thumb|200px|Antoninus Piuksen vaimon Faustina vanhemman rintakuva. Kunsthistorisches Museum, Wien.
Caesar Titus Aelius Hadrianus Antoninus Augustus Pius (synt. Titus Aurelius Fulvus Boionius Arrius Antoninus, yleisesti Antoninus Pius; 19. syyskuuta 86 – 7. maaliskuuta 161)Rooman keisarit s. 159–160 oli Rooman keisari, joka hallitsi 10. heinäkuuta 138 – 7. maaliskuuta 161. Antoninus sai lisänimensä Pius (”velvollisuudentuntoinen”) noustuaan valtaan vuonna 138. Hän kuului Nerva–Antoninusten hallitsijasukuun ja oli suosittu ja kunnioitettu keisari, joka tunnettiin lempeydestään ja oikeamielisyydestään.
Antoninuksen valtakautta on usein sanottu Rooman valtakunnan kultakaudeksi, jolloin talous kukoisti, poliittinen tilanne oli vakaa ja armeija oli vahva. Hän hallitsi pitempään kuin yksikään Rooman keisari Augustuksen jälkeen, ja hänen kautensa tunnetaan erityisen rauhallisena, joskaan ei sodattomana. Antoninus adoptoi Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen vallanperijöikseen. Hän kuoli vuonna 161.Weigel: Antoninus Pius (A.D. 138–161)
thumb|200px|Rooman keisari Hadrianuksen (117–138) marmorinen rintakuva. Musei Capitolini, Rooma.
Elämä Varhaiset vuodet Titus Aurelius Fulvus Boionius Arrius Antoninus syntyi 19. syyskuuta 86 Rooman kaakkoispuolella Lanuviumissa. Hänen isänsä oli Titus Aurelius Fulvus ja äiti Arria Fadilla. Suku oli vanha ja rikas, ja se oli muuttanut aikoinaan etelägallialaisesta Nemausuksen kaupungista Italiaan. Hänen isän puoleinen isoisänsä, myös nimeltään Titus Aurelius Fulvus, oli toiminut kaksi kertaa konsulina, ensin 70-luvulla ja myöhemmin vuonna 85. Hänet oli nimitetty Rooman kaupunginprefektin () virkaan. Isä Aurelius oli myös konsulina vuonna 89.Cambridge Ancient History s. 150Weigel: "Early Life" Antoninuksen äidin puoleinen isoisä Arrius Antoninus oli myös kotoisin Etelä-Galliasta ja toiminut elämänsä aikana kaksi kertaa konsulina. Juuri häneltä tuleva keisari sai nimen Antoninus.Grant s. 10–11
Antoninuksen elämästä ennen keisariutta ei tiedetä paljoa. Antoninus oli vielä nuori, kun hänen isänsä kuoli, ja hänen kasvatuksestaan huolehtivat hänen molemmat isoisänsä. Hän vietti nuoruusvuotensa Loriumissa, ja sotilasuran sijasta hänen tavoitteenaan oli senaattorin ura. Isoisien kuoltua Antoninus peri heidän suuren omaisuutensa, jolloin hänestä tuli yksi Rooman rikkaimmista miehistä. Vuonna 110 Antoninus meni naimisiin Annia Galeria Faustinan kanssa, joka oli vaikutusvaltaisen ja rikkaan Marcus Annius Veruksen tytär.
Antoninus sai Faustinan kanssa neljä lasta, joista kuitenkin vain tytär Faustina nuorempi ehti elää aikuiseksi asti.
Marcus Aurelius Fulvus Antoninus (kuoli ennen vuotta 138) Marcus Galerius Aurelius Antoninus (kuoli ennen vuotta 138) Aurelia Fadilla, meni naimisiin vuoden 145 konsulin Aelius Lamia Silvanuksen kanssa. Kuoli vuonna 135. Annia Galeria Faustina (Faustina nuorempi, noin 130–176), meni naimisiin Marcus Aureliuksen kanssa vuonna 145.
Ura Trajanuksen ja Hadrianuksen aikana Naimisiinmenon jälkeen Antoninuksen ura sai nopean sysäyksen eteenpäin. Hänet valittiin ensin kvestoriksi vuonna 112 ja sitten preettoriksi vuoden 117 tienoilla. Vuonna 120 hän pääsi jo konsuliksi. Myöhemmin keisari Hadrianus nimitti hänet Italian maakuntahallinnon virkamieheksi. Vuosina 130–135 Antoninus toimi Asian provinssin maaherrana ja tämän jälkeen keisarin neuvonantajana.Weigel: "Career under Hadrian"
Tammikuussa 138 Hadrianuksen adoptoima ja caesariksi nimittämä perijä Lucius Aelius Caesar yllättäen kuoli. Tämän jälkeen Hadrianus suunnitteli Marcus Aureliuksesta valtansa perijää, mutta koska tämä oli vielä tällöin liian nuori, Hadrianus esitti adoptoivansa Antoninuksen ja nimittävänsä tämän perijäkseen. Ehkä suurin tähän adoptioon vaikuttanut seikka oli Antoninuksen vaimon sukulaisuus Marcus Aureliukselle. Antoninus sai myös jakaa prokonsulin ja tribuuninoikeudet Hadrianuksen kanssa. Ehtona oli, että Antoninus puolestaan adoptoisi ja nimittäisi seuraajikseen Faustinan veljenpojan Marcus Annius Veruksen ja Lucius Aeliuksen pojan Lucius Ceionius Commoduksen eli tulevat keisarit Marcus Aureliuksen ja Lucius Veruksen. Antoninuksesta tuli nyt Imperator Titus Aelius Caesar Antoninus. Nimen Aelius hän sai Hadrianukselta.
Antoninus suostui ehtoihin, ja 25. helmikuuta Hadrianus adoptoi hänet virallisesti ja nimitti hänet perijäkseen. Hadrianus oli luultavasti laskenut Antoninuksen elävän vielä 10 vuotta, jolloin hänen perijänsä pääsisivät sopivassa iässä valtaan. Armeijan tuen saamiseksi lyötiin kolikoita, joissa juhlistettiin nimitystä ja armeijan yksimielisyyttä.
Keisarina pienoiskuva|vasen|Antonius Piusta esittävä veistos Hadrianus kuoli 10. heinäkuuta 138, ja valta siirtyi Antoninukselle rauhanomaisesti. Hadrianus oli heikentänyt Rooman senaatin arvovaltaa ja teloituttanut sen jäseniä, joten senaatti aikoi kirota Hadrianuksen muiston (damnatio memoriae). Kiroaminen olisi mitätöinyt kaikki Hadrianuksen teot, mukaan lukien Antoninuksen adoptoinnin. Tämä taas olisi kyseenalaistanut hänen valtansa, joten Antoninus esti senaatin aikeet heti ensitöikseen.Cambridge Ancient History s. 151
Alun erimielisyyksien jälkeen senaatti sai kuitenkin pian todeta Antoninuksen yhteistyöhaluiseksi hallitsijaksi, ja hänet palkittiin lisänimellä Pius (). Hän pysyi hyvissä väleissä senaatin kanssa koko kautensa ajan. Antiikin lähteet eivät kuitenkaan ole aivan yksimielisiä siitä, mistä kunnianimi Antoninukselle annettiin.Grant s. 12 Historia Augusta antaa viisi vaihtoehtoa:Historia Augusta, The Life of Antoninus Pius: 2.3–7.
Antoninus auttoi vanhaa Hadrianusta käymään senaatin puheilla Hän säästi kaikki henkilöt, jotka Hadrianus oli tuominnut kuolemaan Hän kunnioitti kuollutta Hadrianusta lukuisilla kunnianosoituksilla Hän esti Hadrianusta tekemästä itsemurhaa Hän oli luonteeltaan hyväntahtoinen ja armelias
Yleisesti hyväksytyn teorian mukaan todennäköisin syy on kolmas vaihtoehto. On kuitenkin myös mahdollista, että nimi Pius oli kuulunut Antoninuksen sukuun jo kauan.
Senaatti yritti myös tarjota Antoninukselle arvonimeä pater patriae (), josta hän ensin kieltäytyi mutta hyväksyi sen sitten. Antoninus kuitenkin torjui senaatin ehdotuksen nimetä syyskuu ja lokakuu hänen ja hänen vaimonsa Faustinan mukaan.Weigel: "Imperial Reign"
Faustina kuoli vuonna 141, ja Antoninus suri häntä kovasti. Hän kunnioitti edesmennyttä vaimoaan ennennäkemättömällä tavalla: hän rakennutti Forum Romanumille Faustinan temppelin, lyötti hänen kunniakseen useita kolikoita ja perusti Faustinan ja Artemiin kultin Sardekseen.Grant s. 13 Lisäksi Antoninus perusti Faustinan nimellä elatusrahaston, jonka varat käytettiin orpotyttöjen auttamiseen. Myös senaatti kunnioitti Faustinaa julistamalla hänet jumalaksi.Rooman keisarit s. 161–163
Hallinto thumb|200px|Antoninus Piuksen lyöttämä sestertius noin vuodelta 140–144. Arvopuolella keisarin muotokuva ja tunnuspuolella Italian henkilöitymä. thumb|200px|Antoninus Piuksen muistoksi lyöty pronssinen sestertius, jossa edesmenneen keisarin kuva ja teksti ”Divus Antoninus” ().
Antoninus oli taloudenhoidossa pääasiassa konservatiivinen ja säästeliäs. Uusien rakennusten rakentamisen sijaan hän käytti varoja muun muassa teiden, akveduktien ja satamien korjaamiseen ja kunnostamiseen. Hän myös perusti omia rahastoja, joilla hän saattoi auttaa köyhiä ja onnettomuuksien uhreja. Kerrotaan, että Antoninus käytti rahaa runsaasti vain Rooman 900-vuotisjuhlien aikana vuonna 148. Kuitenkin hän osasi ilmeisesti olla myös erittäin avokätinen, kun tarve niin vaati, ja jakoi rahaa kansalle pitääkseen suosionsa korkealla. Ensimmäinen lahjoitus oli vain 75 denaaria henkeä kohden, mutta myöhemmin hän nosti summaa 100 denaariin. Vuonna 354 kirjoittaneen tuntemattoman kronikoitsijan mukaan Antoninus jakoi kerran jokaiselle kansalaiselle 800 denaaria, mikä oli ennennäkemätöntä ja mistä häntä myös arvosteltiin kovasti.
Toisin kuin edeltäjänsä Trajanus ja Hadrianus, Antoninus ei matkustellut Rooman provinsseissa. Koko valtakautensa aikana hän ei juuri edes poistunut Roomasta. Antoninus luotti siihen, että hän pystyi Roomasta käsin valvomaan asioiden kehitystä eri puolilla laajaa valtakuntaa. Antoninus teki Italiasta taas keisarikunnan keskuksen, ja monien hänen aikansa rakennus- ja korjaushankkeiden kohteet olivatkin juuri Italiassa. Kolikoissa juhlistettiin Italian menneisyyttä ja Rooman myyttisiä perustajia.Grant s. 15–16
Italia-keskeisyydestä huolimatta toisissa kolikoissa juhlistettiin myös Rooman provinsseja. Vuoden 138 jälkeen Aventinukselle rakennettiin Jupiter Dolichenukselle () eli Baalille pyhitetty temppeli. Roomaan ja eri puolille valtakuntaa pystytettiin lukuisia muitakin itämaisten jumalien temppeleitä. Kolikoissa kerrottiin myös ”universaalista rauhasta”, joka oli koko valtakunnan yllä.
Vuonna 145 Antoninus oli konsulina yhdessä Marcus Aureliuksen kanssa. Saman vuoden keväällä Marcus meni naimisiin Antoninuksen tyttären Faustina nuoremman kanssa. Parin ensimmäinen lapsi, tytär Domitia Faustina syntyi 30. marraskuuta 147. Antoninus juhlisti tapahtumaa myöntämällä Marcukselle tribuuninoikeudet ja imperium-vallan. Faustina sai arvonimen Augusta.Cambridge Ancient History s. 154–155
Vuonna 148 Roomassa juhlittiin kaupungin perustamisen 900-vuotisjuhlapäivää ja Antoninuksen virkaanastumisen 10-vuotispäivää eli Decennalia. Colosseumilla pidettiin loisteliaita kisoja, ja areenalle tuotiin tapettavaksi monia eksoottisia eläimiä. Juhlan maksamiseksi Antoninus joutui kuitenkin alentamaan hopeakolikoiden arvoa viisi prosenttia.
Kolikoissa juhlistettiin Rooman varhaisia juuria, kuten troijalaisia, latinalaisia, sabiineja ja monia jumalia, jotka olivat suojelleet kaupunkia. Useissa kolikoissa muisteltiin myös muita Rooman historiaan liittyviä merkittäviä henkilöitä, kuten Aineiasta, Romulusta ja Augustusta. Roomalaiset yhdistivät Antoninuksen Rooman toiseen kuninkaaseen Numa Pompiliukseen, Rooman perustajaan Romulukseen ja Augustuksen suojelusjumala Apolloon.
Lait thumb|200px|Antoninuksen ja Faustinan temppeli Forum Romanumilla. Rakennus on säilynyt, koska se muutettiin kristilliseksi kirkoksiA Topographical Dictionary of Ancient Rome (Samuell Ball Platner, Oxford University Press 1929) viitattu 4.10.2009.
Antoninus oli edeltäjänsä Hadrianuksen tavoin kiinnostunut laeista, ja hänen lainsäädäntönsä mainitaan useaan otteeseen Justinianuksen Digestassa. Antoninuksen consiliumissa palveli useita juristeja avustamassa häntä päätöksissä. Uusia lakeja säädettiin, ja niistä tehtiin mahdollisimman hyviä, oikeudenmukaisia ja kattavia. Lait olivatkin Antoninuksen aikana aiempaa humaanimpia, mikä johtui osin kreikkalaisen filosofian, kuten stoalaisuuden vaikutuksesta.Grant s. 14 Antoninus lisäsi opettajien vapauksia ja oikeuksia ja paransi orjien, vapautettujen orjien sekä aviottomien lapsien oloja. Lisäksi hän muutti perheeseen ja perintöön liittyviä lakeja, jolloin jatkossa esimerkiksi avioliitoissa otettiin myös tytärten toivomukset huomioon.
Lisäksi Antoninus käski provinssien maaherroja verottamaan ihmisiä kohtuullisesti, ja määräyksen rikkomisesta seurasi yleensä rangaistus. Ilmiantajia ei myöskään enää käytetty, ja provinssit kukoistivatkin Antoninus Piuksen aikana.
Rakennushankkeet Antoninus ei edeltäjiensä tavoin aloittanut suuria rakennusprojekteja. Ainoat hänen rakennuttamansa rakennukset olivat Hadrianuksen mausoleumi Tiber-joen varrella, jumalallisen Hadrianuksen temppelit Campus Martiuksella ja jumalallisen Faustinan temppeli Forum Romanumilla. Näiden lisäksi hän korjautti Rooman vanhimman sillan Pons Subliciuksen sekä Graecostadiumin ja Colosseumin. Historia Augustan mukaan Antoninus saattoi myös tehdä jotakin Pantheonille, mutta se on epävarmaa.
Rooman ulkopuolella Antoninus korjautti tieverkostoa ja satamia Aleksandriassa, Caietassa, Tarracinassa sekä kylpylän Ostiassa, akveduktin Antiumissa ja useita temppeleitä synnyinkaupungissaan Lanuviumissa.
Sodankäynti, levottomuudet ja ulkopolitiikka Armeija