220px|thumb|right| Kreikan hellenistisellä kaudella syntyneen Milon Venus -veistoksen oletetaan esittävän rakkauden ja kauneuden jumalatar Afroditea. thumb|William-Adolphe Bouguereaun näkemys Afroditen syntymästä. (La naissance de Venus, 1879). thumb|Enrique Simonetin Pariksen tuomio (1904). Jumalattaret vasemmalta oikealle Athene, Hera ja Afrodite. Afroditen vieressä maassa istumassa Eros. Afrodite () on kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar. Roomalaisessa mytologiassa Afroditea vastaa Venus.
Afroditella oli kulttipaikkoja esimerkiksi Kytheran ja Kyproksen saarilla. Joissakin kulttipaikoissa, esimerkiksi Korintissa, harjoitettiin temppeliprostituutiota.
Syntymä Afroditen syntymästä on kaksi kertomustraditiota: Homeroksen mukaan hänen vanhempansa olivat ylijumala ZeusIlias 3.374; Odysseia 8.308. ja Okeanoksen tytär Dione.Ilias 5.370. Afroditen puoliso oli rampa ja ruma Hefaistos, joka vaatii Zeukselle antamansa morsiuslahjan takaisin huomattuaan, miten Afrodite ”Areen surmaisen kera liittyvi lempeen”.Odysseia 8.309 (suom. Otto Manninen). Iliaassa Afrodite kutsuu Aresta veljekseen.Ilias 5.359. Hesiodos kertoo runoelmassaan Jumalten synty (Theogonia), miten titaanijumala Kronos kuohitsi isänsä Uranoksen, jonka genitaaleista vuotava vaahto valui mereen hedelmöittäen meren olennoituman, yläilman ja päivän tyttären Thalattan. Tästä syntyi Afrodite, ”vaahtosynty” ().Theogonia 189–191, 196. Tähän samaiseen syntymäprosessiin Hesiodos viittaa homonyymiin perustuvalla sanaleikillä, joka rakentuu sanojen () ’hymyilen’ ja () ’genitaalit’ äänteelliseen samankaltaisuuteen: kun Hesiodos sanoo, että jumalatarta kutsutaan myös nimellä Filomeides (’hymyä rakastava’), hän perustelevassa lauseessa saa synnytetyksi mielteen nimityksestä Filomeedes (’genitaaleja rakastava’).Theogonia 200.
Molemmissa traditioissa Afroditen syntymäpaikkana pidetään Kyprosta.
Etymologia Antiikin aikana Afroditen nimi yhdistettiin kreikan sanaan afrós () ’vaahto’, kuten Hesiodoksen kertomasta etiologisesta myytistä ilmenee.Theogonia 175–202. Sekä FriskFrisk, Hjalmar, Griechisches etymologisches Wörterbuch, I (1960) 196–197. Winter: Heidelberg. että ChantraineChantraine, Pierre, Dictionnaire étymologique de la langue grecque, s. 147–148. Klincksieck: Paris, 1999. hylkäävät tämän kansanetymologian, mutta eivät pysty tarjoamaan mitään olennaisesti parempaakaan, vaikka luettelevatkin koko joukon tuoreempia ehdotuksia, joista suurin osa pitäytyy kreikkalaisissa tai ainakin indoeurooppalaisissa puitteissa. Nimeä ei kuitenkaan voi pitää indoeurooppalaisena, koska sille ei ole vahvistettavissa minkäänlaisia sukulaissanoja eli kognaatteja siltä puolelta. Näin ollen yksi mahdollisuus olisi pitää sanaa esikreikkalaisena substraattisanana.
On ilmeistä, että Afroditen palvonta on tullut idästä foinikialaisten välittämänä, mutta riitin alkuperä ei vielä välttämättä selitä nimen alkuperää. Historiateoksessaan Herodotos luo yhteyden Babylonian Mylitta-jumalattaren, Assyrian Ištarin, foinikialaisten Astarten ja kreikkalaisten Afroditen välille.Herodotos, Hist. 1.131. Aivan ilmeisesti on kyse kulttuurien kohtaamisen aikaansaamasta paikallisten kulttien sekoittumisesta ja samankaltaistumisesta.Bonnet & Pirenne-Delforge (1999). Tämän kulttuurisen diffuusioprosessin jatke oli tietysti roomalaisten Venus. Vanhimmat Afroditen kulttipaikat olivat Kíthiran saarella ja Kyproksessa. Kíthirassa oli ikivanha foinikialaisten perustama temppeli, ja kyproslaisten oman todistuksen mukaan heidän temppelitoimituksensa olivat peräisin Askalonista.Herodotos, Hist. 1.105; Tacitus, Hist. 2.2–3 (Pafoksen temppeli); Pausanias, Periegesis 3.23.1 (Kythera).
On vallinnut intuitiivinen käsitys, että nimen Afrodite (oikeastaan Aphrodite) täytyy olla jonkinlainen muunnos tai väännös kanaanilais-foinikialaisesta Astarte-nimestä, mutta sanat ovat sittenkin äänteellisesti sen verran etäällä toisistaan, että olisi oletettava mielivaltaisia ja ainutkertaisia äänteenmuutoksia.West (2000: 135–136) antaa yhteenvedonomaisen (varoittavan) esimerkin tällaisesta äänteenmuutosakrobatiasta. Martin West on kiinnittänyt huomiota siihen, että Afrodite (kreikkalainen lähtömuoto ) on rakenteeltaan ilmeisen seemiläinen sana: sanajuuri prd̲, johon on liitetty pertinentiivinen (johonkin kuulumista ilmoittava) suffiksi -ī- ja feminiiniä osoittava -t. Tätä prd̲-juurta vastaa Westin mukaan heprean prz, jonka johdos on esimerkiksi Genesiksen 13:7 Prizzīm 'perissiläiset'.Septuagintan . Westin mukaan Prizzīm on suhteutettavissa sanaan prāzót 'linnoittamaton kylä'. Näin ollen feminiininen 'kyläläinen' olisi prāzīt, jonka Kyproksen kanaaniittinen eli foinikialainen vastine olisi kuulostanut *[aproðiːt].West (2000:138). Westin mukaan siis olisi alkuaan ollut kyseessä Astarten paikallinen epiteetti, joka olisi kreikkalaisella puolella itsenäistynyt omaksi erisnimekseen: Ἀστάρτα Ἀφροδίτα ('kyläkaupungin Astarte') > Ἀφροδίτα ('Astarte').
Jos oletetaan, että Afrodite on sanana (länsi)seemiläistä perua, Westin analyysi kyllä kekseliäästi hajottaa sen merkityksellisiin osiin: /(a)prod̲-ī-t/, jossa a-aluke olisi kypros-foinikialle ominainen proteettinen vokaali sananalkuisen konsonanttiyhtymän edessä.Friedrich & Röllig (1999: 29 ja 75). Sanajuuren perustelu tosin jää jokseenkin ohueksi, varsinkin kun tiedämme, että Askalonin Astarten epiteetti oli Herodotoksen mukaan "Taivaallinen". On kuitenkin varteenotettava ajatus, että Afrodite olisi ollut alkuaan paikallisen jumaluuden nimi, joka alkuaan Astarten epiteettinä olisi levinnyt kreikkalaiseen maailmaan. Joka tapauksessa Afrodite ei ollut kreikkalainen sana. Ellei se ollut seemiläinen, se oli jotain muuta esikreikkalaista kieltä, jota on mahdotonta tunnistaa.
Afroditen myyttinen elämäkerta Sodan jumala Ares eli Mars oli hänen rakastajansa ja rakkauden jumala Eros oli heidän poikansa. Afroditen poika oli myös Aineias, jonka isä oli troijalainen ylimys Ankhises. Afroditen palvelijattaria olivat sulottaret, khariitit. Kyyhkynen ja varpunen ovat hänelle pyhitettyjä.
Afrodite taiteessa pienoiskuva|Afroditea esittävä patsas. Afroditesta on tehty useita tunnettuja taideteoksia, ja niissä hänet on yleensä kuvattu luonnolliseksi kauniiksi naiseksi. Afroditen tunnuksia olivat muun muassa kyyhkynen ja kultainen omena, jonka Afrodite sai tarun mukaan Pariilta ennen Troijan sotaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirjallisuus Bonnet, Corinne & Pirenne-Delforge, Vinciane (1999) Deux déesses en interaction. Astarté et Aphrodite dans le monde égéen. Les syncrétismes religieux dans le monde méditerranéen antique (toim. Corinne Bonnet & André Motte), 249–273. Bruxelles: Institut Historique Belge de Rome. (Études de philologie, d'archéologie et d'histoire anciennes; Institut Historique Belge de Rome, 36.) Friedrich, Johannes & Röllig, Wolfgang (1999) Phönizisch-punische Grammatik. (3. painos, toim. M.G.A.Guzzo). Editrice Pontificio Istituto Biblico: Roma. West, Martin L. (2000) The name of Aphrodite. Glotta 76, 134–138.
Luokka:Antiikin Kreikan jumalattaret Luokka:Hedelmällisyyden jumalattaret Luokka:Rakkauden ja intohimon jumalattaret Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit