpi.Luontoportti: Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha)
Levinneisyys Kyttyrälohen alkuperäinen levinneisyysalue sijoittuu Tyynenmerenpuoleiseen Aasiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta Itämereen, Vienanmereen ja Muurmannin rannikolle 1950-luvulta asti. Niistä istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu Suomessa Näätämöjoesta ja Tenojoesta Kyttyrälohen levinneisyys kattaa nykyään laajasti myös Norjan rannikon.
Elintavat Kyttyrälohet ovat generalisteja ja niiden ruokavalio koostuu pienistä kaloista, äyriäisistä sekä muista selkärangattomista.
Kyttyrälohen elinkierto on aina kaksivuotinen ja lajista esiintyy parillisten ja parittomien vuosien kantoja. Kyttyrälohien kutuaika on heinä-syyskuussa ja lajin poikaset vaeltavat mereen seuraavana kesänä noin 4-5 cm mittaisina. Aikuiset palaavat toisena elinvuotenaan loppukesästä synnyinjokeensa kutemaan. Kudun jälkeen kaikki yksilöt kuolevat. Koska kyttyrälohen elinkierto kestää aina kaksi vuotta, lajista esiintyy parittomien ja parillisten vuosien kantoja, jotka eivät lisäänny keskenään.
Kyttyrälohi vieraslajina Kyttyrälohi on vieraslaji, joka on levinnyt ihmisen toiminnan tuloksena Eurooppaan. Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta Itämereen, Vienanmereen ja Muurmannin rannikolle 1950-luvulta asti, jolloin ei kuitenkaan saatu kotiutettua luonnossa lisääntyviä kantoja. 1980-luvulla Venäjällä siirryttiin istuttamaan pohjoisempaa kyttyrälohikantaa, jolla saatiin kotiutettua vahvoja luonnossa lisääntyviä kantoja erityisesti Vienanmereen laskeviin jokiin. Täältä kyttyrälohi on hiljalleen levittäytynyt myös Barentsinmereen laskeviin jokiin ja 2000-luvun alussa kyttyrälohen lisääntyviä kantoja on tavattu Pohjois-Suomessa Näätämöjoessa ja Pohjois-Norjassa Itä-Finnmarkin joissa. Sittemmin istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu Suomessa Näätämöjoesta, Tenojoesta ja Inarijoesta.
Vuonna 2017 kyttyrälohen esiintymisalue ja yksilömäärät alkoivat lisääntyä räjähdysmäisesti Pohjois-Atlantilla Suomen ja Norjan joissa.Orell, P. & Erkinaro, J. 2023. Kyttyrälohi Jäämeren lohijoissa: Kirjallisuuskatsaus vieraslajin biologiaan, leviämiseen ja mahdollisiin vaikutuksiin. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 75/2023 Kasvukäyrä kiihtyi uudestaan vuonna 2021. Tenojokeen arvioitiin ennen vuotta 2017 nousseen tavallisesti maksimissaan muutamia satoja kyttyrälohia vuodessa (parittomina vuosina). Vuosina 2017 ja 2019 niitä arvioitiin nousseen noin 5000 yksilöä ja vuonna 2021 noin 50 000 yksilöä. Parillisten vuosien kannat ovat samaan aikaan pysyneet pieninä.
Kyttyrälohikantojen valtavan kasvun uskotaan johtuvan muuttuvista ilmasto-olosuhteista, jotka ovat kytköksissä ilmastonmuutokseen. Lämpenevät keväät Barentsin alueella ovat luultavasti auttaneet kyttyrälohen poikasten eloonjääntiä, joka heijastuu jokiin kutemaan palaavien aikuisten kyttyrälohien määrään.
Kyttyräloheen kehitetään erilaisia torjuntamenetelmiä. Suomessa Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa hankkeessa kehitetään kyttyräloheen soveltuvaa nuottaa sekä ajoverkkoa (Barents IAS). Norjassa on tarkoitus pystyttää Tenojokeen kesällä 2023 pato, jonka tarkoitus on estää kyttyrälohen nousu, mutta päästää muut kalalajit jatkamaan vaellustaan.
On ehdotettu, että kyttyrälohta tulisi pyydystää mahdollisimman paljon, sillä se soveltuu mainiosti ihmisravinnoksi, ja maultaan se ei eroa Atlantin lohesta. Koska kyttyrälohet kuolevat kutemisen jälkeen, jokainen kutemaan päässyt yksilö on kalastuksen kannalta menetetty.
Lähteet Atlantic Salmon Trust & Norwegian Instititute for Naturel Research (NINA). Pink Salmon and Red Skin Disease: Emerging Threats for Atlantic Salmon. 2022.
Norwegian Instititute for Naturel Research (NINA). Pukkellaks.
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Lohikalat Luokka:Itämeren vieraslajit