Maria Elisabeth (Maikki) Friberg (5. tammikuuta 1861 Kankaanpää – 6. marraskuuta 1927 Helsinki) oli suomalainen tietokirjailija, opettaja ja naisasianainen.
Suku ja koulutus Fribergin vanhemmat olivat nimismies Karl Arvid Friberg ja Fanny Adelaide Boijer. Perheessä oli 11 lasta. Isänsä kuoltua hän joutui lopettamaan koulunkäynnin, mutta hänen tätinsä auttoi hänet helsinkiläiseen tyttökouluun puolisonsa Eino-Sakari Yrjö-Koskisen kanssa. Hän kävi Helsingin ruotsalaisen tyttökoulun opettajatarluokan kurssin.
Ura Friberg toimi kansakoulunopettajana Helsingissä vuosina 1883–1912. Työnsä ohessa hän opiskeli kulttuurihistoriaa, etiikkaa, filosofiaa, sosiologiaa ja kirjallisuudenhistoriaa Berliinin yliopistossa Saksassa ja Bernin yliopistossa Sveitsissä. Friberg suoritti 1897 filosofian tohtorin tutkinnon Bernissä. Hänen väitöskirjansa aiheena oli pohjoismaisen kansanopistoliikkeen kehittyminen. Väitöksen jälkeen hän paransi ranskantaitojaan Ranskassa ja Belgiassa. Hän matkusteli laajalti Euroopassa verkostoitui eri maiden naisasianaisten kanssa.
Suoritettuaan Aleksanterin yliopistossa dogmatiikan ja etiikan sekä saksan kielen ja kirjallisuuden tutkinnot hän sai nimityksen opettajaksi Lapinlahden kansakouluun, missä toimi 30 vuotta. Vuonna 1912 hän haki Helsingin kansakoulujen apulaistarkastajan virkaa, mutta ei saanut sitä, vaikka oli ylivoimaisesti kilpailijoitaan parempi: kielitaitoinen, väitellyt 1896 Bernin yliopistossa tohtoriksi kansanopistojen synnystä ja kehityksestä Pohjoismaissa (Die Entstehung und Entwicklung der Volkschochschulen in den nordischen Ländern), tehnyt lukuisia opinto- ja puhujamatkoja eri puolille Eurooppaa ja julkaissut oppikirjankin. Mutta oli sukupuoleltaan väärä: nainen.
Vuonna 1905 Suomalainen Naisliitto perusti Naisten Ääni -lehden. Fribergistä tuli lehden ensimmäinen toimittaja. Hän toimi lehdessä parikymmentä vuotta ja avusti myös muita lehtiä. Samaan aikaan hän toimi myös Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana 1920–1927. Vuonna 1926 Friberg perusti Naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden liiton Suomen osaston.
Friberg edisti myös kansansivistystyötä, raittiustyötä, toimi rauhanliikkeessä ja oli yksi Palvelijataryhdistyksen perustajajäsenistä.
Friberg luennoi eri maissa suomalaisista yhteiskouluista ja yhteisopetuksen ideasta, Uno Cygnaeuksesta ja Suomen kansankoulujärjestelmästä sekä suomalaisten perustuslaillisesta taistelusta venäläistämistoimia vastaan. Friberg keräsi myös nimiä suureen addresssiin, jolla vastustettiin Venäjän hallituksen Suomen autonomiaa rajoittavaa politiikkaa. Hänen laajat kontaktinsa olivat tässä suureksi avuksi.
Teoksia Entstehung und Entwickelung der VoIkshochsehulen in den nordischen Ländern, väitöskirja. 1897 Uuno Cygnaeus, Suomen kansakoulun isä. Kansanvalistusseura 1898 Kolme esitelmää palvelijoille, kirjoittajat Maria Elisabeth Friberg, Juho Walve ja Vihtori Lähde. Raittiuden ystävät 1901 Maantieteellinen käsikirja, osa 1: Eurooppa. Otava 1905 Koti ja kotitavat. 1918 Tieni varrelta tapaamiani I. Naisten ääni, Helsinki 1920 Tieni varrelta tapaamiani II. Naisten ääni, Helsinki 1922
Lähteet Suomen kirjailijat tietokanta Kuka kukin oli (Wikiaineisto) Viitteet
Kirjallisuutta Ester Hjelt: Lannistumaton. Maikki Fribergin elämäkerta. Gummerus 1945
Aiheesta muualla Vapaasti ladattavia Maikki Fribergin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Suomalaiset feministit Luokka:Vuonna 1861 syntyneet Luokka:Vuonna 1927 kuolleet