Toinen kirje tessalonikalaisille eli 2. tessalonikalaiskirje () on Uuden testamentin neljästoista kirja ja yksi Paavalin kirjeistä. Se on kirjoitettu Thessaloniken (Tessalonika) kristilliselle yhteisölle ja sitä pidetään jatkona ensimmäiselle tessalonikalaiskirjeelle.
Kirje kirjoitettiin todennäköisesti pian ensimmäisen kirjeen jälkeen, noin 51–52 jaa. Se käsittelee eskatologiaa, rohkaisua vainossa ja Herran päivää koskevien väärinkäsitysten korjaamista. Se, onko Paavali todella kirjeen kirjoittaja, on kiisteltyä.
Historia
Perinteisen näkemyksen mukaan Paavali kirjoitti toisen kirjeen Thessaloniken asukkaille todennäköisesti Korintissa muutama kuukausi ensimmäisen kirjeen jälkeen. Seurakuntalaiset olivat omaksuneet hyvin voimakkaasti Paavalin ensimmäisessä kirjeessä opettaman ajatuksen Jeesuksen paluusta ja ajattelivat, että hetki on käsillä hyvin pian. Paavali haluaa korjata tämän käsityksen (2:1-12), ja hän kertoo, mitä pitää tapahtuman ennen kuin lopun aika koittaa. Kirje mainitsee ensimmäisen kerran "suuren luopumuksen".
Edellä kuvatussa näkemyksessä on kuitenkin ongelmia, jotka vaativat selitystä. Kirjeessä hyökätään sellaista opetusta vastaan, että Herran päivä tulisi yllättäen. Kirjeessä kiistetään myös jyrkästi, että joku voisi Paavalin (tai Silvanuksen tai Timoteuksen) kirjeeseen tai puheeseen vedoten sellaista väittää (2. Tess. 2:2). Ongelmana on kuitenkin se, että juuri ensimmäisessä tessalonikalaiskirjeessä, jota yleisesti pidetään aitona Paavalin kirjeenä, opetetaan Herran päivän tulevan kuin "varas yöllä" (1. Tess. 5:2). Opetusta suuresta luopumuksen ajasta ja anti-kristuksesta ei löydy myöskään mistään muusta Paavalin kirjeestä. Sitä, ettei kirje olisi aito Paavalin kirje, on perusteltu myös kirjeitten täysin erilaisella sävyllä. Siinä missä ensimmäinen on yksi lempeimmistä Paavalin kirjeistä, toisen sävy on kiivas ja ankara.
On myös esitetty, että toinen tessalonikalaiskirje olisi kirjoitettu korvaamaan ensimmäinen. Toisen lopussa painotetaan Paavalin omakätistä allekirjoitusta, jonka sanotaan olevan tuntomerkkinä kaikissa Paavalin kirjeissä. Ensimmäisen lopusta tämä Paavalin omakätinen allekirjoitus kuitenkin puuttuu. Siksi on epäilty, että kirjeen kirjoittaja olisi halunnut korjata hereettiseksi näkemänsä ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen opetuksen ja näin ollen korjata siis aidon Paavalin näkemyksiä itse Paavalin nimissä. Jos kirje ei ole Paavalin kirjoittama, sen kirjoittajan on kuitenkin täytynyt tuntea muitakin Paavalin kirjeitä ja mahdollisesti olettaa myös vastaanottajiensa tuntevan niitä.
Sisältö
Yhteenveto:
Tervehdys; Jeesus tulee palaamaan tuomarina (1) Ennustus suuresta luopumuksesta ja pahuuden edustajasta, antikristuksesta: Jeesuksen paluu ei tapahdu, ennen kuin tapahtuu luopumus, jolloin laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, korottaa itsensä yli kaiken ja asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2) Rohkaisu seurakunnalle: teidät on valittu pelastukseen, pysykää lujina ja pitäkää kiinni opetuksista Rukoilkaa meidän puolestamme, että evankeliumi leviäisi (3) Varoitus laiskuudesta; karttakaa veljiä, jotka vaeltavat kurittomasti; älkää kuitenkaan vihatko heitä, vaan neuvokaa veljellisesti Lopputervehdys
Lähteet
Kirjallisuutta Suomeksi
Englanniksi
Aiheesta muualla
Teksti
Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Toinen kirje tessalonikalaisille (1992) Toinen kirje tessalonikalaisille (1938) Toinen kirje tessalonikalaisille. Suomenkieliset käännökset (1992, 1938 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä kreikankielinen alkuteksti (mm. Westcott-Hort -laitos). Uskonkirjat.net. Toinen kirje tessalonikalaisille (1938, 1776 ja 1642). Finbible – suomalaisia raamatunkäännöksiä.
Muuta
Kirby, Peter (toim.): 2 Thessalonians. Early Christian Writings. Rankinen, Jari & Säilä, Tom: Toinen kirje tessalonikalaisille. SLEY:n raamattuluennot.
Luokka:Antiikin Thessalonike Luokka:Uuden testamentin kirjeet