Joseph Rudyard Kipling () oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten lastenkirjastaan Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901).
Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen. Häntä on kutsuttu yhdeksi novellitaiteen suurista uudistajista. Novelleista yksi tunnetuimmista lienee The Man Who Would Be King (1888). Tunnettuja Kiplingin runoja ovat Mandalay (1890), Gunga Din (1890), Valkoisen miehen taakka (The White Man’s Burden) (1899) ja Jos– (If–) (1910). Kipling tunnetaan erityisesti englanninkielisessä maailmassa yhtenä lastenkirjallisuuden suurista nimistä ja lahjakkaana tarinankertojana. Kiplingin Lasten- ja nuorisokirjallisuuden tuotannon keskeisiä teoksia ovat myös Norsunlapsi (The Elephant's Child) ja Meren urhoja (Captains Courageous).
Kipling sai ensimmäisenä englanninkielisenä kirjailijana Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1907. Hän on yhä edelleen nuorin palkinnon koskaan saanut kirjailija.
Kipling muistetaan myös vankkana Brittiläisen imperiumin ja imperialismin tukijana. Maailmankatsomukseltaan hän oli konservatiivinen ja isänmaallinen britti, joka puolusti Brittiläisen kansainyhteisön kokonaisuutta ja vastusti bolševismia. Esimerkiksi hän ei kannattanut Irlannin itsehallintoa (Home Rule) ja tuki voimakkaasti maansa osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan. Kiplingille tarjottiin Brittiläisen imperiumin ritarin arvoa, mutta hän kieltäytyi.
Elämä Perhe ja sukujuuret
pienoiskuva|Rudyard Kiplingin aikainen Brittiläinen Intia. Kartassa eroteltu brittiläiset provinssit ja itsehallinnolliset kuningaskunnat.
Kipling syntyi 30. joulukuuta 1865 Bombayssa, Brittiläisessä Intiassa. Hänen äitinsä oli metodistipastorin tytär Alice Kipling (o.s. MacDonald) ja isänsä bombaylaisen taidekoulun rehtori ja professori John Lockwood Kipling. John ja Alice olivat ensimmäisen kerran tavanneet 1863 Rudyardjärvellä Rudyardin kylässä Staffordshiressa. He avioituivat ja muuttivat 1865 Intiaan, jossa esikoispoika syntyi pian muuton jälkeen. Poika sai etunimensä vanhempiensa ensimmäisen kohtaamispaikan mukaan.
Alicen siskoista Georgiana avioitui taiteilija Edward Burne-Jonesin ja Agnes taiteilija Edward Poynterin kanssa. Kiplingin tunnetuin sukulainen oli hänen serkkunsa Stanley Baldwin, joka toimi Britannian konservatiivipääministerinä kolme kertaa 1920- ja 1930-luvuilla.
Kiplingin syntymäpaikalla Sir J. J.:n käyttötaiteiden instituutin kampusalueella Mumbaissa (entinen Bombay) on hänen syntymästään kertova kyltti. John Lockwood Kipling toimi Rudyardin syntymän aikaan koulun dekaanina.
Kirjallisuudentutkija Bernice M. Murphyn mukaan Kiplingin vanhemmat pitivät itseään anglointialaisina, joiksi brittiläistä syntyperää olevia Intian asukkaita nimitettiin 1800-luvulla. Myös Rudyard Kipling piti itseään anglointialaisena, vaikka viettikin suurimman osan elämästään Intian ulkopuolella. Identiteettiin ja lojaliteettiin liittyvät monitahoiset kysymykset nousivatkin merkittäväksi teemaksi hänen tuotannossaan.
Lapsuus ja nuoruus
Aikansa anglointialaisten tapojen mukaisesti viisivuotias Rudyard ja hänen kolmevuotias pikkusiskonsa Alice (”Trix”) lähetettiin koulutettavaksi ja kasvatettavaksi Englantiin. Kiplingin sisarukset saapuivat Portsmouthiin, jossa he päätyivät pariskunnan ylläpitämään, Intiassa asuvien brittilasten kouluttamiseen erikoistuneeseen perhekotiin. Nämä kasvatusvanhemmat olivat Lorne Lodgessa asuneet kapteeni ja rouva Holloway, jonka kohtelua seuraavan kuuden vuoden aikana Rudyard kuvaili julmaksi ja halveksuvaksi. Kipling kuvaili kokemuksiaan laskelmoiduksi kidutukseksi niin uskonnollisesti kuin tieteellisestikin.
Trix-siskoa kohdeltiin paremmin, koska rouva Holloway toivoi hänestä poikansa puolisoa tulevaisuudessa. Onneksi Kiplingeillä oli sukulaisia Englannissa ja joka joulu he viettivät kuukauden Georgianan eli Georgy-tädin ja hänen miehensä luonna Fulhamissa, Lontoossa. Tätä paikkaa Rudyard kutsui ”paratiisiksi, jonka vahvasti uskon pelastaneen minut”. Keväällä 1877 Alice-äiti palasi Intiasta ja otti pois lapsensa perhekodista.
Vuonna 1878 Rudyard Kipling hyväksyttiin oppilaaksi upseerien pojille tarkoitettuun United Services College -yksityiskouluun Devoniin. Koulu oli armeijapalvelukseen valmistava, ja se oli aluksi rankka kokemus Rudyardille, mutta johti lopulta vahvojen ystävyyssiteiden solmimiseen. Kokemusten pohjalta syntyi 1899 romaani Minä ja kumppanit (Stalky & Co.). Poikakoulun aikoina Rudyard tutustui ja rakastui Florence Garrardiin, joka asui yhdessä Lorne Lodgeen palanneen Trixin kanssa. Florence taas oli Kiplingin esikoisromaanin Valon kadotessa (The Light that Failed) (1890) toisen päähenkilön, Maisien, esikuva.
Koulun lopulla selvisi, että Kiplingiltä puuttui akateemista kyvykkyyttä saada stipendi Oxfordin yliopistoon. Hänen vanhemmillaan taas ei ollut varaa rahoittaa opintoja, joten Lockwood järjesti pojalleen töitä Lahoresta Punjabista. Lockwood toimi tuolloin Lahoressa Mayon taidekoulun rehtorina ja Lahoren museon kuraattorina. Kiplingistä tuli pienen paikallislehden Civil and Military Gazetten apulaispäätoimittaja.
Rudyard Kipling nousi laivaan 20. syyskuuta 1882 ja saapui Bombayhin 18. lokakuuta. Kotiinpaluu oli Kiplingille vaikuttava kokemus. Kaikki Englannissa vietetyt vuodet kaikkosivat mielestä, ja hän koki olevansa paremmissa voimissa kuin koskaan aiemmin.
Vuosia myöhemmin hän muisteli: ”Niin, 16 vuotta ja yhdeksän kuukautta vanhana, mutta näyttäen neljä tai viisi vuotta vanhemmalta, ylpeänä aidoista viiksistäni, jotka järkyttynyt äitini hävitti tunnin sisällä ne huomattuaan, löysin itseni Bombaysta, jossa olin syntynyt, liikkuen keskellä uusia näkyjä ja hajuja, jotka saivat minut lausumaan murteellisia lauseita, joiden merkitystä en tiennyt. Muut Intiassa syntyneet pojat ovat kertoneet minulle, kuinka he ovat kokeneet samoin.” Tämä kotiinpaluu muutti Kiplingiä, kuten hän selitti: ”Oli vielä kolmen tai neljän päivän junamatka Lahoreen, jossa perheeni asui. Tämän jälkeen kaikki Englannissa viettämäni vuodet katosivat, eivätkä mielestäni enää koskaan täysin palanneet takaisin”.
Uran alku ja ensimmäiset matkat
pienoiskuva|upright|Kiplingin ensimmäisen novelliteoksen Soldiers Three ensipainos vuodelta 1888. Julkaisijana vielä nykyäänkin tunnettu intialainen rautatiekirjakauppayhtiö A. H. Wheeler & Co ja hintana yksi rupia. Civil and Military Gazette -sanomalehti, jota Kipling kutsui ”rakastajattarekseen ja suurimmaksi rakkaudekseen”, ilmestyi joulu- ja pääsiäisviikkoja lukuun ottamatta kuusi kertaa viikossa. Päätoimittaja Stephen Wheeler pani Kiplingin työskentelemään kovasti, mutta Kiplingin tarve kirjoittaa oli pysäyttämätön. Vuonna 1886 hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Departmental Ditties. Samana vuonna lehden toimitus uudistui ja uudeksi päätoimittajaksi tuli Kay Robinson, joka salli enemmän luovaa vapautta ja pyysi Kiplingiä kirjoittamaan novelleja sanomalehteen.
Kesän 1883 aikana Kipling kävi suositussa vuoristohuvilakaupunki Simlassa, joka oli Brittiläisen Intian kesäpääkaupunki. Intian varakuninkaalla ja maan hallituksella oli tapana siirtyä Simlaan puoleksi vuodeksi sen brittiläisille miellyttävän vuoristoilmaston takia. Puolen vuoden ajaksi kaupungista tuli ”niin vallan kuin nautinnonkin keskus”. Kiplingin perheestä tuli vuosittaisia Simlan kävijöitä, ja Lockwood Kiplingiä pyydettiin paikallisen kristillisen kirkon palvelukseen. Rudyard Kipling vieraili Simlassa vuosilomiensa aikana vuosina 1885–1888, ja kaupungilla oli merkittävä osansa hänen Gazettessa julkaisemissaan tarinoissa. Tätä aikaa hän kuvasi seuraavasti: Gazetessa ilmestyi noin 39 tarinaa marraskuun 1886 ja kesäkuun 1887 välillä. Suurin osa tarinoista julkaistiin myöhemmin Kiplingin ensimmäisessä proosakokoelmassa Intian ylängöiltä (Plain Tales from the Hills), joka julkaistiin kuukausi hänen jälkeen tammikuussa 1888 Kalkutassa. Kipling siirtyi marraskuussa 1887 Gazetten paljon suurempaan sisarlehteen The Pioneeriin Allahabadiin.
Kipling jatkoi kirjoittamistaan kuumeisesti. Vuonna 1888 hän julkaisi kuusi novellikokoelmaa: Kadonnut legioona: kertomuksia Intiasta ja muualta (Soldiers Three), The Story of the Gadsbys, In Black and White, Under the Deodars, The Phantom Rickshaw ja Wee Willie Winkie, jotka sisälsivät yhteensä 41 eri novellia, joista osa oli aika pitkiäkin. Lisäksi The Pioneer -lehden Länsi-Rajputanan erikoiskirjeenvaihtajan roolissa hän kirjoitti useita luonnoksia, jotka koottiin Letters of Marque -kokoelmaksi (1891). Vuoden 1889 matkalta kirjoitetut kirjeet julkaistiin 1889, ja se sisälsi kirjeitä Burmasta, Kiinasta, Japanista ja Yhdysvalloista.
The Pioneer irtisanoi Kiplingin erään riidan jälkeen vuoden 1889 alussa. Näihin aikoihin hän alkoi kasvavassa määrin miettiä tulevaisuutta. Hän myi kuuden teoksensa kustannusoikeutensa 200 punnalla ja pienellä rojaltilla sekä Intian ylängöiltä 50 punnalla. Lisäksi hän sai erorahana The Pioneerilta kuuden kuukauden palkan. Hän päätti sijoittaa rahat matkustaakseen Lontooseen, Brittiläisen imperiumin kirjallisuuden keskukseen. Kipling lähti Intiasta 9. maaliskuuta 1889 ja matkusti Rangoonin, Singaporen, Hongkongin ja Japanin kautta San Franciscoon. Hän matkasi Yhdysvaltain halki ja kirjoitti artikkeleita The Pioneeriin. Artikkelit julkaistiin vuonna 1899 From Sea to Sea and Other Sketches, Letters of Travel -kokoelmassa.
San Franciscosta matka jatkui Yhdysvaltain puolella pohjoiseen Portlandiin (Oregon) ja Seattleen (Washington). Tämän jälkeen hän siirtyi Kanadaan, missä reitti kulki Victorian (Brittiläinen Kolumbia) ja Vancouverin (Brittiläinen Kolumbia) kautta takaisin Yhdysvaltoihin. Matka jatkui Yellowstonen, Salt Lake Cityn, Omahan (Nebraska), Chicagon (Illinois), Beaverin (Pennsylvania) kautta Ohiojoelle vieraillakseen Hillin perheen luona. Professori Hillin kanssa matka jatkui Chautauquaan, Niagaran putouksille, Torontoon, Washingtoniin, New Yorkiin ja Bostoniin. Matkan aikana hän tapasi New Yorkin Elmirassa kirjailija Mark Twainin, joka teki häneen syvän vaikutuksen. Lopulta hän ylitti Atlantin ja saapui Liverpooliin lokakuussa 1889.
pienoiskuva|Departmental Ditties and Barrackroom Ballads-teoksen ensimmäisen amerikkalaisen painoksen nimikultaus. Teos sisältää runot Mandalay ja Gunga Din. Useat aikakauslehdet hyväksyivät Kiplingin tarinoita julkaistavaksi. Hän asettui Lontooseen kahdeksi vuodeksi.Kipling, Rudyard (1956) Kipling: a selection of his stories and poems, Volume 2 pp.349 Doubleday, 1956
Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi. Samaan aikaan loppuvuodesta 1891 hänen briteistä Intiassa kertova novellikokoelmansa Life's Handicap, being Stories of Mine Own People julkaistiin Lontoossa.
upright|pienoiskuva|Rudyard Kipling noin vuonna 1892.
Avioliitto ja Yhdysvalloissa vietetty aika
Carrie Balestier oli 29-vuotias ja Rudyard Kipling 26-vuotias kun he avioituivat 18. tammikuuta 1892 Lontoossa. Häät pidettiin Lontoon All Souls Churchissa, ja Henry James luovutti morsiamen.
pienoiskuva|upright|Viidakkokirjan ensipainoksen kansi.