pienoiskuva|Niccolò Machiavelli Machiavellismi on italialaisen, tarkemmin firenzeläisen, renessanssipoliitikon Niccolò Machiavellin mukaan nimetty oppisuunta, jossa hallitsijan ainoana moraalina on pyrkiä päämääräänsä välittämättä kansansuosiosta. Machiavellin teoksessa Ruhtinas (1532) on syvällinen kuvaus asiasta.

Machiavellismilla tarkoitetaan usein ajattelu­tapaa, jossa vallankäytön tarkoituksena on keinoja kaihtamatta säilyttää status quo. Sillä tarkoitetaan myös voimapolitiikkaa, joka ei menestystä tavoitellessaan kunnioita minkäänlaisia moraaliperiaatteita ja jolle tarkoitus pyhittää kaikki keinot. Machiavellismi on vallan hankkimiseen ja säilyttämiseen suuntautuvaa politiikan teoriaa.

Ajattelutapa perustuu hyvin kapeaan ja tarkoitushakuiseen tulkintaan Ruhtinas-teoksesta. Esimerkiksi Jean-Jacques Rousseau ja Antonio Gramsci pitivät Machiavellia kansanvallan eli tasavaltalaisuuden edelläkävijänä. Tästä kielii esimerkiksi teoksen julkaiseminen ainoastaan ”tavallisen kansan” käyttämällä italian kielellä latinan sijaan, mikä oli erittäin harvinaista vielä satoihin vuosiin.

Machiavellismin käsite psykologiassa

Persoonallisuuspsykologian alalla machiavellismi on persoonallisuuspiirrekonstruktio, jolle ovat ominaisia manipuloivuus, välinpitämättömyys moraalista, empatian puute sekä laskelmoiva oman edun tavoittelu. Psykologit Richard Christie ja Florence L. Geis kehittivät konstruktion ja nimesivät sen Niccolò Machiavellin mukaan, sillä he laativat joukon lyhennettyjä ja muokattuja väittämiä, jotka muistuttivat Machiavellin kirjoitustyyliä, tutkiakseen inhimillisen käyttäytymisen vaihtelua.

Machiavellistiselle persoonallisuudelle on ominaista muiden hyväksikäyttö omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Siihen liittyvät matala tunnollisuus, heikko sovinnollisuus, vastuuttomuus ja itsekkyys. Toisin kuin narsismissa ja psykopatiassa, machiavellismissa ei korostu vahva itsensä ihailu tai omien kykyjen yliarviointi. Piirre on yhdistetty erityisesti valkokaulusrikollisuuteen, mutta se ei välttämättä liity älykkyyteen tai takaa menestystä. Machiavellismi nähdään sosiaalisena strategiana, eikä sitä luokitella kliiniseksi persoonallisuus- tai mielenterveyden häiriöksi, vaikka se piirteiltään sopisi persoonallisuushäiriöiden B-klusteriin.

Machiavellismi on myös yksi ns. pimeän triadin ja pimeän tetradin piirteistä. Pimeään triadiin kuuluvat lisäksi psykopatia ja narsismi, ja tetradiin myös sadismi.

Katso myös Opportunismi Psykologinen manipulointi Reaalipolitiikka

Lähteet

Sihvola, J. 2004. Maailmankansalaisen etiikka. Helsinki: Otava. Ruhtinas. (Il principe, 1532.) Suomentanut Aarre Huhtala. 7. painos (1. painos: Otava, 1969). Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2001. . Nurmi, H. 1992. Niccolò Machiavelli. Teoksessa Kanerva, J. (toim.) Platonista Bakuniniin, Politiikan teorian klassikoita. Helsinki: Yliopistopaino.

Viitteet

Luokka:Poliittinen filosofia Luokka:Poliittiset käsitteet Luokka:Renessanssifilosofia