Suotarhayökkönen (Lacanobia (Mamestra) w-latinum) on Suomessa uhanalainen yökkönen, joka on luokiteltu valtakunnallisessa uhanalaisarvioinnissa 2010 vaarantuneeksi (VU) uhanalaiseksi lajiksiJari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470.
Tunnistus
Suotarhayökkönen on kapeasiipinen (35–40 mm) ruskeanharmaa yökkönen. Takasiipien tyvi on ulkoreunaa vaaleampi. Etusiiven ulomman poikkiviirun ja aaltoviirun välinen alue on vaalea ja väriltään sinertävän harmaa. Alueen etuosassa sekä munuaistäplän alueella on lisäksi punertavan ruskeaa sävyä. Laji on sekoitettavissa sukulaislajiinsa pensasyökköseen sekä ruohotarhayökköseen.
Levinneisyys
Levinneisyydeltään eurosiperialaista lajia tavataan yleisenä Keski- ja Etelä-Euroopassa. Pohjois-Euroopassa laji esiintyy Ruotsissa, Suomessa sekä Baltiassa. Idässä levinneisyys ulottuu Iraniin ja Itä-Siperiaan. Suomessa laji on levinnyt pistemäisinä esiintyminä Etelä- ja Kaakkois-Suomeen.
Kehitysasteet
Toukat syövät lukuisia kasvilajeja. Kotelo talvehtii, ja aikuisia yksilöitä tavataan kesäkuun alusta kuun loppuun. Perhoset lentävät yöllä, ja kaikki havainnot onkin tehty klo 23–01 välisenä aikana. Kaikki suomalaiset havainnot on ilmeisesti tehty syötillä, mutta laji tulee myös valolle. Perhoset eivät juurikaan poistu elinympäristöstään.
Elinympäristöt
Suotarhayökkönen elää soilla ja niiden avoimilla rämeosilla. Etelämpänä lajin elinympäristöinä ovat kuivat hiekkapohjaiset alueet.
Kannan kehitys
Vaikka laji on yleensä esiintyessään ollut niukka, parhailta alueilta on kuitenkin taltioitu yhdessä illassa jopa kymmeniä yksilöitä. Kantoja tunnetaan runsaasti esimerkiksi Lahdessa, KirkkonummellaKirkkonummi ja Kuusankoskella. Elinympäristöjen tuhoutuessa kannat ovat taantuneet.
Uhanalaisuuden syyt
Koska valtaosa Etelä-Suomen soista on joko kokonaan tai osittain ojitettu, lajin luontainen elinympäristö on kaventunut. Suotarhayökkönen on levinnyt Suomessa vain eteläisille alueille, joten ojitukset vaikuttavat suoraan kantoihin.
Lajin suojelu
Lajin kannat ovat säilyneet yleensä muuttumattomina niillä suoalueilla, jotka ovat säilyneet luonnontilassa. Soiden vesiolojen muutostöistä pitäisikin Etelä-Suomessa luopua, ja suoalueita tulisi mahdollisuuksien mukaan palauttaa luonnontilaan. Lajilla on kannat Tammelan Torronsuon, Pyhtään Munasuon-Kananiemensuon ja Hattulan Jumoinsuon suojelluilla alueilla.
Lähteet Päivö Somerma: Suomen uhanalaiset perhoset. 1997 Ympäristöopas 1, luonto ja luonnonvarat, 336 s.
Viitteet
Aiheesta muualla Kuvia Biopix
Luokka:Tarhayökköset