Carla Bley (alkujaan Lovella May Borg, uransa alussa Karen Borg,Turner, Charles: Bley, Carla (Lovella May Borg) , Encyclopedia of Jazz Musicians, jazz.com. Viitattu 30.10.2015. 11. toukokuuta 1936 – 17. lokakuuta 2023https://www.radiofrance.fr/francemusique/la-compositrice-et-jazzwoman-carla-bley-est-decedee-6480290) oli yhdysvaltalainen jazzpianisti ja -säveltäjä. Hän oli keskeinen hahmo 1960-luvun free jazz -liikkeessä ja tuli tunnetuksi muun muassa jazzoopperallaan Escalator over the Hill (1971).
Elämä
Carla Bley syntyi Oaklandissa, Kaliforniassa. Perheen isä soitti urkuja kirkossa, ja Bley kertoo olleensa kiinnostunut pianonsoitosta mutta vielä kiinnostuneempi rullaluistelusta, eikä koskaan opiskellut musiikkia muodollisesti. Hän jätti koulun kesken 15-vuotiaana ja muutti talvella 1955 New Yorkiin, jossa onnistui saamaan työpaikan Birdland-jazzklubilla tupakanmyyjänä ja ”kuunteluoppilaana”. Siellä hän tutustui tulevaan aviomieheensä, kanadalaiseen jazzpianisti Paul Bleyhin, joka ensimmäisenä levytti Carla Bleyn tekemän sävellyksen vuonna 1958.Uusitorppa, Harri: Jazz-suuruus haluaa pysyä taustalla, Helsingin Sanomat 30.10.2015. He erosivat 1967, mutta Carla Bley piti ex-miehensä sukunimen.Paul Bley , The Canadian Encyclopedia. Viitattu 30.10.2015.
Vuonna 1965 Carla Bley perusti trumpetisti Michael Mantlerin kanssa Jazz Composers Workshopin, josta syntyi Mantlerin johtama Jazz Composers Orchestra. Sen solisteina esiintyivät muiden muassa Charlie Haden, Don Cherry, Roswell Rudd, Cecil Taylor ja monet muut New Yorkin avantgarde-jazzin huippunimet. Jazz Composers Orchestra oli mukana myös Escalator over the Hill -projektissa.
Vibrafonisti Gary Burtonin albumi A Genuine Tong Funeral (1967) oli ensimmäinen Carla Bleyn kokonaan säveltämä. Sittemmin albumeja on kertynyt kolmisenkymmentä.
Carla Bley johti vuosikymmenet omia keskisuuria orkestereitaan ja teki sille usein huumoriakin sisältäviä sävellyksiä ja sovituksia. Omien projektiensa ohella Bley teki yhteistyötä useiden muusikoiden kanssa. Hänellä oli keskeinen osa muun muassa Pink Floydin rumpalin Nick Masonin sooloalbumilla Nick Mason’s Fictitious Sports (1981).
Bley vieraili yhtyeineen Validi Karkia -klubilla Porissa 2019, Pori Jazz -festivaaleilla vuosina 1978 ja 2006,, Tampere Jazz Happeningissä 1983 ja 2015, Espoon April Jazzissa 1993, Helsingissä Vanhalla 1983 ja Tavastialla 1997 sekä Oulun Madetoja-salissa 2009.
Diskografiaa Yhtyeenjohtajana 1974: Tropic Appetites (Watt) 1977: Dinner Music (Watt) 1978: European Tour 1977 (Watt) 1979: Musique Mecanique (Watt) 1981: Social Studies (Watt) 1982: Live! (Watt) 1983: Mortelle randonnée, soundtrack Claude Millerin elokuvaan (Mercury) 1984: I Hate to Sing (Watt) 1984: Heavy Heart (Watt) 1987: Sextet (Watt) 1989: Fleur Carnivore (Watt) 1991: The Very Big Carla Bley Band (Watt) 1993: Big Band Theory (Watt) 1996: The Carla Bley Big Band Goes to Church (Watt) 1998: Fancy Chamber Music (Watt) 2000: 4x4 (Watt) 2003: Looking for America (Watt) 2004: The Lost Chords (Watt) 2007: The Lost Chords find Paolo Fresu (Watt) 2008: Appearing Nightly (Watt) 2009: Carla's Christmas Carols (Watt) 2013: Trios (ECM) 2015 Andando el Tiempo (ECM) 2020 Life Goes On (ECM)
Yhteistyöprojekteja 1966: Jazz Realities, Michael Mantlerin ja Steve Lacyn kanssa 1967: A Genuine Tong Funeral, Gary Burtonin kanssa 1968: Communications, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Michael Mantler 1969: Liberation Music Orchestra, Charlie Hadenin kanssa (Impulse!) 1971: Escalator Over the Hill, runoilija Paul Hainesin ja The Jazz Composer’s Orchestran kanssa 1973: Relativity Suite, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Don Cherry 1973: No Answer, Michael Mantlerin, Jack Brucen ja Don Cherryn kanssa, tekstit Samuel Beckett 1975: 13 & ¾, Michael Mantlerin kanssa 1975: The Gardens of Harlem, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Clifford Thornton 1975: Echoes of Prayer, The Jazz Composer’s Orchestra, joht. Grachan Moncur III 1976: The Hapless Child, Michael Mantlerin kanssa 1976: Silence, Michael Mantlerin kanssa 1977: Movies, Michael Mantlerin kanssa 1980: More Movies, Michael Mantlerin kanssa 1981: Nick Mason’s Fictitious Sports, Nick Masonin kanssa 1982: Something There, Michael Mantlerin kanssa 1983: Ballad of the Fallen, Charlie Hadenin kanssa, ECM) 1985: Night-Glo, Steve Swallow’n kanssa 1987: Carla, Steve Swallow’n kanssa 1988: Duets, Steve Swallow’n kanssa 1990: Dream Keeper, Charlie Hadenin kanssa (Blue Note) 1992: Go Together, Steve Swallow’n kanssa 1992: Swallow, Steve Swallow’n kanssa 1994: Songs with Legs, Steve Swallow’n ja Andy Sheppardin kanssa 1999: Are We There Yet?, Steve Swallow’n kanssa 2005: Not in Our Name, Charlie Hadenin kanssa (Verve) 2013: Into the Woodwork, Steve Swallow’n kanssa
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset jazzpianistit Luokka:Yhdysvaltalaiset jazzmusiikin säveltäjät Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2023 kuolleet