Parsonrussellinterrieri () on FCI:n terrieriryhmään kuuluva englantilainen koirarotu. Rotua on perinteisesti käytetty metsästyksessä, ja tähän tarvittavia ominaisuuksia pyritään säilyttämään rodussa, jotta se kykenisi toimimaan alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Samat ominaisuudet ovat eduksi monessa muussakin harrastuksessa.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 46. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–400 parsonrussellinterrieriä.
Ulkonäkö thumb|left|13 viikkoa vanha parsonrussellinterrierin pentu. Parsonrussellinterrieri on vankkarakenteinen koira, jonka ihannesäkäkorkeus on uroksilla 36 cm ja nartuilla 33 cm. Parsonrussellinterrierit painavat 5–8 kg ja karvatyyppiä on kolmea erilaista: karkea-, puolikarkea- ja sileäkarvaisia. Pääväri on aina valkoinen, jossa voi olla mustia, punaruskeita ja keltaisia merkkejä.
Luonne ja käyttäytyminen Parsonrussellinterrierin rotumääritelmän mukaan rodun tulee olla rohkea, ystävällinen ja aktiivinen työterrieri. Parsoneiden luonteissa on jonkin verran eroavaisuuksia: rodussa on kiihkeämpiä ja terävämpiä yksilöitä, mutta myös hyvin pehmeitä yksilöitä, sukupuoleen katsomatta. Kokoonsa nähden se on huomattavan rohkea ja nauttii yhtälailla metsästyksestä kuin hellyydestäkin. Parsonrussellinterrieri on kuitenkin luonteeltaan aktiivinen koira, joka kaipaa aktivointia omistajaltaan. Pelkäksi sohvaperunaksi siitä ei ole. Suuri osa rodun edustajista toimii seura- ja harrastuskoirina, mutta myös metsästyskoiran tehtäviin parsoneita käytetään.
Harrastukset Parsonrussellinterrierit ovat monikäyttöisiä harrastuskoiria. Luolametsästyksen ohella niiden kanssa harrastetaan tyypillisesti muun muassa agilityä, flyballia ja tokoa. Parsonrussellinterrierit ovat tunnetusti aktiivisia koiria, joten omistajien tulee tarjota niille tarpeeksi virikkeitä ja määrätietoista perustottelevaisuuskoulutusta.
Alkuperä Sekä parsonrussellinterrieri, jackrussellinterrieri että Jack Russell ‑terrieri ovat saaneet nimensä Devonissa, Länsi-Englannissa asuneen pastori () John ”Jack” Russellin (1795–1883) mukaan. Russell oli kiinnostunut metsästyksestä koirien kanssa ja jalosti tähän tarpeeseen sopivan rodun risteyttämällä keskenään erilaisia terrierimuunnoksia juuri metsästykseen sopiviksi. Parsonrussellinterriereitä käytettiin erityisesti luolametsästykseen ja rottajahtiin.
Englannin kennelklubi hyväksyi rodun ja julkaisi parsonjackrussellinterrierin virallisen väliaikaisen rotumääritelmän 22. tammikuuta 1990. FCI otti rodun väliaikaislistalleen 2. heinäkuuta 1990. Rotu syntyi kuitenkin jo 1800-luvulla. Parsonrussellinterrieri on vanhempi rotu kuin jackrussellinterrieri, jonka FCI hyväksyi viralliseksi roduksi vasta vuonna 2001.
Parsonrussellinterriereiden kanssa samaa alkuperää on Working Jack Russell -rotu, joka suomeksi tunnetaan myös nimellä Jack Russell ‑terrieri. Jälkimmäistä rotua ei rekisteröidä FCI:n rekisteriin, vaan Jack Russell Terrier Club of Great Britain ‑yhdistyksen ylläpitämään rekisteriin. Working Jack Russell ‑rodun jalostuksessa painotetaan luolametsästyskäyttöä, kuten sen nimi osoittaakin ().
Parsonrussellinterrierin rodun nimi oli aikaisemmin parsonjackrussellinterrieri, mutta sekaannusten välttämiseksi se muutettiin nykyiseksi.
Terveys pienoiskuva|Parsonrussellinterrieri Parsonrussellinterrierien terveystilanne on tällä hetkellä hyvä. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Parsonrussellinterrierin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, purentavirheet,patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, allergiat ja atopia.
Johtuen parsonrussellin pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Rodulla esiintyy jonkun verran sekä yläpurentaa että alapurentaa.
Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 4 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 tutkittuja parsonrussellinterrierejä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Silmäsairauksista tavallisimpia ovat kaihi, ylimääräiset ripset (distichiasis) ja linssiluksaatio. Linssiluksaatioon on saatu kehitettyä geenitesti.
Rodulla on alttius allergioille ja atopialle. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Parsonrussellinterrierit ovat keskimääräistä rotukoiraa vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Parsonrussellinterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 8 %.
Lähteet KoiraNet-jalostustietojärjestelmä Parsonrussellinterrierit ry
Viitteet
Aiheesta muualla
Parsonrussellinterrierin rotumääritelmä (PDF) Parsonrussellinterrierit ry Facebookissa Ison-Britannian parsonyhdistys
Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 3 Terrierit Luokka:Terrierit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit