Otanmäen kaivos oli Otanmäki Oy:n ja vuoden 1968 fuusioitumisen jälkeen Rautaruukki Oy:n kaivos, joka sijaitsee entisen Vuolijoen kunnan alueella Kajaanissa.
Kaivos oli toiminnassa vuodet 1949–1985. Tuona aikana kaivoksesta louhittiin noin 33,1 miljoonaa tonnia malmia, mikä tekee Otanmäestä Suomen suurimman rautakaivoksen. Kaivos tuotti rauta-vanadiinimalmia. Sivutuotteena syntyi myös ilmeniittiä, joka aiheutti suuria ympäristöongelmia. Ne ratkaistiin osittain aloittamalla ilmeniitin käyttö 1960-luvun alussa titaanidioksidin valmistukseen Vuorikemia Oy:n tehtailla Porissa. Viitattu 13.8.2013.
Kaivostoiminnan loputtua kannattamattomana sinne rakennettiin Otanmäen vaunutehdas. Kaivos oli kunnalle merkittävä työllistäjä, ja Otanmäestä muodostui Vuolijoen kunnan keskustaa mittavampi ”sivukylä”. Vuolijoen kunta liitettiin Kajaanin kaupunkiin vuonna 2007.
Historia ja kaivoksen vaiheet Otanmäen alueelta löydettiin malmiaiheita Geologisen toimikunnan tutkimuksissa 1930-luvun lopulla: ensimmäiset titaanirautamalmilohkareet tavattiin Sukevalta 1937 ja malmipaljastuma Otanmäestä 1938. Tutkimustyö jatkui sodan jälkeen, ja vuonna 1949 alueelle ajettiin tutkimuskuilu ja rakennettiin koerikastamo. Malmin hyödyntämistä varten perustettu Otanmäki Oy aloitti toimintansa 1950. Pääkuilu, rautatie, nostotorni ja muut rakennukset valmistuivat 1952, ja varsinainen tuotanto alkoi murskaamon ja rikastamon valmistuttua 1953.
Kaivoksen toiminta-aika jakautui kahteen vaiheeseen. Vuosina 1953-1966 louhittiin +225-tason yläpuolisia malmeja pääosin makasiinilouhinnalla, ja vuosittainen nosto oli 500 000-800 000 tonnia. Vuonna 1966 louhinta siirtyi syvemmälle ja menetelmäksi vaihtui välitasolouhinta, jolloin vuosituotanto kaksinkertaistui 1,1-1,4 miljoonaan tonniin. Pääesiintymän rinnalla louhittiin vuodesta 1979 alkaen neljä kilometriä itään sijaitsevaa Vuorokkaan sivuesiintymää, jonka kuilun ajo oli aloitettu jo 1965. Vuorokkaan tuotanto oli noin 250 000 tonnia vuodessa.
Kaivostoiminnan lähestyessä loppuaan ryhdyttiin valmistelemaan korvaavaa toimintaa: konepajatoiminta käynnistyi 1981, pitkäaikainen puitesopimus erikoisvaunujen toimittamisesta Neuvostoliittoon solmittiin Energomashexportin kanssa 1982 ja vaunutehtaan rakentaminen alkoi 1983. Kaivostoiminta päättyi keväällä 1985. Syvimmän louhintatason alapuolelle jäänyttä noin 19 miljoonan tonnin malmivaraa ei katsottu kannattavaksi hyödyntää syventämisinvestointien suuruuden vuoksi.
Kaivostekniikka ja rikastus Otanmäen malmiesiintymä koostui pystyasentoisista, hajallaan olevista linssimäisistä malmioista kolme kilometriä pitkässä vyöhykkeessä. Esiintymän epäyhtenäisyys edellytti omien malminetsintä- ja kaivosgeologisten menetelmien kehittämistä, muun muassa poranreikämagnetometrin sekä jatkotankoporaukseen yhdistetyn malmin laadun mittauksen.
Alkuvaiheen makasiinilouhinnan erikoispiirteenä oli niin sanottu poikkiperälastaus, joka mahdollisti junavaunujen täyttämisen ilman hankalia vaununvaihtoja. Syvemmälle siirryttäessä menetelmäksi vaihdettiin tehokkaampi ja turvallisempi välitasolouhinta. Otanmäki oli ensimmäinen suomalainen kaivos, jossa käytettiin kitkapyöräperiaatteella toimivia Koepe-nostokoneita sekä tuotantokuilun köysijohteita. Tasolla +575 oli käytössä myös professori Kauko Järvisen ideoima dieselhydraulinen kaivosjuna, jossa vetävänä yksikkönä toimi pyöriinsä sijoitettujen nestemoottoreiden avulla itse ensimmäinen malmivaunu.
Rikastamolla malmista valmistettiin kolmea tuotetta: magnetiitti- eli rautarikastetta, ilmeniittirikastetta ja rikkirikastetta. Koko toiminnan aikana käsiteltiin noin 33 miljoonaa tonnia malmia ja sivukiveä, josta tuotettiin 7,6 miljoonaa tonnia rautarikastetta, 3,8 miljoonaa tonnia ilmeniittiä ja 0,2 miljoonaa tonnia rikkirikastetta. Rikastamon kapasiteettia laajennettiin vaiheittain 1960- ja 1970-luvuilla, ja prosessin merkittävin muutos oli siirtyminen täydelliseen märkärikastukseen 1960-luvun lopulla. Magnetiittirikaste käsiteltiin vanadiinitehtaalla, jonka toisena tuotteena syntyneet pelletit toimitettiin alkuvuosina Keski-Eurooppaan ja 1960-luvun jälkipuoliskolta lähtien Raahen masuuneille.
Vanadiinitehdas Vanadiinin erottamista magnetiittirikasteesta tutkittiin Otanmäen koetehtaassa vuodesta 1954 alkaen, ja varsinainen vanadiinitehdas valmistui 1956. Tehdasta laajennettiin toisella sintrausuunilla 1958 ja edelleen 1961. Prosessissa magnetiittirikaste sintrattiin natriumsuolan kanssa, jolloin syntyvä natriumvanadaatti uutettiin veteen, saostettiin ja sulatettiin myyntikelpoiseksi vanadiinipentoksidiksi.
Tehtaan toiminnan aikana sille syötettiin 6,73 miljoonaa tonnia magnetiittirikastetta, josta tuotettiin 55 545 tonnia vanadiinipentoksidia. Vanadiinin saanti nousi alun noin 50 prosentista 80 prosenttiin, ja vuosituotanto kasvoi tuhannesta tonnista lähes 3 000 tonniin. Otanmäen osuus maailman vanadiinin tuotannosta oli 1960-luvulla noin 10 prosenttia, ja yhdessä Mustavaaran kaivoksen kanssa Suomi piti tämän osuuden vielä 1980-luvullakin. Vanadiinin maailmanmarkkinahinnan reaalinen lasku, viimeisinä toimintavuosina noin kolmanneksen alle tehtaan käynnistämisajan tason, oli yksi tärkeimmistä syistä kaivostoiminnan lopettamiseen.
Uudet suunnitelmat kaivoksen avaamiseksi
Vuonna 2012 perustettu Otanmäki Mine Oy suunnittelee kaivosten (Otanmäki ja Vuorokas) avaamista uudelleen raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousun turvin. Päätuotteina olisivat vanadiinipentoksidi, ilmeniittirikaste ja rautapelletit. Kaivos tuottaisi vähäisessä määrin myös pyriittiä. Tuotanto aloitettaisiin avolouhoksella ja jatkettaisiin maanalaisena kaivoksena. Lisäksi yhtiö tutkii alueen useita satelliittimalmioita ja alueella tavattavien harvinaisien maametallien (REE) hyödyntämistä tulevaisuudessa. Kaivoksen tuotannon oli alun perin tarkoitus alkaa vuonna 2019, mutta hanke on viivästynyt .
Lähteet
Luokka:Suomen kaivokset Luokka:Vuolijoki Luokka:Kajaanin rakennukset ja rakennelmat