Mormonin kirja () on myöhempien aikojen pyhien liikkeen käyttämä uskonnollinen kirjoitus. Sen julkaisi Joseph Smith nuorempi Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa vuonna 1830. Smith kertoi kääntäneensä kirjan kultalevyistä, jotka sisälsivät Amerikan mantereen muinaisen historian. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon (MAP-kirkko) mukaan kirja on ”toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”, ja sen uskotaan sekä tukevan että täydentävän Raamattua.
Mormonin kirjan mukaan Amerikan manner on luvattu maa, jossa Jumalaa pelkäävät kukoistavat mutta uskottomat kohtaavat erilaisia yliluonnollisia rangaistuksia. Se on jaettu 15 kirjaan, jotka edelleen jakautuvat lukuihin ja jakeisiin. Tarina alkaa noin vuodesta 600 eaa., jolloin joukko juutalaisia lähtee Jerusalemista ja purjehtii Jumalan johdattamana Amerikkaan, missä heistä tulee suuri kansa. Juutalaiset jakaantuvat kahdeksi keskenään sotivaksi ryhmäksi: vanhurskaat nefiläiset menestyvät, kun taas lamanilaisista tulee jumalattomia raakalaisia. Profeettojen kutsumana nefiläiset perustavat kristillisen kirkon jo vuosia ennen Jeesuksen syntymää. Kirjan huipentuma on ylösnousseen Kristuksen vierailu nefiläisten luona. Seuraa utooppinen rauhan ja vaurauden aika, jonka päätteeksi nefiläiset lankeavat vanhoihin synteihinsä ja heidät hävitetään viimeiseen mieheen. Lamanilaiset unohtavat historiansa, ja heistä tulee intiaanien esi-isiä.
Mormonin kirja on kirjoitettu vanhahtavalla, Kuningas Jaakon Raamattua jäljittelevällä englannilla. Perusrakenne muistuttaa historiankirjoitusta tai epiikkaa. Juonelliseen kertomukseen on upotettu uskonnollisia ilmestyksiä ja saarnoja, jotka edustavat lähinnä perinteistä protestanttista teologiaa ja ottavat kantaa moniin 1800-luvun alun Yhdysvaltojen uskonnollisiin kiistoihin. Jumala kuvataan antropomorfisena hahmona, joka keskustelee profeettojen kanssa ja puuttuu historian kulkuun ihmeiden kautta. Kirja painottaa Jeesuksen vapahtaja-roolin universaalia luonnetta, ja Kristuksen kerrotaan ilmoittavan itsensä kaikille kansoille kaikkina aikoina. Mukana on myös vanhatestamentillisia teemoja, kuten Jumalan ja Israelin kansan erityinen liittosuhde. Mormonismin omaleimaisimpia oppeja ei Mormonin kirjasta löydy, sillä ne kehittyivät vasta kirjan julkaisun jälkeen.
MAP-kirkon mukaan Mormonin kirja kuvaa historiallisia tapahtumia. Nefiläisten ja lamanilaisten olemassaolosta ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä. Sekulaarin käsityksen mukaan Smith sepitti kertomuksen käyttäen lähteenään Raamattua sekä aikoinaan suosittuja spekulaatioita intiaanien alkuperästä. Arviot Mormonin kirjan kaunokirjallisesta arvosta ovat jyrkästi jakautuneet: kirjaa on pidetty sekä tylsänä ja tahattoman koomisena väärennöksenä että 1800-luvun amerikkalaisen kirjallisuuden klassikkona. Mormonilähetyssaarnaajat jakavat Mormonin kirjaa ilmaiseksi, ja se lukeutuu kaikkien aikojen laajalevikkisimpiin kirjoihin. Vuoteen 2020 mennessä kirjaa arvioitiin painetun 192 miljoonaa kappaletta ja se oli osittain tai kokonaan saatavilla 112 kielellä.
Mormonin kirja on nimetty siinä esiintyvän hahmon mukaan. Mormonin kerrotaan olleen muinainen profeetta ja sotapäällikkö, joka kokosi nefiläisten kirjoitukset ja toimitti niistä yhtenäisen historiateoksen. Pian Mormonin kirjan julkaisun jälkeen myöhempien aikojen pyhien liikkeen jäseniä alettiin kutsua mormoneiksi ja heidän uskontoaan mormonismiksi.
Syntyvaiheet
Tausta
Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon (MAP-kirkko) perustaja ja ensimmäinen profeetta Joseph Smith nuorempi vaikutti Koillis-Yhdysvalloissa 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Alueella vaikutti useita restorationistisia liikkeitä. Näyt, enkeli-ilmestykset, armolahjat ja muut yliluonnolliset kokemukset olivat yleisiä, ja aikakautta kutsutaan ”toiseksi suureksi herätyskaudeksi”. Varsinkin protestanttiset kirkot pyrkivät lisäämään painoarvoaan, mutta samalla tavallinen kansa tulkitsi uskontoa yhä itsenäisemmin ja monipuolisemmin.Östman 2019, s. 27, 143.
Smithin lapsuudenkoti oli uskonnollinen, mutta se ei ollut sitoutunut mihinkään yksittäiseen kristinuskon suuntaukseen. Smithien käsityksiin vaikuttivat ainakin presbyterismi, metodismi ja universalismi. Vaikutusta oli myös kansantaikuudella, jonka moni samaisti Raamatussa kuvattuihin ihmetekoihin. Kadonneita esineitä ja kätkettyjä aarteita etsittiin taikavarpujen ja muiden apuvälineiden avulla. Kaivoa kaivaessaan nuori Smith löysi ensimmäisen ”näkykivensä”, jonka käyttäjänä hänestä tuli siinä määrin maineikas, että hänet palkattiin etsimään kadonnutta espanjalaista hopeakaivosta.Östman 2019, s. 28–29, 143.
Enkeli Moroni ja kultalevyt
vasen|pienois|Enkeli Moroni ojentaa kultalevyt profeetta Joseph Smithille. C. C. A. Christensenin maalaus 1800-luvulta. Smithin profeetallisen kutsumuksen ensimmäinen tehtävä oli välittää nykyihmisille Mormonin kirja, jonka muinainen profeetta Moroni oli Smithin mukaan haudannut Kumoran kukkulaan.Nyman, Monte S. & Hawkins, Lisa Bolin: Book of Mormon (Encyclopedia of Mormonism, s. 139–143). Se sijaitsee Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa lähellä Smithien tuolloista kotipaikkaa.Östman 2019, s. 27. Smith kertoi rukoilleensa syksyllä 1823 Jumalalta syntiensä anteeksiantoa. Ylösnoussut Moroni ilmestyi hänelle ja kertoi kultalevyille kaiverretusta kirjasta, joka sisälsi ”ikuisen evankeliumin täyteyden” ja Amerikan muinaisten asukkaiden historian.Östman 2019, s. 141. Smithin tuli kääntää aikakirja englanniksi urimin ja tummiminÖstman 2019, s. 142. eli hopeakehyksiin kiinnitettyjen läpikuultavien kivien avulla.Hoskisson, Paul Y.: Urim and Thummim (Encyclopedia of Mormonism, s. 1499–1500). Ne, samoin kuin kultalevyt ja kultainen rintakilpi,Is There Evidence That Joseph Smith Possessed a Urim and Thummim and Breastplate? Book of Mormon Central, 20.2.2018. Viitattu 16.7.2021. oli kätketty läheisen kukkulan alle. Seuraavien neljän vuoden ajan Smith vieraili vuosittain kätköpaikalla, missä Moroni antoi hänelle opastusta ja opetusta.
Mormonin kirjan maailma alkoi hahmottua jo ennen käännöstyön alkamista.Östman 2019, s. 143. Smithin äiti Lucy muisteli myöhemmin, kuinka perheellä oli tapana kokoontua joka ilta kuuntelemaan Smithin kertomuksia enkelin opetuksista: ”hän kuvaili tämän mantereen muinaisia asukkaita, heidän asujaan, matkustustapojaan, ja eläimiä joilla he ratsastivat; heidän kaupunkejaan ja heidän rakennuksiaan, pienintä yksityiskohtaa myöden; hän kuvaili heidän sodankäyntiään, kuten myös heidän uskonnollisia menojaan. Kaikki tämä kävi häneltä helposti, kuin hän olisi viettänyt koko elämänsä heidän keskuudessaan.”Smith 1853, s. 84–85: ”During our evening conversations, Joseph would occasionally give us some of the most amusing recitals that could be imagined. He would describe the ancient inhabitants of this continent, their dress, mode of travelling, and the animals upon which they rode; their cities, their buildings, with every particular; their mode of warfare; and also their religious worship. This he would do with as much ease, seemingly, as if he had spent his whole life with them.” — Ks. myös Östman 2019, s. 143.
Syyskuussa 1827 Smithin sallittiin ottaa aikakirja mukaansa.Östman 2019, s. 143. Vaimonsa Emman kanssa hän haki kultalevyt ja muut esineet Kumoran kukkulalta ja piilotti ne läheiseen puunrunkoon. Lähipäivinä Smith kaivoi maksua vastaan kaivon ja hankki kirstun, johon talletti löytönsä.Smith 1853, s. 101–102; Östman 2019, s. 143. Huhujen levitessä moni paikallinen olisi halunnut nähdä kultalevyt. Aikalaiset käyttivät niistä usein nimeä Gold Bible, ”kultaraamattu”.Smith 1853, s. 102, 109, 113, 145; Harris 1859, s. 166; Bushman 2005, s. 94. Smithin aiemmat rahankaivajakumppanit uskoivat levyjen olemassaoloon ja pitivät niiden löytymistä yhteisen liiketoimen tuottona.Harris 1859, s. 166; Östman 2019, s. 143. Kun Smith kieltäytyi näyttämästä levyjä, hänen entiset työtoverinsa yrittivät varastaa ne. Skeptisemmät kyläläiset suunnittelivat Smithin rankaisemista tervalla ja höyhenillä.Bushman 2005, s. 62–63. Joulukuussa Joseph ja Emma Smith muuttivat 200 kilometrin päähän Pennsylvaniaan ja asettuivat Emman vanhempien luo.
Ensimmäiset käsikirjoitukset
pienois|Caractors-asiakirja eli ”uudistettuja egyptiläisiä” kirjoitusmerkkejä sisältävä paperinpala. Smithien palmyralainen tuttava Martin Harris vieraili heidän luonaan vuodenvaihteen 1827–1828 tienoilla.Östman 2019, s. 143–144. Harris oli varakas maanviljelijä, joka naapurien keskuudessa tunnettiin rehellisenä, työteliäänä ja taikauskoisena miehenä.Walker 1986, s. 35. Hän oli kysellyt muilta palmyralaisilta kultalevyistä selvittääkseen, täsmäsivätkö kertomukset keskenään. Yllätyksekseen hän sai kuulla Smithiltä, että enkeli oli määrännyt hänet auttamaan käännöstyössä.Bushman 2005, s. 62.
Smith antoi Harrisille paperin, johon oli kopioinut levyiltäÖstman 2019, s. 144. ”uudistettuja egyptiläisiä” kirjoitusmerkkejä.Riess, Jana Kathryn: ”Book of Mormon”. Contemporary American Religion. Encyclopedia.com, 16.6.2021. Viitattu 16.7.2021. Harris matkusti New Yorkiin näyttääkseen niitä Columbian yliopiston professorille Charles Anthonille. Smithin mukaan professori Anthon totesi käännöksen oikeaksi ja antoi Harrisille kirjallisen todistuksen, mutta repi todistuksen kuultuaan kultalevyistä ja enkelistä.Joseph Smith – Historia, jakeet 64–65. Anthon taas kertoi havainneensa kirjoitusmerkit huijaukseksi ja varoittaneensa Harrisia petkuttajista, joiden pelkäsi vievän tämän rahat.Brodie 1945, s. 51–52; Bushman 2005, s. 64–65; Östman 2019, s. 2019. Joka tapauksessa Harris palasi matkaltaan Smithin profeetallisesta kutsumuksesta vakuuttuneena.
Talvella 1827–1828 Smith alkoi sanella Emmalle Mormonin kirjan tekstiä.Brodie 1945, s. 53. Huhtikuussa Harris palasi Harmonyyn voidakseen toimia kirjurina.Bushman 2005, s. 66. Kesäkuun 14. päivään mennessä valmiina oli yli sata sivua Emman ja Harrisin sanelusta kirjoittamaa tekstiä. Harrisin omaiset suhtautuivat hankkeeseen epäluuloisesti, ja kesäkuussa Harris pyysi lupaa näyttää käsikirjoitusta perheelleen. Smith kääntyi asiassa Jumalan puoleen, ja kahdesti häntä kiellettiin. Kolmannella kerralla Smith sai luvan sillä ehdolla, että Harris näyttäisi käsikirjoitusta vain perheenjäsenilleen.Hardy, Grant R. & Parsons, Robert E.: Book of Mormon Plates and Records (Encyclopedia of Mormonism, s. 195–201).Critchlow, William J. III: Manuscript, Lost 116 Pages (Encyclopedia of Mormonism, s. 854–855).Brodie 1945, s. 54–55; Bushman 2005, s. 66–68; Östman 2019, s. 144.
Harris ei noudattanut ohjeita vaan näytti käsikirjoitusta kaikille uteliaille ja lopulta kadotti sen. Tapaus ahdisti suuresti sekä Smithiä että Harrisia, jotka kokivat vetäneensä päälleen Jumalan vihan. Smith kertoi enkeli Moronin ilmestyneen ja ottaneen pois kultalevyt, uurimin ja tummimmin. Samalla Smith menetti kykynsä kääntää muinaisia kieliä. Heinäkuussa Emma kirjasi Smithin saneleman ilmestyksen, joka nykyään on Opin ja liittojen 3. luku. Siinä Jumala nuhteli Smithiä tottelemattomuudesta ja lupasi, että mikäli tämä katuisi, tämä saisi kääntäjäkivet takaisin 22. syyskuuta, joka oli Moronin vuosittaisten vierailujen päivä.Bushman 2005, s. 68–69.
Mormonin kirjan sanelu
pienois|pysty|Taiteilijan näkemys sanelutilanteesta: Smith pani ”näkykiven” hattuun ja asetti hatun kasvojensa eteen niin, että se peitti valon.|vasen Syksyllä Smith alkoi sanella tekstiä vaimolleen Emmalle, mutta työ jäi kesken, kun Smithien täytyi valmistautua talveen. Myös Smithin veli Samuel avusti häntä ajoittain.Bushman 2005, s. 70–71; Östman 2019, s. 145. Smithin mukaan Jumala kielsi kääntämästä alkuperäistä tekstiä uudelleen, sillä varkaat aikoivat julkaista vääristellyn version, joka näennäisesti osoittaisi, ettei hän kyennyt tuottamaan samaa tekstiä kahdesti. Sen sijaan Smithin tuli kääntää toinen muinainen kirjoitus, joka kertoi samoista tapahtumista mutta keskittyi maallisen historian sijaan hengellisiin seikkoihin.