320px|thumb|Pohjoisen laivaston sotilaspiirin (2021-2/2024) vastuulla olleet maa-alueet. Pohjoinen laivasto (, ”Punalippuinen pohjoinen laivasto”) on Venäjän laivaston osa, joka on operoinut pääasiassa Murmanskin alueelta ja Pohjoiselta jäämereltä käsin Skotlannin, Islannin ja Grönlannin välitse Atlantille ja Välimerelle. Sen päätukikohta on Severomorskissa.

Vuonna 2021 Pohjoinen laivasto nostettiin asemaltaan yhdeksi Venäjän puolustuspiireistä, Pohjoisen laivaston sotilaspiiriksi (, suom. 'Pohjoisen laivaston strateginen komentoalue'; , lyhennys NFMD). Sotilaspiiristä käytetään myös nimitystä Pohjoinen sotilaspiiri (; myös muotoa näkyy). Sen vastuualueeksi tulivat Komin tasavalta, Arkangelin alue, Murmanskin alue, Nenetsia ja Pohjoisen jäämeren saaristo. Pohjoinen laivasto kuitenkin menetti sotilaspiirin asemansa vuonna 2024, jolloin Leningradin sotilaspiiri perustettiin uudelleen.

Pohjoinen laivasto perustettiin Neuvostoliiton laivaston osana 1937. Pohjoisen laivaston aluskantaan kuului Neuvostoliiton aikana enimmillään yli 200 erityyppistä sukellusvenettä aina pienistä diesel-sähkösukellusveneistä suuriin SSBN-luokan ydinsukellusvenisiin.

Historia Laivaston synty liittyi Muurmannin rataan ja ensimmäisen maailmansodan aikaisiin Britannian ja Ranskan mittaviin puolustusvälinetoimituksiin Venäjälle, joiden tarkoituksena oli tukea Venäjän sotaponnisteluja pääasiassa Saksaa vastaan, jotta Ranskaan ja Britanniaan kohdistunut paine länsirintamalla olisi keventynyt. Venäjän keisarikunnan laivaston aluksia ohjattiin Murmanskiin suojaamaan puolustusvälinetoimituksia Saksan keisarikunnan laivastolta ja sen sukellusveneiden vastatoimilta Barentsinmerellä. Siksi perustettiin 19. kesäkuuta 1916 Jäämeren laivue (). Lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjän uudet johtajat yhdistivät sen maaliskuussa 1920 Venäjän Vienanmeren laivastoon ().

Itämereltä siirrettiin 1933 aluksia Kronstadtista Murmanskiin, jonne saapui 5. elokuuta kaksi hävittäjää, kaksi vartiovenettä ja kaksi sukellusvenettä. Näistä muodostettiin Pohjoinen laivue. Toisen erän hävittäjä, vartiovene, sukellusvene ja kaksi miinanraivaajaa saapuivat syyskuussa Sorokan satamaan Vienanmerelle. Poljarnyista tuli laivueen tukikohta 1935. Ensimmäinen erä laivueen lentokoneita saapui syyskuussa 1935 Murmanskiin. Laivue nimettiin 11. toukokuuta 1937 uudelleen Pohjoiseksi laivastoksi, kun oltiin organisoitu rannikko- ja ilmatorjuntatykistö, rakennettu lentokenttiä ja saatu uusia laivoja.

Talvisodan aikana 1939–1940 Pohjoinen laivasto saartoi Petsamon. Toisen maailmansodan aikana Murmanskin satama oli Neuvostoliiton ainut satama, joka Golfvirran ansiosta jäätymättömänä kykeni vastaanottamaan ympäri vuoden Lend-Lease-ohjelmaan perustuneita saattueita. Kesäkuussa 1941 laivastoon kuului kahdeksan hävittäjää, 15 sukellusvenettä, kaksi torpedovenettä, seitsemän vartiovenettä, kaksi miinanraivaajaa ja 116 lentokonetta. Suuren isänmaallisen sodan aikana 1941–1945 laivasto puolusti Kalastajasaarentoa, turvasi kauppareitit, tuki Neuvostoliiton 14. armeijan sivustaa, kuljetti merijalkaväkeä ja osallistui 1944 Petsamon–Kirkkoniemen operaatioon. Osa pohjoisen laivaston miehistä (10 000 miestä) osallistui myös maasotatoimiin.

Sodan aikana laivastoa vahvistettiin Kaspianmereltä ja Tyyneltämereltä. Myös Iso-Britannia varusti laivastoa omilla aluksillaan.

Kylmän sodan aika Kylmän sodan aikana laivastolle muodostui erityinen strateginen arvo ydinsukellusveneiden tukikohtana, josta kyettiin lähettämään vastaiskuun kykeneviä ydinsukellusveneitä Yhdysvaltain rannikolle Pohjois-Atlantin kautta Islannin molemmin puolin. Neuvostoliiton vastaiskuun kykenevät ydinohjukset sijoitettiin sukellusveneisiin Kuuban kriisin jälkeen, koska sen jälkeen ei ollut sopimuksellisesti mahdollista sijoittaa ydinaseita maalle lähelle Yhdysvaltoja vastaiskun onnistumisen varmistamiseksi. Muurmannin tukikohdat synnyttivät Neuvostoliitolle intressin suojata Murmanskin alue ja toisaalta Natolle intressin estää Neuvostoliiton suojaus ja mahdollinen läpimurto Pohjois- ja Keski-Norjaan.

Laivastotukikohtia

thumb|350px|Osaa Pohjoisen laivaston tukikohdista ja telakoista. Esimerkiksi Pohjoisen laivaston lentotukikohdat puuttuvat kartalta. Buhta Olenja (Бухта Олéнья), osa kokonaisuutta johon kuuluu myös Gadžijevo (entisiltä nimiltään Jagelnaja Guba, Skalisty tai Murmansk-130). Zapadnaja Litsa Gremiha (Ostrovnoi, Murmansk-140) Severomorsk – päämaja Vidjajevo

Telakoita Murmansk: Zvjozdotška ФГУП «Центр Судоремонта «Звездочка» Poljarnyi Severomorsk: Rosljakovo Snežnogorsk: SRZ Nerpa (Zvjozdotškan tytäryhtiö) Zapadnaja Litsa: Malaja Lopatka

Kalustoa thumb|Lippulaiva Admiral Kuznetsov Vuonna 2009 Venäjän pohjoisen laivastoon kuuluivat:Russia's Navy RIA Novostin tietokortti (2009) Pinta-alukset projekti 1143.5 lentotukialus Admiral Kuznetsov Kirov-luokan raskaat ydinkäyttöiset risteilijät Admiral Nahimov (huollossa) ja Pjotr Veliki Slava-luokan ohjusristeilijä Maršal Ustinov projekti 1155.1 sukellusveneentorjunta-alus Admiral Tšabanenko projekti 1155 sukellusveneentorjunta-alukset Admiral Kulakov (huollossa 1991–2009), Maršal Valilevski (reservissä), Severomorsk, Admiral Levtšenko, Admiral Harlamov Sovremennyi-luokan hävittäjät Gremjaštšyi (reservissä), Admiral Ušanov (huollossa) 20 tykkivenettä ja miinaraivaajaa viisi maihinnousualusta Sukellusveneet thumb|Akula-luokan sukellusvene• seitsemän Borei-luokan strategista ydinsukellusvenettä kolme Akula-luokan strategista ydinsukellusvenettä kuusi Delfin-luokan strategista ydinsukellusvenettä kaksi Kalmar (Delta III) -luokan strategista sukellusvenettä seitsemän Štšuka-B-luokan ydinsukellusvenettä kolme Barrakuda-luokan ydinsukellusvenettä viisi projekti 671RTMK:n ydinsukellusvenettä kolme projekti 949A:n ydinsukellusvenettä kaksi erikoistehtäviin suunniteltua ydinsukellusvenettä kahdeksan projekti 887:n dieselkäyttöistä sukellusvenettä

Pohjoisen laivaston lentotukikohtia Kipelovon sotilaslentoasema 73. erillinen lentorykmentti – esikunta Kipelovon sotilaslentoasema (Fedotovo – Tupolev Tu-142MK, Tupolev Tu-142MR Olenjan lentotukikohta 924. erillinen meritiedustelulentorykmentti – esikunta Olenja – Tupolev Tu-22M3 Severomorsk-1 -lentotukikohta 403. erillinen yhdistetty lentorykmentti – esikunta Severomorsk-1 – Antonov An-12, Antonov An-26, Iljušin Il-38, Tupolev Tu-134 830. erillinen laivaston sukellusvenetorjuntahelikopterirykmentti – esikunta Severomorsk-1 – Kamov Ka-27 Severomorsk-2:n sotilaslentoasema Severomorsk-3 -lentotukikohta 279. laivaston hävittäjälentorykmentti – esikunta Severomorsk-3 – Suhoi Su-25UTG, Suhoi Su-33 Ostafjevon lentoasema, Moskova

Muuta Pohjoisen laivaston ydinjätteiden tilaa on kritisoinut norjalainen ympäristöjärjestö Bellona, jonka venäläisiä avustajia on epäilty ja tuomittu vakoilusta.

Lähteet

Aiheesta muualla

Severnyi flot Kommersant Vlast –lehden luettelo Pohjoisesta laivastosta (2008) The Russian Northern Fleet – Short version Ympäristöjärjestö Bellona. Pohjoisen laivaston aluksia Murmanskin alueen sivuston mukaan (gov-murman.ru)

* Luokka:Neuvostoliiton laivasto