Hassisen kone oli suomalainen, Joensuusta lähtöisin ollut rockyhtye, joka perustettiin vuoden 1979 lopulla. Yhtye aloitti uuden aallon punkilla, mutta alkoi kehittyä loppua kohden progressiiviseen suuntaan.

Hassisen koneen kaikkia kolmea varsinaista albumia pidetään suomalaisen rockin klassikoina, kuten monia Hassisen koneen laulujakin (”Levottomat jalat”, ”Rappiolla”, ”Jurot nuorisojulkkikset”, jne.). Hassisen koneen musiikillinen muutos oli nopeaa: Täältä tullaan Venäjä -albumin punkhenkistä ilmaisua seurasi nopeasti Rumien sävelien jälkeen suorastaan progressiivinen rock albumilla Harsoinen teräs.

Yhtye nimesi itsensä kotikaupungissaan olleen ompelukoneliikkeen mukaan. Liikkeen uskovainen johtaja suuttui yhtyeen nimestä, ja yhtye vaihtoikin nimensä joksikin aikaa muotoon 'Kassisen kone' (Hilse 1/1980). Yhtyeen saavutettua mainetta yritys muutti nimekseen Joensuun Konepalvelu.

Vuonna 2023 julkaistiin Mika Kaurismäen ohjaama dokumentti Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin, joka kertoo yhtyeen historiasta sekä sen 40-vuotisjuhlakonsertista Tampereen Ratinan stadionilla vuonna 2022. Elokuva sai ensi-iltansa 17. maaliskuuta 2023.

Historia Alkutaipale ja maine (1979–1980) Hassisen kone perustettiin joulukuussa 1979, ja se tähtäsi rockin SM-kisoihin. Yhtye voitti Oulussa järjestetyn kisan uuden aallon sarjan maaliskuussa 1980. Saman vuoden keväällä alkoi yhtyeen levytysura, jolloin se julkaisi ensisinglen ”Hassisen kone / Kolumpia orkesteri”. Tämä single julkaistiin Hilse-levyt-levymerkillä. Muut yhtyeen julkaisut julkaisi Poko Rekords. Alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat Ismo Alanko (kitara ja laulu), Reijo Heiskanen (soolokitara), Jussi Kinnunen (bassokitara) ja Harri Kinnunen (rummut).

Ensimmäinen albumi Täältä tullaan Venäjä ilmestyi vuonna 1980, ja se sisälsi myyntilistoille nousseen kappaleen ”Rappiolla” ja myös aikaisemmin julkaistun ”Hassisen kone” -kappaleen.

Rumat sävelet ja uusia jäseniä (1981) Toinen albumi Rumat sävelet (1981) merkitsi siirtymistä musiikillisesti monimutkaisempaan suuntaan, joka kuului esimerkiksi hittikappaleissa ”Jurot nuorisojulkkikset” ja ”Tällä tiellä”. Toinen albumi oli sävyltään varsin synkkä ja moni kappale käsitteli olemassaolon tuskaa ja jopa apokalyptisiä visioita. Levy sai paremmat arvostelut kuin yhtyeen esikoislevy ja Yleisradion musiikkitoimittajat valitsivat LP:n vuoden kotimaiseksi kevyen musiikin levyksi ja Soundi-lehti vuonna 2005 neljänneksi parhaaksi suomalaiseksi populaarimusiikin levyksi.

Kesinä 1981 ja 1982 yhtye oli mukana Tuuliajolla-risteilyllä Saimaalla ja esiintyi ensimmäisestä kiertueesta tehdyssä dokumenttielokuvassa Saimaa-ilmiö. Loppuvuodesta 1981 yhtyeessä tapahtui miehistönvaihdoksia. Hassisen koneeseen tuli peräti neljä uutta jäsentä: Eero ”Safka” Pekkonen (kosketinsoittimet), Antti Seppo (saksofonit), Hannu Porkka (lyömäsoittimet) sekä kitaristi Reijo Heiskasen korvannut Jukka Orma.

Viimeinen albumi ja yhtyeen hajoaminen (1982) 1982 julkaistiin yhtyeen kolmas ja viimeinen studioalbumi Harsoinen teräs, jonka tunnetuin kappale on ”Levottomat jalat”. Albumilla oli paljon progressiivisia elementtejä, jotka muun muassa edellä mainitussa kappaleessa ovat selvästi esillä.

Hassisen kone hajosi elokuussa 1982.

Hassisen koneen jälkeen (1983–) Hassisen koneen hajoamisen jälkeen sen keulahahmo Ismo Alanko perusti Jukka Orman ja muun muassa Rock’n’Roll Bandista tutun Affe Forsmanin kanssa ensin iskelmämusiikkia uudelleen sovittaneen, kaksi keikkaa soittaneen Iskelmätaivas-projektin ja myöhemmin Sielun Veljet -yhtyeen. Myöhemmin Alanko jatkoi soolouralle. Soolokitaristi Reijo Heiskanen on sittemmin soittanut muun muassa Värttinässä ja basisti Jussi Kinnunen Freud Marx Engels & Jungissa, Wigwamissa ja Alangon kokoonpanoissa. Rumpali Harri Kinnusen myöhempiin yhtyeisiin on kuulunut muun muassa Sleepy Sleepers. Eero Pekkonen on soittanut Hassisen koneen jälkeen muun muassa Popedassa ja tehnyt teatterimusiikkia, ja Jukka Orma on Sielun Veljissä soittamisen lisäksi muun muassa julkaissut sooloalbumin ja toiminut studiomuusikkona sekä soitinrakentajana. Hannu Porkka soittaa lyömäsoittimia Joensuun kaupunginorkesterissa. Antti Seppo toimii biokemian tutkijana New Yorkissa.

Reunion-esiintymiset thumb|Hassisen Kone Ratinan stadionilla heinäkuussa 2022. Hassisen koneen alkuperäinen kokoonpano Jukka Ormalla vahvistettuna teki kesällä 1983Jurot Nuorisojulkkikset -boksin vihko, s. 18 tai 1984Jurot Nuorisojulkkikset -boksin vihko, s. 29 muutaman juhannuskeikan. Yhtye esiintyi myös vuonna 1993. Se esiintyi vuonna 2000 alkuperäisessä kokoonpanossaan Joensuussa. Keikalla vierailivat myös suuren kokoonpanon muusikot Ormaa lukuun ottamatta. Tapahtuma julkaistiin DVD:nä seuraavana vuonna. Yhtyeen levyt julkaistiin uudelleen digitaalisesti remasteroituna vuonna 2004.

Marraskuussa 2019 yhtye ilmoitti tekevänsä viisi keikkaa kesällä 2020, mutta koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen takia ne siirrettiin ensin kesään 2021 ja sitten kesään 2022. Yhtye soitti vuonna 2022 viisi keikkaa ravintola Kerubissa Joensuussa 21.–25. kesäkuuta, Provinssissa 2. heinäkuuta, Ilosaarirockissa 15. heinäkuuta ja Ratinan stadionilla 30. heinäkuuta. Ensimmäisessä neljässä konsertissa esiintyi vain alkuperäiskokoonpano, mutta Ratinassa yhtye esiintyi kaikista jäsenistään koostuvassa erikoiskokoonpanossa. Ratinassa yhtyettä lämmittelivät Tuomari Nurmio ja Litku Klemetti.

Kokoonpanot 1979–1981 Ismo Alanko – kitara, laulu Reijo Heiskanen – kitara Jussi Kinnunen – basso Harri Kinnunen – rummut

1981–1982 Ismo Alanko – kitara, laulu Jukka Orma – kitara Jussi Kinnunen – basso Harri Kinnunen – rummut Eero ”Safka” Pekkonen – kosketinsoittimet Antti Seppo – saksofoni Hannu Porkka – lyömäsoittimet

Julkaisut

Studioalbumit

Kokoelmat

Livealbumit (1981)

Singlet ”Hassisen kone” (1980) ”Rappiolla” (1980) ”Jurot nuorisojulkkikset” (1981) ”On jouluyö, nyt laulaa saa” (1981) ”Hiljaa virtaa veri” (1982) ”Levottomat jalat” (yksipuolinen promo, 12", 1982)

DVD:t

Katso myös Luettelo Hassisen Koneen kappaleista Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin

Lähteet

Aiheesta muualla Poko Rekordsin artistisivu (Archive.org) Ismo Alangon sivut Yle Elävä arkisto: Hassisen Kone

*