pienoiskuva|Kari Tarkiainen 1997 Kari Valtteri Tarkiainen (s. 14. kesäkuuta 1938 Helsinki) on suomalainen historioitsija ja virkamies, filosofian tohtori 1974.Tarkiainen, Kari. Uppslagsverket Finland. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 2010.
Elämä ja ura Tarkiainen on tehnyt uraa arkistolaitoksissa Ruotsissa ja Suomessa. Vuodesta 1971 hän toimi pitkään Ruotsin valtionarkistossa, jossa hän oli ensimmäinen arkistonhoitaja (förste arkivarie) 1978–1982 ja 1984–1992 sekä arkistoneuvos (arkivråd) 1992–1996. Hän oli Nordiska museetin arkistopäällikkö 1982–1984. Hän työskenteli uransa päätteeksi Suomen arkistolaitoksen pääjohtajana ja valtionarkistonhoitajana 1996–2003.
Tarkiainen on keskiajan ja varhaisen uuden ajan asiantuntija, joka on kirjoittanut yleisesityksiä kulttuuri- ja sosiaalihistorian alalta sekä elämäkertoja. Hän kuuluu historiantutkijana Eino Jutikkalan (Helsinki) ja Sten Carlssonin (Uppsala) koulukuntiin. Hän on tutkinut Venäjä-kuvaa Ruotsissa väitöskirjassa Vår Gamble Arffiende Ryssen (1974) ja kiteyttänyt havaintonsa tästä aiheesta teokseen Moskoviten (2017, suomenkielinen laitos Moskovalainen 2022), kirjoittanut elämäkerrat Mikael Agricolasta (1985, Viljo Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta) ja Magnus Jacob Alopaeuksesta (1985). Hänen merkittävimpiä töitään ovat laaja historiateos Finnarnas historia i Sverige 1–2 (1990–1993), joka valaisee suomalaisten panosta Ruotsin yhteiskuntaan keskiajalta toisen maailmansodan aikaan. Toinen suuri teos on monografia Sveriges Österland. Från forntiden till Gustav Vasa (2008, suomeksi Ruotsin Itämaa 2010), joka käsittelee Ruotsin merkitystä Suomelle, sen keskeisiä kysymyksiä Suomen historiassa, muuttoliikettä, hallinnon kehitystä, suomen ja ruotsin kielten välisiä suhteitaSveriges Österland. Svenska litteratursällskapet i Finland].. Viron Ruotsin-ajan historiasta hän on kirjoittanut teoksen Provinsen bortom havet (2013) yhdessä puolisonsa, virolaisen historiantutkijan Ülle Tarkiaisen (os. Liitoja) kanssa.
Tarkiainen on myös ollut kiinnostunut kaunokirjallisuudesta, mikä näkyy muun muassa teoksesta Paavo Haavikko, modernisternas furste (1997), elämäkerrallisesta pienoisromaanista Särjetty sinetti (2000), esseekokoelmasta Januksen kahdet kasvot (2003) sekä byrokratiasatiirista Varjojen valtakunta (2008). Hänen muistelmansa Sade puhui latinaa (2019) ovat kulttuurihistoriallinen kuvaus tekijänsä vaiheista hänen kolmessa kotimaassaan Suomessa, Ruotsissa ja Virossa.
Perhe Kari Tarkiaisen isoisä oli kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiainen ja isoäiti oli kirjailija Maria Jotuni, joista molemmista hän on kirjoittanut elämäkerran. Hänen setänsä oli valtiotieteilijä Tuttu Tarkiainen ja veljensä runoilija Lauri Tarkiainen.Tarkiainen, Kari. Sade puhui latinaa. Muisti- ja mielikuvia matkan varrelta, s. 382-392. (Siltala, 2019)
Teokset Venäjäntulkit ja slavistiikan harrastus Ruotsin valtakunnassa vv. 1595–1661 (Historiallinen arkisto 64, 1969) Vår Gamble Arffiende Ryssen (väitöskirja, Uppsala universitet, 1974) Förvaringsmedel för arkivhandlingar (Svenska Riksarkivet,1975) Finskt författningstryck från den svenska tiden (Pohjola-Norden, 1980) Mikael Agricola, Suomen uskonpuhdistaja (Otava, 1985, Viljo Tarkiaisen käsikirjoituksen pohjalta) Porvoon piispa Magnus Jacob Alopaeus 1743–1818 (Suomen Historiallinen Seura,1985) Se vanha vainooja (Suomen Historiallinen Seura,1986) Viljo Tarkiainen, suomalainen humanisti (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1987) Finnarnas historia i Sverige 1–2 (Suomen Historiallinen Seura ja Nordiska museet, 1990, 1993) ja 951-8915-72-5 Paavo Haavikko, modernisternas furste. Lyriken 1951–1966 (Atlantis, 1997) Särjetty sinetti (WSOY, 2000) Suomalaiset Ruotsissa. Jouni Korkiasaari ja Kari Tarkiainen. (Siirtolaisuusinstituutti, 2000) Januksen kahdet kasvot: esseitä arkistoista ja historiasta (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003) Sveriges Österland (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2008, ; suomeksi Ruotsin Itämaa, sis. joitakin tarkistuksia, Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010) ) Varjojen valtakunta (Raudpats, 2008) Provinsen bortom havet. Estlands svenska historia 1561–1710 Ülle Tarkiaisen kanssa (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2013) , viroksi Meretagune maa (Varrak, 2014) Maria Jotuni – vain ymmärrys ja hymy (Musarum minister, 2013) Moskoviten. Sverige och Ryssland 1478–1721 (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2017) Sade puhui latinaa. Muisti- ja mielikuvia matkan varrelta (Siltala, 2019) Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478-1721 (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022) Taikaa ilmassa. Esseitä vanhasta ja nykyisestä Virosta (SKS Kirjat, 2024)
Toimituksia Ruotsin ja Venäjän rauhanneuvottelut 1557. Mikael Agricola Ruotsin lähetystön jäsenenä. Toim. ja ruotsinkieliset asiakirjat suom. Kari Tarkiainen, venäjänkieliset asiakirjat suom. ja komm. Gennadi Kovalenko ja Nina Kovalenko. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007) Valtakunnan vaihdos 1809. Ajan tuntoja Alopaeuksen pappissuvun papereissa. Toim. ja esipuheella varustanut Kari Tarkiainen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009)
Palkintoja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Elias Lönnrot -palkinto 1987 Historian Ystäväin Liiton Vuoden historiateos -palkinto 1991 Suomen Historiallisen Seuran palkinto 1993 Kungliga Patriotiska sällskapetin Gösta Berg -mitali 1996 Svenska Akademiens Finlandspris 1997 Suomen Tiedeseuran Theodor Homénin palkinto 2000 Agricola-mitali 2007 Svenska litteratursällskapetin i Finland Ragnar, Ester, Rolf ja Margareta Bergbomin rahaston palkinto 2009 Vasamuseets Vänner -yhdistyksen palkinto 2013 Valtioneuvos Mauritz Hallbergin palkinto 2018 Moskoviten-teoksen ehdokkuus ruotsalaiseen Stora Fackbokspriset -palkintoon 2018
Kunniamerkkejä Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja Ruotsin Pohjantähden ritarikunnan komentaja Viron Maarjamaan ristin ritarikunnan V luokan ritari.
Lähteet Kutsu Filosofisen Tiedekunnan maisteri- ja tohtoripromootioon 1964, s. 153 Pääjohtajakunta 1917–2005 (2005) Suomen Historiallisen Seuran matrikkeli 1875–2007 (2007) Juhlakirja Musarum minister (1998)
Viitteet
Luokka:Suomalaiset historioitsijat Luokka:Valtionarkistonhoitajat Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt