Jitzhak Rabin ( ; 1. maaliskuuta 1922 Jerusalem – 4. marraskuuta 1995Jitzhak Rabin, Search. Nobel Prize, viitattu 30.9.2018 Tel Aviv) oli israelilainen kenraali ja poliitikko, joka toimi Israelin pääministerinä vuosina 1974–1977 ja 1992–1995. Hän oli myös Israelin puolustusvoimien komentaja vuosina 1964–1968 sekä puolustusministeri vuosina 1984–1990 ja 1992–1995. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994 yhdessä ulkoministeri Shimon Peresin ja palestiinalaisjohtaja Jasser Arafatin kanssa Oslon rauhanprosessiin liittyneistä rauhanpyrkimyksistä. Israelilainen äärioikeistolainen Jigal Amir murhasi Rabinin 4. marraskuuta 1995.
Nuoruus ja sotilasura Rabin syntyi Jerusalemissa silloisessa Palestiinan brittiläisessä mandaatissa. Venäjänjuutalaisten emigranttien poikana hän oli sabra eli Palestiinassa syntynyt juutalainen ennen Israelin itsenäisyyttä. Hän opiskeli maataloutta ja valmistui vuonna 1940. Hän liitty vuonna 1941 kibbutzilla sionististen Haganah-joukkojen Palmah-prikaatiin. Joukoissa yhdistettiin sotilaskoulutusta maataloustyöhön.
Israelin itsenäistymisen jälkeisen sodan aikana Rabin johti Jerusalemin puolustusta ja taisteli Egyptin joukkoja vastaan Negevin aavikolla. Hänestä tuli Israelin puolustusvoimien komentaja vuonna 1964. Hänen aikanaan Israel sai voiton kuuden päivän sodassa.
Poliittinen ura Jäätyään eläkkeelle armeijasta Rabin aloitti diplomaatin uran ja oli Israelin lähettiläänä Yhdysvalloissa vuosina 1968–1973. Vuonna 1974 hänet valittiin knessetiin työväenpuolueen edustajana ja nimitettiin työvoimaministeriksi. Samana vuonna hänet valittiin puolueen johtoon ja pääministeriksi Golda Meirin seuraajana.
Rabinin koalitiohallitus kaatui kohuun, joka syntyi alkujaan neljän yhdysvaltalaisvalmisteisen F-15-hävittäjän toimituksen vastaanottamisesta sapattina, mikä oli juutalaisille uskonnollinen rike. Vaimonsa Leah Rabinin yhdysvaltalaisessa pankissa olleen laittoman dollaritilin paljastumisen jälkeen Rabin erosi.
1980-luvun lopulla Rabin oli puolustusministerinä monissa yhtenäisyyshallituksissa ja toimi jyrkästikin murskatessaan palestiinalaisten kansannousua.
Toinen kausi pääministerinä
Vuonna 1992 Rabin nimitettiin jälleen Israelin pääministeriksi. Hänellä oli tärkeä asema Oslon rauhanneuvotteluissa, jotka loivat palestiinalaishallinnon ja antoivat sille vallan osassa Gazan kaistaa ja Länsirantaa. Rabinin aikana hyväksyttiin myös Israelin ja Jordanian rauhansopimus.
pysty=1.2|thumb|Rabin, Bill Clinton ja Jasser Arafat Oslon neuvotteluissa vuonna 1993. Roolistaan rauhanneuvotteluissa Rabin sai vuonna 1994 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Jasser Arafatin ja Shimon Peresin kanssa pyrkimyksistään Lähi-idän rauhan hyväksi. (Internet Archive) Rauhanprosessi jakoi israelilaisten mielipiteet, sillä jotkut näkivät Rabinin sankarina, toiset taas petturina hänen luovuttaessaan maata, jonka nähtiin kuuluvan Israelille. Rabinin hallitus pysyi myös vallassa Israelin arabipuolueiden peitellyn tuen ansiosta.
Jigal Amir -niminen äärioikeistolainen israelilainen ampui Rabinia Tel Avivin kuninkaiden torilla (nykyinen Rabinin tori) 4. marraskuuta 1995 rauhanmielenosoituksen jälkeen.Yitzhak Rabin BBC News Rabin kuoli hetkeä myöhemmin sairaalassa. Hänen murhapäivänsä on kansallinen muistopäivä Israelissa.Remembering Yitzhak Rabin BBC 2002
Lähteet
Aiheesta muualla
Kemplerin video Jitzhak Rabinin murhasta
Luokka:Israelin pääministerit Luokka:Nobelin rauhanpalkinnon saajat Luokka:Israelilaiset henkirikosten uhrit Luokka:Israelilaiset kenraalit Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 1995 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit