pienoiskuva|muni Ara militaris Smaragdiara (Ara militaris) eli vanhalta nimeltään sotilasara on arojen sukuun kuuluva papukaijalaji. Se voi elää luonnossa 50–60-vuotiaaksi.
Koko ja ulkonäkö Smaragdiara kasvaa 70–80 senttimetrin kokoiseksi. Sen höyhenpuku on pääasiallisesti vihreä. Pää on hieman vaaleammansävyinen kuin selkä ja vatsa. Otsassa on punainen laikku. Silmien ympärillä on vaalea, paljas alue. Siivet ovat siniset. Pyrstö on punainen, mutta reunoiltaan sininen. Siipi- ja pyrstösulat ovat alapuolta keltaiset, vahva nokka on harmaanmusta ja silmät ovat keltaiset.
Smaragdiaroja on kolme alalajia: Ara m. militaris, Ara m. mexicana ja Ara m. boliviana. Erot ovat vähäisiä ja koskevat pieniä muutoksia koossa ja väreissä. Ara m. militaris on alalajeista pienin, suurin on Ara m. mexicana.
Se muistuttaa ulkonäöltään panamanaraa, mutta panamanara on isompi, isonokkaisempi ja panamanaran väritys on kellertävämpi.
Levinneisyys Smaragdiaraa tavataan laajalti mutta satunnaisesti alueella Meksikosta Argentiinaan.
Elinympäristö Smaragdiara elää trooppisissa metsissä.
Lisääntyminen Smaragdiara pesii puiden latvustoissa tai kallionseinämissä. Naaras munii yhdestä kolmeen munaa ja hautoo niitä noin kuukauden. Poikaset tulevat lentokykyisiksi noin sadan päivän ikäisinä ja sukukypsiksi 2–4 vuoden ikäisinä. Etelän yksilöillä pariutumisvaihe on joulukuussa ja pohjoisen yksilöillä muutamaa viikkoa myöhemmin.
Ravinto Smaragdiarat syövät siemeniä, hedelmiä, pähkinöitä, marjoja ja muita kasveja. Niiden nokka on sopeutunut murtamaan helposti kovatkin kuoret.
Ääntely Smaragdiarat ovat kovaäänisiä ja kirkuvat paljon.
Uhat Smaragdiaran olemassaoloa uhkaavat pyydystys lemmikiksi ja elinympäristön tuhoutuminen. Niitä on luonnossa arviolta 10 000 yksilöä, eli laji luokitellaan vaarantuneeksi. Laji kuuluu Cites I -lajiliitteeseen ja sen luonnonvaraisten yksilöiden kauppa on valvottua.
Lemmikkinä Lajia pidetään lemmikkinä myös Suomessa.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.
Laji kuuluu CITES I/A-liitteeseen, joten sillä on oltava EU-todistus ja pysyvä tunnistemerkintä (umpirengas tai siru). Ilman näitä linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet
Luokka:Arat Luokka:Uhanalaiset linnut