Košice (, , , ) on Slovakian toiseksi suurin kaupunki, ja siellä oli vuonna 2019 hieman vajaa 240 000 asukasta. Se sijaitsee maan itäisessä osassa Hornádjoen laaksossa Tatran kaakkoispuolella. Košice on Košicen alueen (kraj) pääkaupunki sekä itäisen Slovakian kulttuurinen ja teollinen keskus. Košice oli toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista 2013.
Nykyisen kaupungin alue on ollut asutettu jos esihistorialliselta ajalta lähtien. Slaavit saapuivat alueelle 700-luvulla. Košicen kaupunki mainitaan ensimmäistä kertaa 1200-luvulla, jolloin se kuului Unkarin kuningaskuntaan. Košice kuului vuosisatojen ajan koko valtakunnan merkittävimpiin kaupunkeihin, mistä kertoo se, että se sai ensimmäisenä kaupunkina Euroopassa oikeuden käyttää omaa vaakunaansa.
1800-luvulla Košice teollistui muun Unkarin mukana. Ensimmäisen maailmansodan loputtua kaupunki liitettiin osaksi Tšekkoslovakiaa, jonka osana se pysyi koko sotienvälisen ajan. Košice liitettiin Wienin välitystuomiossa osaksi Unkaria. Tunnistamattomien lentokoneiden pommitettua Košicea kesällä 1941 Unkari liittyi natsi-Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Košice oli ensimmäinen suuri tšekkoslovakialainen kaupunki, jonka liittoutuneet vapauttivat, ja siksi valtion päättävät elimet kokoontuivat siellä keväällä 1945. Tuolloin sovitussa hallitusohjelmassa määriteltiin tasavallan sodanjälkeinen järjestys.
Kylmän sodan aikana Košice ja Tšekkoslovakia kuuluivat Neuvostoliiton johtamaan itäblokkiin. Kaupunkiin rakennettiin paljon raskasta teollisuutta, ja nopeasti kasvavalle väestölle perustettiin uusia kerrostaloasuinalueita. Slovakian itsenäistyttyä 1993 Košice on ollut maan toiseksi tärkein kaupunki pääkaupunki Bratislavan jälkeen.
Košicen suurin työnantaja on Šacan kaupunginosassa sijaitseva U. S. Steel Košicen terästehdas. 2000-luvulla palvelu- ja asiantuntija-alat ovat kasvattaneet merkitystään taloudessa. Kaupunki oli vuosisatoja slovakkien, unkarilaisten, saksalaisten, juutalaisten ja romanien asuttama, mutta toisen maailmansodan jälkeen slovakit ovat kaupungin selvästi suurin väestöryhmä.
pienoiskuva|Košicessa sijaitseva Pyhän Elisabetin katedraali on Slovakian suurin kirkko.
Maantiede Košice sijaitsee Slovakian itäosassa lähellä kolmen valtion rajaa. Sieltä on Unkarin rajalle 20 kilometriä, Ukrainan rajalle 80 kilometriä ja Puolan rajalle 90 kilometriä. Kaupunki on rakennettu leveään Hornádjoen laaksoon, jonka länsipuolella kohoavat Slovakian malmivuoret ja itäpuolella Slanskévuoret. Kaupunki on noin 208 metriä merenpinnan yläpuolella. Košicen pinta-ala on 237,63 neliökilometriä. Siitä maatalousmaata on 37,5 prosenttia.
Košicen naapurikunnat ovat pohjoisesta myötäpäivään luoteltuna Sokoľ, Kostoľany nad Hornádom, Družstevná pri Hornáde, Budimír, Beniakovce, Malá Ida, Baška, Nižný Klátov, Vyšný Klátov, Hrašovík, Košické Olšany, Sady nad Torysou, Košická Polianka, Šemša, Veľká Ida, Haniska, Sokoľany, Bočiar, Seňa, Vyšná Hutka, Nižná Hutka, Nižná Myšľa, Kokšov-Bakša, Valaliky, Košická Belá ja Veľká Lodina. Ne kaikki sijaitsevat Košice-okolien piirissä.
Ilmasto Košicessa vallitsee Köppenin ilmastoluokituksen mukaan lauhkea (Dfb) ilmasto.
Kesän keskilämpötila on 24,3 astetta, ja vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu. Kylmin kuukausi on puolestaan tammikuu, jolloin keskilämpötila on –3 astetta. Heinäkuu on myös sateisin kuukausi, jolloin keskimääräinen sademäärä yltää noin 125 millimetriin. Vähiten sataa tammikuussa, jolloin sadetta kertyy keskimäärin noin 37 millimetriä. Keskimääräinen vuotuinen sadanta on noin 844 millimetriä. Sadepäiviä on eniten heinäkuussa ja vähiten tammikuussa.
Nimen alkuperä Košice esiintyy kirjallisissa lähteissä ensimmäistä kertaa latinaksi nimellä Villa Cassa vuonna 1230. Vuosisatojen kuluessa nimi muotoutui muotoon Cassovia. Saksaksi se mainittiin nimellä Casscha vuonna 1407 ja myöhemmin nimellä Kaschau. Unkariksi kaupungin nykyinen nimi on Kassa. Kaupungin alkuperäinen slovakinkielinen nimi tulee luultavasti alueesta käytetystä sanasta ”koš”, mistä johdettiin sen asukkaista kertova muoto Košici.
Historia
Ensimmäiset asukkaat ja kaupungin perustaminen Ensimmäiset todisteet ihmisasutuksesta nykyisen Košicen alueella ovat varhaispaleoliittiselta kaudelta. Nykyisestä Barcan kaupunginosasta on löydetty Aurignacin kulttuurin ihmisten rakentamat 15 asumusta, ja niiden lähellä sijainneet tulisijat ja kivityökalut. Sama alue on ollut asutettu tasaisesti aina myöhäiselle pronssikaudelle. Slaavit asettuivat kaupungin alueelle luultavasti jo 700-luvulla.Šutaj 2011 s. 18–21
Ensimmäiset kirjalliset maininnat Košicesta ovat 1200-luvulta, jolloin kaupunki kuului Unkarin kuningaskuntaan. Kaupunki oli kuitenkin perustettu jo tätä ennen, mistä kertoo siellä asuneet, alun perin Saksista kotoisin olleet käsityöläiset ja kauppiaat. Keskiajalla Košicesta muodostuikin merkittävä markkinapaikka Puolan, Unkarin ja Venäjän välisen kauppatien varrella. Sen kaupunginmuurien rakentaminen aloitettiin jo noin vuonna 1290. Näihin aikoihin rakennettiin myös myöhemmin raunioitunut Košicen linna.vasen|pienoiskuva|Košicen vaakuna. Košicen asema oli koko Unkarin valtakunnassa tärkeä. Kaupungin lähellä käydyssä Rozhanovcen taistelussa sen asukkaat tukivat kuningas Kaarle Robertia, mistä palkintona sen asemaa kauppapaikkana vahvistettiin 1319. Kuninkaan suosio myötä Košícesta tuli vapaa kuninkaallinen kaupunki 1347, ja 1369 sille myönnettiin ensimmäisenä eurooppalaisena kaupunkina oikeus käyttää omaa vaakunaansa. Seuraavien vuosisatojen ajan se oli tärkeässä asemassa Unkarin poliittisella kartalla kun turkkilaiset valloittivat laajoja alueita Keski-Euroopassa. Košíce oli nykyisessä Itä-Slovakiassa sijaitsevien kuninkaallisten kaupunkien perustaman Pentapolis-järjestön tärkein jäsen.
1500-luvun alun sodissa Košice joutui monta kertaa taisteluiden näyttämöksi. Vuonna 1536 sen valloitti János Szapolyaille uskolliset joukot, minkä yhteydessä kaupunki ryöstettiin. Vuoden 1556 tulipalossa vain 32 Košícen rakennusta selvisi ehjänä. Tästä seuranneena uudelleenrakennuksen aikana kaupungin puolustuksia vahvistettiin ja uusia rakennuksia rakennettiin renesanssiseen tyyliin.
Uusi aika Uskonpuhdistuksen ja vastauskonpuhdistuksen aikana Košicella oli tärkeä strateginen merkitys, ja sen omistajuudesta käytiin kiivasta kamppailua. Samalla se kuitenkin hyötyi uusien teknogioiden ja aatteiden saavutessa kaupunkiin. Košicen ensimmäinen kirjapainoperustettiin 1600 ja seuraavana vuonna kaupunkiin saapuivat jesuiitat vahvistamaan katolilaisten toimintaa. Vuosisadan kuluessa uskontokuntien voimasuhteet vaihtuivat useaan kertaan. Imre Thököly valtasi kaupungin 1682 mikä nosti protestantit hetkellisesti sen johtoon.
Košice hyötyi saamastaan huomiosta 1657 kun sinne perustettiin kymnaasi sekä kolmen tiedekunnan yliopisto. Kaupungissa asui myös moni tuon ajan Unkarin merkkihenkilö, kuten Ferenc I Rákóczi ja hänen poikansa.
1800-luku Unkarin vallankumousvuosien aikaan 1848 ja 1849 Košice oli yksi wieninvastaisen kansannousun keskuksista. Sota kuitenkin päätyi kapinallisten tappioon, ja 24. kesäkuuta 1849 Košicen miehitti Itävaltaa tukenut Venäjän armeija. 1800-luvun jälkimmäinen puolisko oli pitkälti rauhanomaista aikaa Košicessa ja kaupunki kehittyi voimakkaasti. Monien uusien yritysten ja tehtaiden perustaminen toi vaurautta sen asukkaille. Merkittävä kasvua kiihdyttänyt tekijä oli vuonna 1860 valmistunut Budapestin, Miskolcin ja Košicen yhdistänyt rautatie. 1870 valmistui yhteys Tšekin Sleesian Bohumíniin. Keskiaikaiset kaupunginmuurit purettiin, ja niiden ympärille kasvoi uusia asuin- ja teollisuusalueita. Keskustaan taas rakennettiin rikkaiden porvarien ja aatelisten palatseja. Näinä aikoina kaupungin kulttuurillinen ja poliittinen elämä oli aktiivista.
Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta Ensimmäisen maailmansodan aikana rintamalinja kulki nykyisessä Itä-Slovakiassa vuosien 1914 ja 1915 välisenä talvena. Itse Košice ei kuitenkaan kokenut taisteluita. Sodan päättyminen keskusvaltojen tappioon johti Tšekkoslovakian perustamiseen lokakuussa 1918. Unkarin armeijan läsnäolo Itä-Slovakiassa loppui liittoutuneiden lähettämään noottiin joulukuussa 1918. Tšekkoslovakian 30. kiväärirykmentti valtasi Košicen ilman taisteluita 29. joulukuuta 1918.
Maailmansodan loppumisen jälkeinen aika oli hyvin levotonta Keski-Euroopassa. Tšekkoslovakian armeijan menestyksettömät taistelut Unkarin neuvostotasavaltaa vastaan johtivat lähes koko Itä-Slovakian miehitykseen keväällä 1919. Saman vuoden kesäkuussa kommunistit perustivat Itä-Slovakian neuvostotasavallan, mutta se ei saanut tarvittavaa kannatusta slovakkien keskuudessa. Košice palasi osaksi Tšekkoslovakiaa jo saman vuoden heinäkuussa, minkä jälkeen tilanne alueella vakiintui vuoden loppuun mennessä.
Sotien välisenä aikana Košice kehittyi hitaasti, vaikka maastamuutto Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin jatkui vilkkaana. Košicen maraton järjestettiin ensimmäistä kertaa 1924 ja Košicen teknillinen yliopisto perustettiin Slovakian ensimmäisenä teknillisenä yliopistona 1937. 1930-luvun edetessä ja Tšekkoslovakian geopoliittisen aseman heikentyessä Prahan hallitus koetti parantaa myös Slovakian puolustusta. Vuosina 1936–1937 Košicen eteläpuolelle rakennettiin useita linnoituksia mahdollista Unkarin hyökkäystä vastaan.
Toinen maailmansota pienoiskuva|Unkarin valtionhoitaja Horthy saapuu Košiceen 11. marraskuuta 1938. Lopulta Košice ja suuri osa muuta Etelä-Slovakiaa liitettiin Unkariin vuoden 1938 Wienin päätöksellä sen jälkeen kun natsi-Saksa oli miehittänyt Tšekkoslovakian sudeettialueet. Kaupunki kuuluikin lähes koko toisen maailmansodan ajan Unkariin, eikä Slovakian tasavaltaan. Rajamuutosten yhteydessä kaupungista muutti pois noin 22 000 tšekkiä ja slovakkia. Košicen hallinnon ja järjestyksen otti haltuunsa vastaperustettu Unkarin kansallisneuvosto, joka toivotti Unkarin armeijan tervetulleeksi Košiceen 10. marraskuuta 1938. Seuraavana päivänä kaupunkiin ratsasti valtionhoitaja Miklós Horthy, joka tapasi kaupungissa paikallisia ja valtakunnallisia merkkihenkilöitä.
Operaatio Barbarossan käynnistyttyä kesäkuussa 1941 Neuvostoliitto pyrki pitämään yllä rauhaa Unkarin kanssa, mutta 26. kesäkuuta tunnistamattomat lentokoneet pommittivat Košicea. Tämän jälkeen Unkari liittyi sotaan akselivaltojen puolelle. Košicen unkarin ja slovakinkieliset asepalveluskuntoiset miehet palvelivat Unkarin armeijassa. Vastarintaakin esiintyi, mutta se ei saavuttanut mainittavia onnistumisia ennen sodan loppupuolta.
Saksan sotaonnen kääntyessä se alkoi ennakoimaan Unkarin mahdollista irtautumista sodasta talvella 1944. Niinpä se käytännössä miehitti liittolaisensa saman vuoden maaliskuussa. Kuten muuallakin valtakunnassa, myös Košicessa tämä tarkoitti erityisesti juutalaisten aseman vältitöntä heikentymistä. Lähialueiden juutalaisia alettiin keskittämään Košiceen huhtikuussa, mistä heistä noin 12 000 siirrettiin keskitysleireille. Vuoden edetessä myös valtaväestön kohtelu huonontui. Poliittiset puolueet kiellettiin elokuussa, ja vaikka košicelaiset perustivat laittoman kansalliskokouksen, sen toiminta paljastui pian ja sen osallistujat vangittiin. Nuoliristi-puolueen vallankaapppauksesta seuranneesta terrorissa myös Košicessa tapettiin noin 500 siviiliä. Suurin osa heistä oli pakosalla olleita juutalaisia tai anti-fasistisia aktivisteja. Slovakian kansannousun aikana Košicen lähistöllä käytiin taisteluita ja moni sen asukas liittyi natseja vastaan taistelleisiin partisaaniryhmiin. pienoiskuva|Košicessa kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki sijaitsee nykyisellä Vapauttajien aukiolla.