Kaironokahiiri eli okahiiri (Acomys cahirinus) on jyrsijälaji, jota esiintyy Pohjois-Afrikassa ja itäisen Välimeren alueella. Sitä pidetään Suomessakin lemmikkieläimenä.Hiiret.fi: Okahiiret Luettu 20.3.2011 Okahiiret ovat saaneet nimensä siitä, että niiden tankeat selkäkarvat sojottavat jäykästi taaksepäin.
Luokittelu ja evoluutio Kaironokahiirellä on epäyhtenäinen levinneisyysalue, sillä Pohjois-Afrikassa, Kreetalla, Kyproksella ja Turkissa on omat populaationsa. Eri alueilla elävillä hiirillä on eroja muun muassa ruumiinkoossa ja poskihampaiden rakenteessa, mistä on seurannut taksonomisia erimielisyyksiä. Kaironokahiiren populaatiot on joskus nostettu omiksi lajeikseen, jolloin Acomys cahirinus -nimi säilyy pohjoisafrikkalaisella okahiirellä, kun taas muut populaatiot saavat omat lajinimensä: kreetanokahiiri (Acomys minous), kyproksenokahiiri (Acomys nesiotes) ja vähäaasianokahiiri (Acomys cilicicus). Geenitutkimusten perusteella on kuitenkin päädytty siihen, että kyseessä on yksi ja sama laji.
Kaironokahiiren levinneisyys selittyy todennäköisesti sillä, että se on vahingossa kulkenut veneliikenteen mukana eri puolille itäistä Välimerta. Fossiilien perusteella kaironokahiiri saapui Kreetalle noin 2000 vuotta sitten ja Kyprokselle vasta myöhemmin. Geenitutkimuksen perusteella Kreeta on saattanut toimia eräänlaisena keskuksena, jonne hiiriä saapui eri alueilta ja josta hiiret saattoivat levitä edelleen eteenpäin. Kreetalaisilla kaironokahiirillä esiintyy kahta eri mitokondriolinjaa, minkä perusteella saarelle on saapunut hiiriä eri osista Afrikan mannerta. Kreetalaisten hiirten kromosomiluku vaihtelee välillä 2n = 38 ja 2n = 42, kun taas Kyproksella kromosomiluku on 2n = 38 ja Turkissa 2n = 36. Tämä viittaa siihen, että Kyproksen ja Turkin populaatiot ovat peräisin kreetalaisista hiiristä, joiden kromosomiluku oli 2n = 38. Kromosomilukujen pieneneminen on seurausta Robertsonin translokaatioista.
Poskihampaissa tapahtunut muutos, joka näkyy Kreetan ja Kyproksen sekä vähäisemmässä määrin Turkin kaironokahiirissä, on tapahtunut evolutiivisesti lyhyessä ajassa. Tämä selittyy sillä, että kun hiiret saapuivat näille uusille alueille, tapahtui geneettistä ajautumista, joka yhdessä uusien ympäristöolojen kanssa johti nopeaan evoluutioon. Samankaltaista kehitystä on tapahtunut myös kotihiiren saaripopulaatioilla.
Ulkonäkö Kaironokahiiren ruumis ja häntä ovat suunnilleen samanpituiset eli noin 12 cm ja massa 60–90 grammaa. Okahiirille tyypillistä ovat usein ulkonevat korvat ja paljas suomukas häntä.
Levinneisyys ja elintavat
Luonnonvaraisena kaironokahiirtä esiintyy Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Se viihtyy kivikkoisella maalla ja syö mieluiten siemeniä, vaikka onkin kaikkiruokainen. Okahiiret ovat aktiivisimmillaan hämärän tultua. Okahiiret käyttävät hyppymyyrien pesiä.
Lähteet
Aiheesta muualla ITIS: Acomys cahirinus Suomen Näyttely- ja lemmikkihiiret ry
Luokka:Hiirimäiset jyrsijät Luokka:Lemmikkijyrsijät