Ian Thomas Garner MacKaye (s. 16. huhtikuuta 1962) on yhdysvaltalainen laulaja ja kitaristi. Vuodesta 1979 esiintynyt MacKaye on ollut keulakuvana hardcore punk- ja alternative rock -yhtyeissä, kuten Minor Threat, Embrace, Fugazi ja The Evens. Hän on Dischord Records -levy-yhtiön perustaja.
MacKaye on hardcore punkin kehityksen avainhenkilöitä ja DIY-ajatuksen vankkumaton kannattaja.
Ura ja elämä Ian MacKaye kasvoi Washington D.C.:ssä. Hänen kiinnostuksensa rock musiikkiin syttyi nähtyään dokumenttielokuvan Woodstock - 3 päivää rauhaa, rakkautta, musiikkia. Ratkaiseva käänne hänen elämässään tapahtui kun hänen perheensä muutti väliaikaisesti Palo Altoon, Kaliforniaan asumaan vuonna 1974.
Palattuaan Washingtoniin MacKaye järkyttyi huomatessaan, että monet hänen vanhoista ystävistään olivat ajautuneet huumeiden käyttöön ja nuorisorikollisuuteen. Sen sijaan, että olisi seurannut heidän huonoa esimerkkiä, MacKaye kapinoi sitä vastaan. Hän päätti ryhtyä muusikoksi ja hänestä tuli ehdottoman päihteetön. Kappaleissaan hän vastustaa huumeiden ja alkoholin käyttöä, sekä kritisoi yhteiskunnan valtarakenteita. Hän korostaa itsetietoisuutta sekä henkilökohtaista vastuuta.
Ian MacKaye ajoi päänsä kaljuksi – tyyli, josta tuli myöhemmin tunnusomainen monille hardcore-yhtyeille ja niiden faneille. Paikallisen Washingtonin ja Kalifornian punk-skenen – erityisesti Bad Brainsin ja Black Flagin – innoittamana hän perusti ensimmäisen yhtyeensä, Teen Idlesin, vuonna 1979.
Kokoonpanoon kuuluivat laulaja Nathan Strejcek ja kitaristi Geordie Grindle, Jeff Nelson soitti rumpuja ja Ian MacKaye bassoa. MacKaye kirjoitti suuren osan yhtyeen sanoituksista. .Samoihin aikoihin MacKaye löysi samanhenkisen ystävän Henry Garfieldista, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Henry Rollins, jonka kanssa hän on tehnyt vuosien varrella runsaasti yhteistyötä. Rollins toimi yhtyeen roudarina ja niin sanottuna "viidentenä Teen Idlenä" pienoiskuva|Ian MacKaye Vaikka Teen Idles yhtye oli olemassa vain noin 14 kuukauden ajan, yhtyeellä oli ratkaiseva merkitys Washington D.C.:n punkrockin historiassa. MacKaye päätti tehdä asiat omalla tavallaan ja perusti oman riippumattoman levy-yhtiönsä, Dischord Recordsin.
Kesällä 1980 yhtye matkusti Kaliforniaan. Kiertue oli taloudellinen katastrofi, mutta samalla erittäin opettavainen kokemus. Teen Idles tutustui länsirannikon hardcore-skenen raakaan energiaan ja näki San Franciscon kuuluisassa Mabuhay Gardens -klubissa kaikenikäisille tarkoitettuja keikkoja. MacKaye huomasi alaikäisten innostuvan punk rockista ja sai idean järjestää vastaavanlaisia ikärajattomia punk-tapahtumia myös Washingtonissa.
Minor Threat Teen Idles alkoi esiintyä säännöllisesti washingtonilaisessa punk-klubissa Madam's Organissa, missä yhtye alkoi saavuttaa suosiota energisillä live-esiintymisillään. Vuonna 1981 julkaistiin kahdeksan kappaleen EP Minor Disturbance, mutta siihen mennessä yhtye oli jo hajonnut. MacKaye ja Teen Idlesin rumpali Jeff Nelson päättivät kuitenkin jatkaa yhdessä ja perustivat heti perään Minor Threatin. MacKaye siirtyi laulajaksi, ja Minor Threatia pidetään usein 1980-luvun hardcore-liikkeen uranuurtajana.
Teen Idlesin koko Minor Disturbance -EP on nykyään saatavilla kokonaisuudessaan Dischordin kokoelmajulkaisulla Dischord 1981: The Year in Seven Inches.
Edellisen yhtyeensä tavoin myös Minor Threatin ura jäi kuitenkin lyhyeksi. Kolmen toimintavuotensa aikana Minor Threat julkaisi kaksi EP-levyä, yhden pitkäsoiton ja useita singlejä, jotka saavuttivat laajaa arvostusta Yhdysvaltain punk-alakulttuurissa. Yhtyeen levyt ja keikat olivat merkittävässä roolissa straight edge -liikkeen syntymisessä – amerikkalaisessa punk-elämäntavassa, joka perustui yhtyeen voimakkaaseen päihteettömyyden ja omien valintojen korostamiseen.
Minor Threatin ainoa täyspitkän albumi, Out of Step, julkaistiin vuonna 1983. Siitä tuli nopeasti suosittu vaihtoehtomusiikin underground-piireissä. Yhtyeen kasvava suosio ei kuitenkaan miellyttänyt Ian MacKayta, joka suhtautui epäluuloisesti kaupalliseen menestykseen. Vuoden 1983 lopulla hän päätti lopettaa yhtyeen.
Fugazi pienoiskuva|Ian MacKaye Minor Threatin hajoamisen jälkeen MacKaye keskittyi Dischord Recordsin pyörittämiseen. Vuonna 1987 hän oli kuitenkin valmis perustamaan uuden yhtyeen, josta tulikin hänen aiempia kokoonpanojaan pitkäikäisempi.
Fugazissa MacKaye soitti kitaraa ja jakoi lauluvastuun Guy Picciotton kanssa. Vaikka Fugazin musiikillinen tyyli poikkesi Minor Threatista, yhtye jatkoi sen riippumatonta toimintatapaa, eettisiä periaatteita ja tee-se-itse-ajattelua. Yhtye pysyi koko uransa ajan täysin omavaraisena. Se hoiti itse managerointinsa, järjesti omat kiertueensa – mikä mahdollisti fanien vaatimat edulliset lippuhinnat – ja torjui kaikki suurten levy-yhtiöiden tarjoukset. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi funk-vaikutteinen Waiting Room nousi epäviralliseksi hitiksi ja vuoden 1995 Red Medicine myi niin hyvin, että albumi ylsi Billboard-listan alemmille sijoille.
1980-luvun lopulta lähtien Fugazi julkaisi tasaisesti albumeita, singlejä ja EP-levyjä, joista tunnetuimpia ovat esimerkiksi kokoelma 13 Songs ja albumi Repeater. Yhtyettä pidetään yhä yhtenä indie rockin arvostetuimmista nimistä. 1990-luvun jälkipuoliskolla aikuisiän velvollisuudet ja jäsenten muut musiikkiprojektit vähensivät Fugazin levytysten ja kiertueiden määrää. Vuoden 2003 jälkeen Fugazi vetäytyi pitkälle tauolle ilmoittamatta koskaan virallisesti lopettaneensa toimintaansa.
Vuonna 2011 Dischord käynnisti Fugazi Live Series -verkkopalvelun, johon koottiin eri laatuisia tallenteita jokaisesta yhtyeen yli tuhannesta konsertista. Yhtyeeltä on julkaistu lukuisia kokoelmia.
Fugazin ohella MacKaye on myös tuottanut levyjä muille artisteille, kuten Dag Nastylle, Lungfishille, Rollins Bandille ja 7 Secondsille. Samalla hän on jatkanut Dischord Recordsin johtamista. Levy-yhtiö on vuosien varrella julkaissut albumeita muun muassa Shudder to Thinkiltä, Jawboxilta ja Screamilta.
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset laulajat Luokka:Vuonna 1962 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt