pienoiskuva|300px|Nikolai rikšassa Nagasakissa. Ōtsun välikohtaus (; ) oli epäonnistunut salamurha Venäjän kruununperillistä tsarevitš Nikolai Aleksandrovitš Romanovia vastaan tämän kaukoidän kiertomatkalla. Välikohtaus tapahtui 11. toukokuuta 1891 Ōtsun kaupungissa Japanissa.
Taustaa Ennen Siperian radan rakennustöiden avajaisia Vladivostokissa tsarevitš Nikolai Romanov teki valtiovierailun Japaniin.
Venäjän Tyynen valtameren laivaston sotalaiva vei kruununperillisen Kagoshimaan Kyūshūn saarelle, josta matka jatkui Nagasakiin ja Kobeen. Kobesta tsarevitš matkusti maitse Kiotoon, jossa hän tapasi prinssi Arisugawa Takahiton.
Nikolain matka Japaniin oli yksi maan tärkeimmistä valtiovierailuista keisarillisen Japanin historiassa. Venäjän keisarikunta oli laajentunut kaukoitään ja Japanin hallitus halusi pitää hyvät suhteet luoteiseen naapuriinsa. Tsarevitš Nikolai osoitti kiinnostusta japanilaiseen kulttuuriin ja perinteisiin. Häntä kiinnostivat japanilainen taide ja puutyöt. Hän teetti itselleen perinteisen japanilaisen tatuoinnin. Nikolai myös osti perinteisen japanilaisen hiusneulan japanilaiselta tytöltä.
Murhayrityksen yksityiskohtia Murhayritys tehtiin Ōtsussa 11. toukokuuta 1891, kun Nikolai oli palaamassa Kiotoon päivän matkalta Biwa-järveltä Shigan prefektuurista.
Tsarevitšin vartiopoliisi Tsuda Sanzō (1855–1891) hyökkäsi kruununperijän kimppuun pienellä miekalla yrittäen sohaista tätä kasvoihin. Nikolain serkku Kreikan prinssi Georgios pelasti uhkaavan tilanteen onnistuessaan pudottamaan miekan hyökkääjän kädestä kävelykepillään.
Tsuda pakeni paikalta, mutta Nikolain rikšan vetäjät alkoivat ajaa häntä takaa ja onnistuivat painamaan Tsudan maahan. Nikolai lähti paikalta yhdeksän senttimetriä pitkä haava otsassaan, mutta Tsuda ei onnistunut surmaamaan kruununperillistä.
Nikolai palasi nopeasti takaisin Kiotoon, jossa prinssi Kitashirakawa Yoshihisa määräsi, että tsarevitšin pitäisi mennä Goshon palatsiin lepäämään sillä välin kun Tokioon ilmoitettiin välikohtauksesta. Pelättiin, että Venäjä saattaisi julistaa sodan Japania vastaan salaliittoteorian nimissä. Japanin vielä pieni armeija ei voisi vastustaa Venäjän mahtavaa armeijaa. Pääministeri Matsukata Masayoshi neuvoi keisari Meijiä lähtemään heti tapaamaan tsarevitšia. Keisari nousi junaan Shimbashin rautatieasemalla ja matkusti läpi yön saapuen aamulla Kiotoon.
Samana päivänä Nikolai palasi laivalleen Kobeen. Keisari Meiji määräsi prinssit Kitashirakawa Yoshihisan, Arisugawa Takahiton ja Arisugawa Taruhiton saattamaan kruununperillistä. Myöhemmin vanhemmat valtioneuvonantajat arvostelivat keisaria siitä, että tämä olisi Venäjän suurlähettilään painostuksesta lähtenyt tapaamaan tsarevitšia, joka oli saapunut maahan venäläisellä sotalaivalla.
Välikohtauksen jälkeen Keisari Meiji ilmoitti avoimesti pahoittelut välikohtauksesta. Pietariin lähetettiin 10 000 sähkettä, joissa toivotettiin kruununperillisen pikaista paranemista. Kun Nikolai keskeytti Japanin vierailun ja kun keisari pahoitteli tapausta, eräs nainen leikkasi kurkkunsa auki Kioton hallintorakennuksen edessä osoittaakseen japanilaisten surun tapauksen johdosta.
Japanin hallitus yritti tuomita Tsudan 116. artikkelin lakipykälällä, jossa todettiin, että se, joka yrittää murhata keisarin, keisarinnan tai kruununprinssin Japanissa, tuomitaan kuolemaan. Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Kojima Korekata sai hallituksen vakuuttumaan, että 116. artikkeli ei päde tässä tapauksessa, ja Tsuda sai elinkautisen.
Tapauksen jälkeen sisä- ja ulkoministerit Saigō Tsugumichi ja Aoki Shūzō erosivat. Venäjän hallitus hyväksyi Japanin hallitukselta anteeksipyynnön, mutta monet historioitsijat ovat pohtineet, miten Nikolain murhayritys oikeasti otettiin vastaan Japanissa ja mikä sen rooli oli 14 vuotta myöhemmin syttyneessä Venäjän ja Japanin vastaisessa sodassa.
Myöhemmät tapahtumat ATsuda lähetettiin kärsimään elinkautista Kushiroon Hokkaidon saarelle, jossa hän kuoli saman vuoden syyskuussa virallisesti sairauteen, mutta kuitenkin hämärissä olosuhteissa. Hänen motivaatiostaan ei ole tietoa, mutta sellaisiksi on arveltu mielisairautta tai ksenofobiaa.
Tsudan kiinni ottaneet rikšakuskit Mukaihata Jizaburo (1854–1928) ja Kitagaichi Ichitaro (1859–1914) saivat kutsun venäläiseen sotalaivaan, jolla Nikolai oli saapunut Japaniin. Venäläiset matruusit tarjosivat heille lounaan ja heidät palkittiin kunniamitaleilla. He saivat 2 500 jenin palkkion sekä 1 000 jenin eläkkeen, joka oli tuohon aikaan omaisuus. Nikolain kerrotaan sanoneen miehille, että nämä voisivat nyt lopettaa rikšakuskina työskentelyn ja siirtyvän parempiin töihin. Japanin media ylisti heitä kansallissankareina. Japanin ja Venäjän sodassa 1904–1905 suhtautuminen heihin muuttui ja heidän sukujaan alettiin solvata palveluksesta viholliselle. Miehet menettivät eläkkeensä, heitä syytettiin vakoilusta ja heidät tuomittiin vankilaan.
Keisari Meiji matkusti myöhemmin Venäjälle tapaamaan Nikolaita ja hänen isäänsä. Osa japanilaisista ministereistä vastusti tätä, koska pelkäsi venäläisten kostoa. Meiji ja Nikolai tulivat kuitenkin hyvin toimeen, ja Nikolai vähätteli vammojaan miesten välisellä illallisella.
Lähteet Yoshimura, Akira. Nikolai Sounan. Tokio: Iwanami Shoten, 1993. .
Viitteet
Luokka:1891 Luokka:Japanin keisarikunta Luokka:Ōtsu Luokka:Salamurhayritykset Luokka:Venäjän historia Luokka:Venäläisiin kohdistuneet hyökkäykset ulkomailla