thumb|right|340px|Belton House, Lincolnshire, eteläinen julkisivu. Belton House on englantilainen herraskartano Lincolnshiren Beltonissa lähellä Granthamia. Sitä ympäröivät maisemapuutarhat ja sarja puistokatuja, jotka johtavat suuressa metsäpuistossa sijaitseviin follyrakennuksiin. Beltonia on kuvailtu karoliinisen arkkitehtuurin hienoimpien piirteiden kokoelmaksi – ensimmäisen aidosti vernakulaarisen arkkitehtuurityylin, jonka Englanti tuotti Tudorien aikakauden jälkeen.Nicolson, 148. Sitä on myös kuvattu täydellisimmäksi esimerkiksi tyypillisestä englantilaisesta herraskartanosta.Jackson-Stops On jopa väitetty, että Beltonin pääjulkisivu toimi innoituksena nykyisille herraskartanoihin ohjaaville brittiläisille moottoritiekylteille (Tiedosto:HH icon.svg).Jackson-Stops, 56. Ainoastaan Brympton d’Evercyä on samaan tapaan ylistetty täydelliseksi englantilaiseksi herraskartanoksi.Hussey, 718, 762 ja 775.
Kolmesataa vuotta Belton House toimi Brownlow’n ja Custin suvun asuinpaikkana. He olivat hankkineet alueen maat haltuunsa alkujaan 1500-luvun lopussa. Nuori Sir John Brownlow ja hänen vaimonsa rakennuttivat nykyisen kartanon vuosien 1685 ja 1688 välillä. Varakkuudestaan huolimatta he päättivät rakentaa vaatimattoman herraskartanon aikalaistyyliä edustavan suuren barokkipalatsin sijasta. Senaikainen karoliininen tyyli valittiin suunnittelun lähtökohdaksi. Uuteen taloon sovellettiin kuitenkin viimeisimpiä innovaatioita, kuten sash-ikkunoitaSash-ikkunoita oli käytetty ensimmäisen kerran suuressa mittakaavassa Chatsworth Housessa 1670-luvun lopulla, mutta niistä ei tullut suosittuja ennen ikkunoiden asentamista Whitehall Palaceen 1685, jolloin Belton oli vielä rakenteilla. Jackson-Stops, 58. päähuoneisiin ja sitäkin tärkeämpänä piirteenä täysin erillisiä tiloja henkilökuntaa varten. Kun Brownlow’t kohosivat aatelisarvossa baroneteista paroneiksi ja jaarleiksi ja palasivat sitten takaisin paroneiksi, tekivät seuranneet sukupolvet talon sisäosiin muutoksia, jotka heijastelivat heidän muuttunutta yhteiskunnallista asemaansa ja makuaan. Talon perustyyli säilyi kuitenkin olennaisesti samana.
Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiarmeijan Machine Gun Corps -konepistoolijoukkio piti herraskartanon puistoa tukikohtanaan. Maailmansodan päätyttyä Brownlow’t kohtasivat monien pääritovereidensa tavoin ankaria talousvaikeuksia. Vuonna 1984 he luovuttivat talon ja suurimman osan irtaimistosta National Trustille. Nykyään talo on täysin avoin yleisölle, ja siellä vierailee vuosittain tuhansia turisteja. Vuonna 1988 se oli mukana BBC:n Helen Cresswellin lasten kummitustarinasta tekemässä tv-sovituksessa Moondial ja toimi myöhemmin ”Rosings Parkina” BBC:n Ylpeyden ja ennakkoluulon vuoden 1995 tv-versiossa.
Varhaishistoria thumb|right|300px|Roger Prattin suunnittelema Lontoon Clarendon House, joka toimi Belton Housen innoituksen lähteenä. Clarendon House edustaa samaa tyylisuuntaa, joskin vähemmän barokkimaista koristelua, kuin Ranskaan joitakin vuosia aiemmin rakennettu Vaux-le-Vicomte.
thumb|right|300px|Täysin William Stantonin suunnittelemaksi tiedetty 1600-luvun tallirivi Belton Housessa ei ole muotoilultaan yhtä ansiokas kuin päätalo. Brownlow’n perhe, lakimiesten dynastia, alkoi kerätä maata Beltonin seudulta arviolta vuodesta 1598 lähtien. Vuonna 1609 he hankkivat itse Beltonin maanomistusoikeuden Pakenhamin perheeltä, joka myi lopulta herraskartanon Sir John Brownlow I:lle 1617. Vanha talo sijaitsi lähellä kirkkoa nykyisen talon puutarhan alueella ja pysyi lähes asumattomana, sillä perhe käytti mieluummin muita omistamiaan rakennuksia. John Brownlow oli avioitunut perijättären kanssa mutta oli lapseton; hänellä oli vain kaksi verisukulaista, myös John Brownlow -niminen veljenpojan poika sekä veljentyttären tyttö, Alice Sherard. Serkukset menivät naimisiin 1676. Kolme vuotta myöhemmin pari peri isosedältään Brownlow’n tilukset sekä 9 000 punnan vuotuiset tulot ja 20 000 puntaa käteisvaroja. He ostivat välittömästi townhousen hiljattain muodikkaaksi tulleelta Bloomsburyn Southampton Squarelta ja päättivät rakentaa uuden herraskartanon Beltoniin.
Uuden talon rakennustyöt alkoivat 1685. Alkuperäissuunnittelusta vastanneen arkkitehdin ajatellaan olleen William Winde, vaikka talo on luettu myös Sir Christopher Wrenin nimiin. Toisaalta joidenkin mukaan rakennuksen tyyli muistuttaa niin paljon Roger Prattin Lontoon Clarendon Housea, että se olisi voinut olla kenen tahansa lahjakkaan piirtäjän työtä. Nykyisin suosittu oletus, jonka mukaan Winde oli arkkitehti, perustuu tyylillisiin yhteneväisyyksiin valmiin Beltonin ja Winden suunnitteleman Coombe Abbeyn välillä. Lisätodisteena on vuodelta 1690 peräisin oleva kirje, jossa Winde suosittelee rapparia ja antaa neuvoja sisäosien viimeistelyä varten.
Arkkitehdin henkilöllisyydestä riippumatta Belton jäljittelee tarkasti 1647 valmistuneen Clarendon Housen suunnittelua. Kyseinen suuri lontoolainen townhouse (purettu noin 1683) oli yksi aikakautensa ihailluimpia rakennuksia ”elegantin symmetriansa ja varman ja järkevän suunnittelunsa” ansiosta.Belton House, 45. Sir John Summerson on kuvaillut Clarendon Housea ”aikansa vaikutusvaltaisimmaksi taloksi niiden keskuudessa, jotka pyrkivät suurellisuuteen” ja Beltonia ”hienoimmaksi säilyneeksi esimerkiksi luokassaan.” Tiedetään, että John ja Alice Brownlow kokosivat hanketta varten aikansa parhaista käsityöläisistä koostuneen työryhmän. Ryhmän johtajana toimi mestarimuurari William Stanton, joka valvoi hanketta. Hänen kakkosmiehensä John Thompson oli tehnyt töitä Sir Christopher Wrenin kanssa useissa jälkimmäisen suunnittelemissa Lontoon kirkoissa, kun taas pääpuuseppä John Sturges oli työskennellyt Chatsworthissa William Talmanin johdolla. Takorautatyöläinen John Warren toimi Stantonin alaisena Buckinghamshiren Denham Placessa, ja Beltonin hienot takorautaportit saattavat olla hänen työtään.John Harris, English Decorative Ironwork (1960), Beardin muistiin merkitsemä (s. 182). Beltonin rakentajat olivat niin päteviä, että Winde ei välttämättä tehnyt juuri muuta kuin tarjosi alkuperäiset suunnitelmat sekä piirrokset ja jätti niiden tulkinnan paikalla olleille työläisille. Tämän teorian yhtenä todisteena on viereisen tallirivin poikkeava ilmiasu. Maalaismaisemman ja suhteissaan vähemmän mestarillisen tallirivin tiedetään olleen kokonaan Stantonin työtä.Tämä arvio Winden panoksesta ja tallivistä edustaa Jackson-Stopsin näkemystä, s. 57.
Arkkitehtuuri Ilmapiiri thumb|right|300px|Belton Housen pohjoinen julkisivu. 1600-luvun kaksoishuonesuunnittelu mahdollisti symmetrian julkisivujen välillä ja samalla sen, että talo saattoi olla kompakti ja yhden katon alla.
thumb|right|300px|Läntinen julkisivu. Monet ikkunoista eivät ole oikeita (katso suunnitelma alempana), ja ne on asennettu symmetrian luomiseksi. Barokkityylinen, ehkä John Warrenin tekemä takorautaporttisuoja sulkee pihamaan talon ja tallien välillä luoden näin cour d'honneur (kunniapiha) -efektin talon läntiseen sisäänkäyntiin (kohta C alemmassa kaaviossa).
thumb|right|300px|Pääsy talon läntiseen sisäänkäyntiin pihamaan kautta (C alla olevassa kaaviossa). Yksityisesti länsisiivessä elänyt perhe käytti useimmiten tätä sisäänkäyntiä. Kellotorni on sijoitettu samalle akselille kartanon huipulla olevan kupolin kanssa.
thumb|right|300px|Belton Housen ensimmäisen kerroksen kaavio. Selite: A: Keittiön ylempi kerros (nykyisin Hondecoeter Room); B: Palveluhuone (nykyisin aamiaishuone); C: Takaportaat ja läntinen sisäänkäynti; D: Vaatevarasto; E: Kouluhuone; F: Olohuone (nykyisin Punainen olohuone); G: Pieni salonki (nykyisin gobeliinihuone); H:Suuri sali (nykyisin salonki); J: Marble Hall; K: Olohuone (nykyisin Tyrconnel-huone); L: Suuri porrashalli; M: Kappelin ylempi kerros; N: Kappeliin avautuvalla näkymällä ja penkeillä varustettu galleria; O: Eteinen (nykyisin kappeliolohuone);P: Takaportaat ja itäinen sisäänkäynti; Q: Ruokakomero; R Sänkykamari (nykyisin Sininen huone). Huomio: Tämä on ainoastaan havainnollistamiseen tarkoitettu, mittasuhteiltaan epätarkka kaavio.
1600-luvun lopussa Englannissa tapahtui suunnittelun saralla merkittävää kehitystä. Commonwealth-hallinnon ankarien vuosien loputtua alkoi suuri kukoistus ja kehitys sekä arkkitehtuurin että taiteiden saralla vuonna 1660 tapahtuneen monarkian palauttamisen jälkeen. Rojalistipakolaiset ja Grand Tourilta palanneet varakkaat nuoret miehet tulivat takaisin kotiin mukanaan uusia ideoita, jotka olivat usein yliampuvia klassisten teemojen muunnelmia. Englannille tämä oli barokkiaikakauden alkusarastusta. Roger Prattin, John Webbin ja Sir Christopher Wrenin kaltaisten arkkitehtien uusi aalto ei ainoastaan rakentanut uusia avaria rakennuksia renessanssin innoittamilla tyyleillä vaan muokkasi myös jo olemassa olleita vanhoja taloja. Yksi vanhojen talojen käyttöä hyvin edustava tapaus on Berkshiren Coleshill House, jossa Pratt muutti ylimääräiseksi jääneen keskiaikaisen juhlasalin keisarillisilla portailla varustetuksi klassisvaikutteiseksi sisäänkäyntihalliksi. Syynä juhlasalin tarpeettomuuteen oli se, että työnantajat halusivat nyt asua erillään palvelusväestään eivätkä enää syöneet yhdessä heidän kanssaan juhlasalissa. He pyrkivät myös poistamaan talon pääosista ruoanlaitosta aiheutuneet tuoksut ja muut henkilökunnasta kertovat vihjeet. Työnantajat ryhtyivät asumaan laadukkaissa, ilmavissa huoneissa pohjakerroksen yläpuolella omassa yksityisyydessään. Palvelijat puolestaan pysyttelivät erityisesti heille varatuissa kerroksissa, usein pohja- ja ylimmissä ullakkokerroksissa – paitsi silloin, kun heitä tarvittiin. Tällä aikakaudella Britanniassa tapahtui merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, ja koulutetulla väestöllä oli tapana ylpeillä tyylikkyydellä ja oppineisuudella.Halliday, 166. Vaikka Belton ei ole barokkityyliä,Vaikka Chatsworth Housea pidetään Englannin ensimmäisenä barokkitalona, barokkiarkkitehtuuri ei tullut Englannissa muotiin kuin vasta 1700-luvun alussa Sir John Vanbrughin ja Nicholas Hawksmoorin kaltaisten arkkitehtien myötä. ilmentää se kaikkia uusien muotivirtausten tyypillisiä piirteitä.
Belton suunniteltiin hillittyyn, miltei palladiolaiseen arkkitehtuurityyliin, joka oli ollut suosittua juuri ennen koristeellisen barokkityylin nousua Englannissa. Tämä arkkitehtuuri otti yleensä ankaran symmetrisen muodon usein suorakulmaisine taloineen ja päätykolmioineen pääsivujen yläpuolella. Tämä melkeinpä jäykkä konsepti toimi vaikutteena lukuisten talojen suunnittelulle, Belton mukaan lukien. Myöhemmin ”karoliinisena” tunnettu tyyli (tulee ”Caroluksesta”, joka oli hallitsevan monarkin, Kaarle II:n, latinankielinen nimi), oli suosittu pikkuaristokraattien ja herrasväen keskuudessa sekä heidän kaupunki- että maalaisasumuksissaan vielä kauan Kaarle II:n kuoleman jälkeen.Tämän tyylin edistyksellisiä muotoja nimitetään usein Britanniassa ”Queen Anneksi” sen monarkin mukaan, joka hallitsi 1702–1714; sitä ei tule kuitenkaan sekoittaa Queen Anne -tyyliin.