Rififi () on yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Jules Dassinin ohjaama ryöstöelokuva vuodelta 1955. Se kuuluu film noirin klassikoihin.
Elokuvan tunnetuin ja useasti jäljitelty kohtaus on pitkä ryöstökohtaus, jonka aikana ei kuulu musiikkia 26 minuuttiin eikä dialogia 30 minuuttiin. Ryöstön kuvaus on niin aidon tuntuinen, että Suomessa koko elokuvan esittäminen kiellettiin 1950-luvun lopussa. Meksikossa sisäministeriö kielsi sen, kun paljastui elokuvasta vaikutteita saanut kokonainen ryöstösarja.
Rififistä ovat saaneet vaikutteita lukuisat myöhemmät elokuvat, kuten Kubrickin Peli on menetetty ja Tarantinon Reservoir Dogs.
Yksitoista elokuvaa Yhdysvalloissa ohjannut Dassin oli pari vuotta aiemmin paennut kommunistivainoja Yhdysvalloista Ranskaan. Dassinin tunnettuja aiempia elokuvia ovat film noirit Raakaa voimaa (1947), Alaston kaupunki (1948) ja Suurkaupungin laki (1950).Peltonen, Timo: Vihdoinkin Rififi! Helsingin Sanomat 22.11.2013, s. C 37. Rififi on hänen ensimmäinen Ranskassa ohjaamansa elokuva.Rehnström, Henri Waltter: Rikoksen käsityöläiset. Tv-maailma 47/2013, s. 5.
Elokuva on entistetty vuonna 2000, ja New York Film Critics Circle antoi entistykselle tunnustuksensa.Lucia Bozzola, Allmovie.com The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen sadan parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.
Kohtelu Suomessa Valtion elokuvatarkastamo kielsi (ikäraja KK - Kokonaan kielletty) elokuvan jo heti 1955. Kielto herätti lehdistössä (muun muassa Uusi Suomi ja Ilta-Sanomat) kiivasta keskustelua Suomen elokuvasensuurin tilasta, ja lopulta itse tarkastamon johtajakin yltyi mukaan kirjoitteluun 1956. Kieltoa ei kuitenkaan kumottu, vaikka elokuvaa yritettiin saada esitettäväksi korkeimman hallinto-oikeudenkin kautta peräti kahdesti. Lopulta siitä sallittiin esitettäväksi varsin paljon lyhennetty versio vasta 1959, ja silloinkin sille oli asetettu raskas 50 prosentin veroluokka sisällöllisen heikkouden vuoksi.
Näyttelijä
Lähteet
Aiheesta muualla Criterion Collectionin essee elokuvasta Arvostelu elokuvasta/dvd-julkaisusta DVDPlazassa
Luokka:Film noir -elokuvat Luokka:Vuoden 1955 ranskalaiset elokuvat Luokka:Jules Dassinin ohjaamat elokuvat Luokka:Kokonaan kielletyt elokuvat Suomessa