Lehtotakiainen (Arctium nemorosum, syn. A. vulgare) on Euroopassa tavattava suurikokoinen takiaislaji. Suomessa lehtotakiainen on harvinainen lehtojen kasvi. Laji on määritelty Suomessa uhanalaiseksi.Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 24.1.2010.
Ulkonäkö ja koko Kaksivuotinen lehtotakiainen kasvaa 100–250 cm korkeaksi. Vankka varsi ja lehtiruodit ovat lyhytkarvaisia. Isokokoinen lehtilapa on ohut, leveänpuikea, herttatyvinen, usein isohampainen, päältä tummanvihreä, alta harmahtava. Kukinto on terttumainen, kaarevarankainen mykeröstö. Mykeröiden kehto on lopulta kooltaan 2–2,5 × 3–3,5 cm, kalju ja piikkinen. Pähkylä on vaaleanharmaanruskea, litteä ja selvästi käyrä. Kukat ovat väriltään purppuranpunaisia. Kukkien teriö on suurin piirtein kehdon pituinen. Lehtotakiainen kukkii Suomessa heinä-syyskuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 437.Lampinen 1997, s. 68.
Lehtotakiainen muistuttaa erittäin paljon Suomessa yleisempää pikkutakiaista (A. minus) ja lajeja on toisinaan erittäin vaikea erottaa toisistaan. Lajit myös risteytyvät keskenään, ja niitä on välillä pidetty saman lajin alalajeina. Lehtotakiainen on pikkutakiaista yleensä suurempi, mykerön kehto on isompi ja mykerö on kaarevarankainen.
Levinneisyys Lehtotakiainen on eurooppalainen laji, jota tavataan Britteinsaarilta ja Pyreneiltä itään läntiseen Siperiaan ja Lähi-itään. Esiintymisalue on kuitenkin hyvin laikuittainen ja painottuu vahvasti Keski-Eurooppaan. Skandinaviassa lajia tavataan Keski-Norjan ja -Ruotsin korkeudelle saakka. Suomessa lehtotakiainen on yleisin Ahvenanmaalla sekä lounaissaaristossa. Manner-Suomessa lajia on tavattu muutamalta paikkakunnalta Uudeltamaalta. Kaikissa Suomen esiintymispaikoissaan laji on kuitenkin harvalukuinen.
Elinympäristö Lehtotakiainen on Suomen ainoa alkuperäinen takiaislaji. Sitä kasvaa laidunnetuissa lehdoissa, rantalepikoissa, lehtoniityillä, joskus myös kulttuuriympäristössä, kuten teiden varsilla. Lehtotakiainen on harvinaistunut metsälaidunnuksen loppumista seuranneen kasvupaikkojen umpeenkasvun takia.
Käyttö Muiden takiaislajien tapaan myös lehtotakiaisen juurakko, lehdet ja nuoret versot ovat syötäviä. Takiaisia on käytetty perinteisesti myös erilaisten ihovaivojen hoitoon.Yrttitarha: Takiaiset Viitattu 24.1.2010.
Uhat Lehtotakiaisten pahin uhka sen luontaisilla kasvupaikoilla on metslälaidunnuksen loppumista seuraava kasvupaikkojen umpeenkasvu. Tämän lisäksi harvapuustoisten laidunmetsien kuusettaminen on haitallista kasville.Suomen uhanalaiset kasvit s. 48
Lähteet Lampinen, Raino: Lehtotakiainen. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 68. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Lehtotakiainen (Arctium nemorosum) Kasviatlas 2021: Lehtotakiaisen (Arctium nemorosum) levinneisyys Suomessa. Pohjolan kasvien pauloissa: Arctium nemorosum - lehtotakiainen Le collège des Roches (kuva)
Luokka:Takiaiset Luokka:Suomen erittäin uhanalaiset kasvit