pienoiskuva|200px|Liittoutuneiden suunnitelma. Operaatio Market Garden eli operaatio Kauppapuutarha oli liittoutuneiden sotilasoperaatio toisen maailmansodan aikana syyskuussa 1944. Sen tavoitteena oli ottaa haltuun saksalaisjoukkojen miehittämän Alankomaiden suurimpien jokien ylittävät sillat ja siten helpottaa liittoutuneiden etenemistä natsi-Saksaan.
Operaatio olikin menestyksekäs Nijmegenissä sijaitsevan Waalin sillan valtaamiseen asti, mutta yleisesti sitä pidetään epäonnistuneena, koska Arnhemissa sijainnutta Reinin ylittävää siltaa ei onnistuttu valtaamaan vaan brittiläinen 1. laskuvarjodivisioona tuhoutui lähes kokonaan.
Suunnitelma Market Garden koostui kahdesta erillisestä osasta. Operaatio Market oli toisen maailmansodan suurin maahanlaskuoperaatio. Kolme ja puoli divisioonaa laskuvarjojoukkoja pudotettiin valtaamaan tärkeät sillat ja estämään saksalaisia tuhoamasta niitä. Samanaikaisesti alkoi Operaatio Garden eli brittiläisen 2. armeijan XXX armeijakunnan johtama motorisoitujen joukkojen hyökkäys, jonka tarkoituksena oli edetä mahdollisimman nopeasti kevyesti aseistettujen laskuvarjojoukkojen avuksi ja varmistaa siltojen väliset alueet. Liittoutuneiden sodanjohto oletti, että saksalaisjoukot olisivat vieläkin pakomatkalla Pohjois-Ranskan taisteluista ja että vastustus ei tulisi olemaan kovinkaan ankaraa kummallekaan operaatiolle.
Jos suunnitelma olisi onnistunut, olisivat Bernard Montgomeryn johtamat brittijoukot voineet paremmin avustaa poistamaan saksalaisjoukkoja Länsi-Scheldtiltä. Liittoutuneet olisivat myös voineet käyttää aikaisemmin vallattua Antwerpenin satamaa lisäkaluston tuomiseksi ja siten alueiden valtaamiseen helpottamiseksi.
Operaation käynnistämiseen vaikuttivat useat tekijät. Normandian maihinnousuun osallistuneet maahanlaskujoukot oli raskaiden taistelujen jälkeen siirretty Englantiin lepoa ja täydennystä varten. Samaan aikaan muodostettiin Liittoutuneiden 1. maahanlaskuarmeija, joka koostui kolmesta Yhdysvaltain ja kahdesta Britannian maahanlaskudivisioonasta sekä puolalaisesta prikaatista. Normandian maihinnousun jälkeen 18 suunniteltua liittoutuneiden maahanlaskuoperaatiota oli peruutettu, koska maajoukot etenivät nopeammin kuin operaatioita ehdittiin toteuttaa.
Operaation joukot Market Yhdysvaltain 101. maahanlaskudivisioonaa johti kenraalimajuri Maxwell D. Taylor, joka hyppäsi miestensä kanssa Normandiaan maihinnousupäivänä ja oli näin ensimmäinen liittoutuneiden kenraali Ranskassa maihinnousun aikana. Divisioonan pudotusalueeksi määrättiin alueet lähinnä brittiläisestä XXX armeijakunnasta pohjoiseen. Joukkojen oli otettava haltuun Sonin ja Veghelin sillat Eindhovenista luoteeseen.
Toinen liittoutuneiden maahanlaskujoukkojen ryhmä oli Yhdysvaltain 82. maahanlaskudivisioona, jonka johdossa oli prikaatinkenraali James M. Gavin. Divisioonan aiottu pudotusalue sijaitsi koilliseen 101. divisioonan alueesta, Graven ja Nijmegenin välissä. Divisioonan oli määrä ottaa haltuunsa Gravenin ja Nijmegenin sillat.
Kolmas ryhmä koostui brittiläisestä 1. laskuvarjodivisioonasta ja puolalaisesta 1. erillisestä laskuvarjoprikaatista. Brittiläisiä johti kenraalimajuri Roy Urquhart ja puolalaisia kenraalimajuri Stanisław Sosabowski. Tämän ryhmän oli määrä laskeutua reitin kaikkein pohjoisimmalle alueelle Reinin varrelle valtamaan Arnhemin maantiesilta ja Oosterbeekin rautatiesilta. Lisäksi brittiläisen 52. jalkaväkidivisioonan oli määrä saapua vallatun Deelenin lentokentän kautta viidentenä päivänä.
Garden Garden koostui pääasiassa brittiläisestä XXX armeijakunnasta, jonka kärkeä oli kaartin panssaridivisioona ja brittiläinen 43. jalkaväkidivisioona sekä brittiläinen 50. jalkaväkidivisioona reservissä. Armeijakunnan piti suunnitelman mukaan edetä läpi jokaisen maahanlaskujoukon. Operaation ensimmäisenä päivänä maavoimien ohjeena oli saapua 101. divisioonan alueen eteläosaan, toisena päivänä 82. divisioonan alueelle ja kolmantena tai neljäntenä päivänä 1. divisioonan alueelle. Maahanlaskujoukot liittyisivät XXX armeijakunnan joukkoihin suorittamaan murtautuminen Arnhemin sillanpääasemasta.
Taistelut Ensimmäinen päivä, sunnuntai 17. syyskuuta 1944 Toisin kuin edellisten operaatioiden öisissä maahanlaskuissa, Market Gardenissa päivänvalossa lähes kaikki liittoutuneiden laskuvarjojoukot ja liitokoneet onnistuivat laskeutumaan tarkasti pudotusalueilleen tai hyvin lähelle niitä. Pudotusten jälkeen joukot lähtivät liikkeelle valtaamaan määräysten mukaisia siltoja, ja etelässä 101. divisioona valtasi neljä viidestä sillasta. Viidennen Sonin sillan saksalaiset ehtivät räjäyttää.
Graven sillan valtauksen suoritti lähelle pudotettu 82. divisioonan osasto. Tärkeimpiin siltoihin kuului Nijmegenin 600 metriä pitkä silta, jonka valtaus oli annettu 508. laskuvarjorykmentin tehtäväksi. Rykmentin hyökkäys sillalle viivästyi väärinkäsityksen takia. Mikäli se olisi hyökännyt aiemmin, se olisi kohdannut vain tusinan verran saksalaissotilaita. Hyökkäyshetkellä paikalle oli saapumassa 9. SS-panssaridivisioonan tiedustelupataljoona, joten valtausyritys epäonnistui ja tärkeä silta jäi saksalaisten haltuun.
Nijmegenin ja Arnhemin sillat kulkivat Reinin sivuhaarojen yli, joten ylitettävät joet olivat leveitä. Tämän vuoksi pioneerijoukkojen oli hankala silloittaa niitä. Oli välttämätöntä, että Nijmegenin ja Arnhemin siltoja vallattaisiin ja pidettäisiin hallussa, sillä muuten XXX armeijakunnan eteneminen pysähtyisi ja operaatio Market Garden epäonnistuisi.
1. laskuvarjodivisioonasta vain puolet voitiin kuljettaa pudotusalueelle ensimmäisen päivän aikana, ja puolet siitä täytyi jättää vartioimaan pudotusaluetta, kunnes divisioonan loppuosa saapuisi. Britit olivat vielä kaukana Arnhemin sillasta, kun 9. SS-panssaridivisioonan tiedustelupataljoona ylitti onnistuneesti Arnhemin sillan kohti Nijmegeniä ja Waalin siltaa.
Saksalainen koulutuspataljoona onnistui muodostamaan ohuen puolustuslinjan kahdelle Arnhemiin johtavalle reitille hidastaen 1. laskuvarjoprikaatin etenemistä, mutta everstiluutnantti John Frostin komentama II pataljoona eteni sillalle eteläisintä reittiä kohtaamatta lähes ollenkaan vastarintaa. Joukot valtasivat sillan pohjoispään ensimmäisen päivän iltana ja tekivät kaksi epäonnistunutta yritystä sillan ja sen eteläpään valtaamiseksi. I ja III pataljoona eivät päässeet sillalle asti.
Sillan ja pudotusalueiden välillä ilmeni pahoja viestintäongelmia. Radiolähettimet eivät toimineet edes muutaman sadan metrin etäisyydellä, saati sitten 13 kilometrin matkalla. Yhteyttä ei saatu myöskään maahanlaskuja tukemaan tarkoitettuihin hävittäjäpommittajiin, joten joukot jäivät ilman ilmatukea.
XXX armeijakunnan komentaja kenraali Brian Horrocks sai tiedon 17. päivän aamuna, että operaatio toteutetaan sinä päivänä ja kello 12.30 hän sai tiedon, että laskuvarjojoukot ovat lähteneet tukikohdistaan. Armeijakunnan tykistö avasi tulen kello 14.15. Maajoukkojen hyökkäys lähti liikkeelle kello 14.35. Tavattuaan matkalla vastarintaa olivat XXX armeijakunnan joukot miehittivät Valkenswaardin vasta hämärän saapuessa ollen 10 kilometrin päässä Einhovenista, edettyään vain 11 kilometriä, joten operaation aikataulu kokonaisuudessaan myöhästyi jo alussa päivällä.
Saksalaiset reagoivat nopeasti liittoutuneiden hyökkäykseen, mikä vähensi yllätyshyökkäyksen etua.
Toinen päivä, maanantai 18. syyskuuta 1944 Toisena päivänä brittiläisen 1. laskuvarjoprikaatin I ja III laskuvarjopataljoona etenivät taistellen ja saavuttivat iltaan mennessä Arnhemin ja olivat 1,5 kilometrin päässä sillasta noin 200 miehellä, mikä oli 1/6 alkuperäisestä vahvuudesta. Pataljoonat olivat menettäneet taisteluissa suurimman osan upseereista ja aliupseereista. Toinen aalto myöhästyi sumun takia ja suoritti hypyn tulituksen alaisena, mutta 4. laskuvarjoprikaati laskeutui määrävahvuisena.
Yhdysvaltain 82. divisioona kohtasi vastarintaa Gravessa, joka oli hyvin puolustettu. Saksalaiset joukot painostivat yhdysvaltalaisia Nijmegenin itäpuolella. 505. laskuvarjorykmentti puolustautui Horstissa, Grafwegenissä ja Riethorstissa. Aikaisin aamulla saksalaiset olivat onnistuneet valtaamaan pudotusalueen, johon toisen aallon piti saapua kello 13.00. 508. laskuvarjorykmentti määrättiin valtaamaan pudotusalueet takaisin saksalaisilta ja pudotusalue saatiin vallattua kello 14.00 mennessä. Huono sää oli viivyttänyt toisen aallon lähtöä ja se saapui pudotusalueelle klo 15.30.
Yhdysvaltain 101. divisioona yritti saksalaisten räjäytettyä Sonin sillan valloittaa vastaavaa siltaa lähistöltä, mutta tuloksetta. Samaan aikaan osa divisioonasta eteni etelään ja saapui Eindhovenin pohjoisosiin.
Kello 06.00 irlantilaiskaarti jatkoi hyökkäystä ja XXX armeijakunnan tiedusteluyksiköt kohtasivat puolilta päivin ensimmäiset osastot 101. divisioonasta. Kello 16.00 tienoilla pääjoukko sai radiolla tiedon Sonin sillan olevan tuhottu ja pyynnön Bailey-sillan saamisesta paikalle. Yöhön mennessä Eindhovenin alue oli otettu haltuun, mutta kolonnat ruuhkautuivat kaupungin kaduilla ja saksalaiset lentokoneet pommittivat niitä yöllä. XXX armeijakunnan pioneerit kokosivat saksalaisten sotavankien avustuksella Bailey-sillan Wilhemina-kanavan ylitse 10 tunnissa.
Kolmas päivä, tiistai 19.9.1944 Nijmegen Kolmantena päivänä, iltapäivällä, XXX armeijakunta saapui Arnhemin asemesta Nijmegeniin. Nijmegenissä kaartin panssaridivisioona ja 82. divisioonan 505. rykmentin toinen pataljoona lähtivät yhdessä valtaamaan Nijmegenin siltaa, mutta yritys pysäytettiin 400 metrin päässä sillasta. Tämän jälkeen kahakointi jatkui läpi yön. Liittoutuneet tekivät uuden suunnitelman hyökkäyksestä sillan eteläpäähän ja samanaikaisesti 504. rykmentin kolmas pataljoona ylittäisi joen veneillä hieman kauempana ja hyökkäisi sillan pohjoispäähän. Ylitystä varten oli pyydetty veneitä myöhään iltapäiväksi, mutta ne eivät saapuneet ajoissa. Jälleen kerran XXX armeijakunta joutui odottamaan siltaa, joka olisi pitänyt olla vallattu ennen armeijakunnan saapumista.
Arnhem Aamuyön tunteina 1. laskuvarjoprikaati aloitti hyökkäyksen kohti Arnhemin siltaa ensimmäisen pataljoonan johtamana. Heti päivän alettua valjeta saksalaiset huomasivat etenijät ja pääpuolustuslinjan tulitus pysäytti ensimmäisen pataljoonan etenemisen. Jouduttuaan tulituksen kohteeksi kolmelta suunnalta I pataljoona hajosi ja III pataljoonan jäljelle jääneet miehet joutuivat perääntymään. Myös 11. pataljoonan, joka ei juuri ollut vielä joutunut taisteluun, täytyi antaa periksi ylivoimalle yrittäessään vallata ylempää maastoa pohjoisessa ja vetäytyä yhdessä muiden pataljoonien kanssa länteen kohti pääjoukkoja Oosterbeckissä.
Toinen pataljoona ja siihen liitetyt joukot (noin 600 miestä) pystyivät edelleen pitämään hallussaan Arnhemin sillan pohjoisen rampin vaikka saksalaiset alkoivat tulittaa järjestelmällisesti aluetta heittimillä, tykeillä ja tankeilla tarkoituksena tuhota rakennukset alueelta.
Oosterbeek pienoiskuva|oikea|Brittiläisiä laskuvarjojoukkoja Oosterbeekissä Oosterbeekin pohjoispuolella 4. laskuvarjoprikaati johti 1. maahanlaskudivisioonan yritystä tunkeutua saksalaisten linjojen taakse, mutta yhteysvaikeuksien ja vihollisen vastarinnan vuoksi yritys epäonnistui suurin tappioin. Divisioona, joka oli hajautunut laajalle alueelle ja vihollisen painostaessa sitä joka puolelta, oli menettänyt hyökkäyskykynsä. Kykenemättömänä auttamaan everstiluutnantti Frostin joukkoja sillalla, jäljellä olevan joukot pyrkivät vetäytymään puolustusasemiin Oosterbeckiin ja pitämään sillanpääaseman Reinin pohjoisrannalla.
Puolalaisen 1. erillisen laskuvarjoprikaatin laskuvarjojoukot joutuivat pysymään sumun takia Englannissa. Liitokoneet, joissa oli pääasiassa panssarintorjuntatykkejä ja ajoneuvoja, pääsivät nousemaan ilmaan, mutta epäonnekseen saapuivat laskeutumisalueelleen juuri kun 4. laskuvarjoprikaati oli vetäytymässä alueen lävitse ja liitokoneet joutuvat prikaatia takaa-ajaneiden saksalaisyksiköiden tulitukseen.
Neljäs päivä, keskiviikko 20. syyskuuta 1944 Nijmegen