Isabelle de Valois (9. marraskuuta 1389 Pariisi, Ranskan kuningaskunta – 13. syyskuuta 1409 tai 1410 Blois'n linna, Loir-et-Cher, Ranskan kuningaskunta) oli ranskalainen prinsessa, Rikhard II:n puolisona Englannin kuningatar vuosina 1396–1400.
Suku Isabelle oli kuningas Kaarle VI:n ja kuningatar Isabella von Bayernin toiseksi vanhin tytär. Hänellä oli yksitoista sisarusta, nuorempia sisaruksia olivat Tourainen herttua, dauphin Jean, Catherine, joka avioitui kuningas Henrik V:n kanssa ja nuorin veli, josta tuli kuningas Kaarle VII.
Avioliitto Richard II:n kanssa Kuusivuotias prinsessa Isabelle naitettiin 31. lokakuuta 1396 Englannin kuningas Rikhard II:lle Satavuotisen sodan päättäneen aselevon vahvistamiseksi. Liiton poliittisuudesta huolimatta Rikhardin ja lapsi-Isabellen suhde oli molemminpuolisesti kunnioittava. He eivät asuneet yhdessä, vaan Isabella kasvoi Windsorin linnassa, missä hänen aviomiehensä vieraili ja toi hänelle lahjoja. Isabelle kruunattiin Englannin kuningattareksi 8. tammikuuta 1397 Westminster Abbeyssä.
Isabelle muutti Wallingfordin linnaan protestiksi, kun Rikhard lähti vuonna 1399 sotaretkelle Irlantiin. Paluumatkalla Englantiin Rikhard vangittiin, ja Isabella määrättiin uuden kuninkaan Henrik IV:n tahdosta muuttamaan pois Windsorin linnasta ja asettumaan Salisburyn piispan palatsiin. Rikhardin kannattajat kertoivat Isabellalle, että Rikhard oli karannut, ja houkuttelivat hänet Henrikin vastaisen kapinan keulakuvaksi. Muut kapinajohtajat mestattiin, mutta 10-vuotiaan Isabellan todettiin olleen liian nuori ymmärtämään tekojaan.
Henrik IV päätti, että Isabellen pitäisi naida hänen poikansa prinssi Henrik, mutta Isabella kieltäytyi kaikesta kanssakäymisestä prinssin kanssa. Ehdotuksesta hän kuitenkin päätteli aviomiehensä kuolleen ja aloitti suruajan välittämättä Henrik V:n käskystä, ja aikanaan Henrik päästi Isabellen palaamaan Ranskaan. pienoiskuva|Kuusivuotias Isabelle de Valois ja 29-vuotias Rikhard II:n hääpäivänään vuonna 1396. 1400-luvun maalaus.
Avioliitto Charles Orléansin kanssa Palattuaan Ranskaan vuonna 1401 Isabella Valois pysyi leskenä usean vuoden ajan, kunnes vuonna 1406 hänet naitettiin serkulleen, Orléansin herttua Charlesille (1394–1465). Avioliitto solmittiin 29. kesäkuuta 1406 Compiègnessä, kun Isabella oli 16-vuotias ja Charles vasta 11. Liitto oli osa Ranskan sisäpolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli vahvistaa siteitä Valois-suvun haarojen välillä keskellä kasvavaa poliittista jännitystä Burgundin ja Orléansin sukujen välillä.
Avioliitto ei vaikuta olleen Isabellan toiveiden mukainen. Aikalaislähteiden mukaan hän itki koko hääseremonian ajan, mikä on tulkittu vastentahtoisuuden merkiksi. Avioliiton täytäntöönpano lykättiin Charlesin nuoren iän vuoksi.
Isabella kuoli vuonna 1409 tai 1410 noin kahdenkymmenen vuoden ikäisenä Blois'n linnassa, Loir-et-Cher'ssa, synnyttäessään parin ainoan lapsen, Jeanne de Valois’n (myöh. Jeanne d’Orléans). Isabella haudattiin alun perin Bloisin Saint-Laumerin luostariin, ja hänen jäännöksensä siirrettiin myöhemmin Pariisin Célestinsin luostariin.
Jeanne d'Orléans, avioitui Alençonin herttua Jean II:n kanssa vuonna 1424, avioliitto päättyi lapsettomana Jeannen kuolemaan.
Lähteet
Luokka:Englannin kuninkaalliset Luokka:Ranskan kuninkaalliset Luokka:Vuonna 1389 syntyneet Luokka:Vuonna 1409 kuolleet