Mu isamaa, mu õnn ja rõõm () on Viron kansallislaulu ja yksi kansallissymboleista maan lipun ja vaakunan lisäksi. Se otettiin käyttöön vuonna 1920 ja uudelleen vuonna 1990. Sanat kirjoitti Johann Voldemar Jannsen melodiaan, jonka Fredrik Pacius sävelsi vuonna 1848 ja joka on myös Maamme-laulun melodia. Laulu esitettiin ensimmäisen kerran Tarton laulujuhlilla 1869, ja siitä tuli nopeasti Viron kansallisen heräämisen symboli.
Laulu esitetään ilman kertosäettä, joka on vakiintunut Maamme-laulun laulutapaan.
Neuvostoliiton miehityksen aikaan laulu oli kielletty, ja sen laulamisesta rangaistiin muun muassa karkoituksella. Vuosina 1945–1990 oli käytössä Viron sosialistisen neuvostotasavallan hymni. Tästä huolimatta laulua ei saatu kitkettyä kokonaan pois ja se palautettiin kansallislauluksi itsenäisyyden palauttamisen yhteydessä.
Liiviläisten kansallislaulussa Min izāmō ('Minun isänmaani') on sama sävelmä kuin Viron ja Suomen kansallislauluissa. Sävellyksen valinnalla haluttiin korostaa liiviläisten yhteenkuuluvuutta suomalaisten ja virolaisten kanssa.Vaalgamaa, Edgar: Valkoisen hiekan kansa: Liiviläisten historiaa ja kulttuuria. Jälkisanat Valda Šuvcāne. Jyväskylä: Atena, 2001.
Sanat viroksi Lähde:
Suomenkielinen käännös
Katso myös
Porilaisten marssi
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
Luokka:Kansallislaulut Luokka:Virolaiset isänmaalliset laulut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Viron kansallissymbolit