Ranskalainen puolustus on shakkiavaus, jolle on luonteenomaista se, että valkea siirtää e-sotilaansa ruutuun e4 ja musta omansa ruutuun e6. Usein näin pelataan heti ensimmäiseksi, mutta avaukseen voidaan päätyä myös muista aloitussiirroista. Siirtoja merkitään seuraavasti: 1.e4 e6
Ensimmäisiä kertoja avausta tutkittiin jo vuonna 1497. Nimensä avaus sai kuitenkin Lontoon ja Pariisin kaupunkien välillä vuonna 1834 pelatun kirjeshakkipelin mukaan, vaikka puolustusta oli käytetty aiemminkin. Avaus nimettiin ranskalaiseksi puolustukseksi Pariisin voitettua pelin.
Avaus oli suosionsa huipulla 1800-luvun puolivälin jälkeen. Nykyisin siirto 1...e6 on mustan kolmanneksi suosituin siirto heti siirtojen 1...e5 ja 1...c5 jälkeen. Avauksen merkittävimpiä kehittäjiä on Aron Nimzowitsch, joka harjoitti sitä hyvin tuloksin sekä valkoisilla että mustilla nappuloilla. John L. Watsonin mukaan Nimzowitschin syvälliset pelit vakiinnuttivat ranskalaisen puolustuksen maineen aggressiivisena, vastahyökkäykseen perustuvana puolustuksena.Watson: Play the French s.viii Toinen erityismaininnan ansaitseva avauksen kehittäjä on Watsonin mukaan Wolfgang Uhlmann, joka on pelannut lähes pelkästään siirtoa 1...e6 monen vuosikymmenen ajan ja kehittänyt lukuisia ideoita avaukseen. Muita ranskalaisen puolustuksen tärkeitä kehittäjiä ovat olleet muun muassa entiset maailmanmestarit Mihail Botvinnik ja Tigran Petrosjan, jotka pelasivat sitä erityisesti mustilla. Nykyisistä huippupelaajista ranskalaista puolustusta ovat pelanneet muun muassa Nigel Short, Jevgeni Barejev, Aleksandr Morozevitš sekä Aleksei Drejev.
Shakin ensimmäinen maailmanmestari Wilhelm Steinitz ei omien sanojensa mukaan koskaan pelannut ranskalaista avausta, koska hän piti sitä kaikista avauksista tylsimpänä. Ruotsalaisen kansainvälisen mestarin Ari Zieglerin mukaan ranskalaisessa puolustuksessa on kyse enemmän strategiasta kuin taktiikasta. Tarvittavan taktisen laskelmoinnin määrä on pienempi kuin monissa muissa shakkiavauksissa. Runsaan teorian opiskelun sijasta avauksessa on tärkeää, että pelaaja ymmärtää asemallisia ideoita ja tietää, minne sijoittaa upseerinsa.Ziegler: The french defence
Yleinen teoria Siirron 1.e4 jälkeen valkean suunnitelmana on usein hyökätä ruutuun f7. Mustan vastaus ...e6 estää tämän ainakin osittain, sillä lähetin siirtäminen ruutuun c4 ei auta enää valkeaa tavoitteessaan. Musta tavoittelee yleensä myös sotilaan siirtämistä keskustaan siirrolla d5. Useissa ranskalaisen puolustuksen muunnelmissa mustan kuningatarlähetti jää passiiviseksi oman sotilasketjunsa takana.
Peli jatkuu yleisimmin siirroilla 2.d4 d5. Mustan toinen siirto uhkaa valkean e4-sotilasta. Valkean tärkeimmät siirtomahdollisuudet ovat exd5, e5, Rd2 ja Rc3. Muita siirtoja pidetään selvästi heikompina, mutta niitäkin käytetään joskus. Esimerkiksi e4-sotilaan uhraaminen on mahdollista, sillä mustan on vaikea pitää sotilaan johtoaan yllä. Peli voi myös jatkua muilla siirroilla kuin 2.d4 d5. Esimerkiksi 1.e4 e6 2.Rf3 c5 muuntuu sisilialaiseksi puolustukseksi ja 2.d3 usein kuningasintialaiseksi hyökkäykseksi.
Mustan siirrettyä ...d5 valkea etenee yleensä jossain vaiheessa peliä e-sotilaallaan, jolloin muodostuu pysyvä keskusta. Siirto lukitsee mustan kuningatarlähetin oman sotilasketjunsa taakse ja takaa valkealle tilaedun. Musta vastaa siirtoon useimmiten jossain vaiheessa peliä siirrolla ...c5, jonka jälkeen hän lisää painostusta valkean sotilasketjuun siirroilla ...Rc6, ...Db6 ja usein myös ...f6.
Diagrammi vasemmalla näyttää tyypillisen ranskalaisen puolustuksen sotilasketjujen rakenteet. Valkea on edennyt e-sotilaallaan, ja musta iskee sotilasketjuun siirrolla ...c7-c5. Mustalla on enemmän tilaa kuningatarsivustalla ja se pyrkiikin siksi keskittämään pelin sille puolelle lautaa. Musta pelaa lähes aina siirron ...c7-c5 hyökätäkseen valkean sotilasketjun kimppuun sen tyvestä. Usein siirtoa seuraa eteneminen myös a- ja b-sotilailla.
Vaihtoehtoisesti, tai samaan aikaan, musta voi yrittää hajottaa valkean sotilaskeskustan avatakseen ahdasta asemaansa. Yleensä pelkkä ...c7-c5 ei riitä saavuttamaan valkean keskustan tuhoamista, joten sitä seuraa usein ...f7-f6. Jos valkea vahvistaa e5-sotilastaan pelaamalla f2-f4, mustalla on kaksi pääideaa jatkoa varten. Musta voi iskeä suoraan f4-sotilaan kimppuun pelaamalla ...g7-g5. Sotilas uhkaa samalla edetä g4:ään ja ajaa pois valkean ratsun f3:sta. Toinen vaihtoehto on pelata suoraan siirron ...f6 jälkeen lyönti ...fxe5, ja jos valkea lyö takaisin f-sotilaallaan, musta saa avoimen f-linjan tornilleen. Sen jälkeen valkealla on usein ratsu f3:ssa suojelemassa keskustan d4- ja e5-sotilaitaan. Musta voi uhrata laadun lyömällä ratsun tornillaan hajottaakseen valkean keskustan. Jos valkea lyökin takaisin siirrolla dxe5, diagonaali a7-g1 aukenee, jolloin valkean on epäedullisempaa linnoittaa kuningassivustalle. Joskus, jos valkea ei ole kehittänyt nappuloitaan kunnolla, ja on säilyttänyt kuninkaansa keskustassa linnoittamatta, musta voi uhrata upseerin e5-sotilaaseen tuhoten valkean keskustan täydellisesti ja aloittaa hyökkäyksen.
Valkea yrittää normaalisti hyödyntää tilaetunsa kuningassivustalla, jossa hän voi joskus saada aikaan mattihyökkäyksen. Se tapahtuu usein lähetin uhrauksella h7-sotilaaseen tai h-linjan avaamisella. Aloitussiirrot 1.e4 e6 2.d4 d5 3.Rc3 Rf6 4.Lg5 Le7 5.e5 Rfd7 6.Lxe7 Dxe7 7.f4 0-0 8.Rf3 c5 9.Ld3 johtavat oikealla olevan kuvaajan asemaan. Valkean lähetti uhkaa mustan heikkoa h7-ruutua, jota yleensä suojelisi ratsu f6:ssa. Se on kuitenkin ajettu pois etenemällä sotilaalla e5:een.
Jos musta tässä tilanteessa lyö sotilaallaan valkean sotilaan d4:ssä, valkea voi lyödä sen ratsullaan takaisin. Toinen, paljon aggressiivisempi, tapa on uhrata lähetti h7:ään, ja sen jälkeen edetä ratsulla g5:een. Tässä tilanteessa mustan on pakko uhrata kuningattarensa ratsuun välttääkseen matin. Jatko menisi siis seuraavasti: 9...cxd4 10.Lxh7+ Kxh7 11.Rg5+ Dxg5 12.fxg5 dxc3. Nyt valkea on saanut kuningattaren ja sotilaan kolmesta kevyestä upseerista. Materiaali on suunnilleen tasan, mutta mustan kuningas on joutunut keskemmälle lautaa, ja valkealla on hyvät hyökkäysmahdollisuudet.
Valkea voi myös yrittää saavuttaa etua etenemällä kuningassivustansa sotilaillaan. Valkea etenee yleensä siirrolla f2-f4, jota seuraavat g2-g4 ja f4-f5. Sen jälkeen valkealla on vahva sotilas f5:ssä. Se uhkaa lyödä e6:een tai vaihtoehtoisesti edetä. Jos sotilas lyödään, valkea saa puoliavoimen g-linjan, jolle hän voi sijoittaa torninsa hyökätäkseen mustan kuninkaan kimppuun. Myös eteneminen h-sotilaalla h5:een tai h6:een asti voi olla tehokasta. Moderni vaihtoehto valkealle on tilan hakeminen kuningatarsivustalta siirroin a2-a3 ja b2-b4. Jos valkea pelaa tämän muunnelman oikein, se voi rajoittaa mustan upseerien liikkumista entisestään ahtaassa asemassa.
Yksi mustan keskeisimmistä ongelmista ranskalaisessa puolustuksessa on niin sanottu ”ranskalainen lähetti”. Tämä mustan kuningatarlähetti jää oman sotilasketjun taakse, jossa se voi pahimmassa tapauksessa olla toimettomana koko pelin ajan. Sen takia mustan onkin tärkeä yrittää avata asemaansa sellaisilla siirroilla kuin ...f6 tai ...c5. Usein siteerattu esimerkki tästä on Tarrasch–Teichmann-peli vuodelta 1912. Mustan viidennentoista siirron jälkeen asema on vasemmalla olevan kuvaajan mukainen. Mustan asema on passiivinen, ja lähetti c8:ssa on heikko. Valkea yrittää todennäköisesti vaihtaa pois mustan ratsun, joka on ainoa mustan aktiivinen nappula. Pelissä valkea voitti 41 siirron jälkeen. Välttääkseen tämän musta pyrkii löytämään lähetilleen käyttöä siirtämällä sotilaitaan pois tieltä. Musta voi pelata ...Ld7-a4 hyökätäkseen c2-sotilaan kimppuun, mikä esiintyy useissa Winawerin muunnelman jatkoissa. Jos musta on siirtänyt sotilaansa f6:een, hän voi yrittää pelata lähettinsä d7:n ja e8:n kautta g6:een tai h5:een. Toinen idea on pelata ...b6 ja vaihtaa lähetti pois siirrolla ...La6.
Päämuunnelmat 1.e4 e6 2.d4 d5 Peli jatkuu noin yhdeksässäkymmenessä prosentissa peleistä siirroilla 2.d4 d5. Seuraavana on esitelty suosituimmat jatkot tämän jälkeen sekä suosituimmat vaihtoehtoiset siirrot ja muunnelmat.
Pääjatko 3.Rc3 Noin 40-50 prosenttia kaikista ranskalaisen puolustuksen peleistä jatkuu 3.Rc3:lla, jota pidetään avauksen pääjatkona. Mustalla on kolme pääasiallista vaihtoehtoa: Rubinsteinin muunnelma 3...dxe4, Winawerin muunnelma 3...Lb4 ja klassinen jatko 3...Rf6.
Rubinsteinin muunnelma Tämä muunnelma on saanut nimensä Akiba Rubinsteinin mukaan. Se voi muuntua myös 3.Rd2 dxe4:stä, minkä vuoksi muunnelma on käytännöllinen pelaajalle, joka ei halua opiskella runsaasti avausteoriaa. Valkea on saanut vapaammat kehityksen ja enemmän tilaa keskustassa, johon musta aikoo iskeä c5:llä jossain vaiheessa. Rxe4:n jälkeen tavallisimmat jatkot ovat 4...Ld7 5.Rf3 Lc6 (Fort Knox -muunnelma) aktivoiden vaaleilla ruuduilla liikkuvan lähetin, ja hieman yleisempi 4...Rd7 5.Rf3 Rgf6 6.Rxf6+ Rxf6. Myös 4...Dd5 on mahdollinen. Toinen vaihtoehto mustalle on kuningatarlähetin sivustoiminen b7:ään.
Winawerin muunnelma
Szymon Winawerin mukaan nimetty Winawerin muunnelma oli aina 1980-luvulle asti mustan suosituin vastaus valkean siirrettyä 3.Rc3 . Muun muassa Aron Nimzowitsch ja Mihail Botvinnik ovat pelanneet sitä usein.
3...Lb4 kiinnittää valkean ratsun uhaten samalla e4-sotilaan välitöntä lyömistä. Valkea normaalisti siirtää sotilaansa turvaa pelaamalla 4.e5, johon musta vastaa 4...c5. Pääjatko 5.a3 Lxc3+ 6.bxc3 johtaa kuvaajan mukaiseen tilanteeseen. Valkealla on kaksoissotilas c-linjalla, joihin musta usein suuntaa hyökkäyksensä. Valkealla on kuitenkin lähettipari, hyvä ote keskustasta ja puoliavoin b-linja, jotka antavat hyvät hyökkäysmahdollisuudet.
Mustan vastaus tähän tilanteeseen on useimmiten 6...Re7 tai 6...Dc7. Valkea voi tämän jälkeen pelata 7.Dg4, joka uhkaa lyödä g7:ään. Musta voi uhrata sotilaansa tuhoten valkean sotilaskeskustan jatkossa 6...Re7 7.Dg4 Dc7 8.Dxg7 Tg8 9.Dxh7 cxd4 tai suojata sotilaansa esimerkiksi linnoittamalla.
Jos valkea haluaa välttää tämän monimutkaisen jatkon, hän voi 7.Dg4:n sijasta pelata esimerkiksi 7.Rf3 tai 7.a4. 7.Rf3 on yksinkertainen kehityssiirto, jota usein seuraa lähetin kehittäminen e2:een tai d3:een ja linnoittaminen kuningassivustalle. a4 valmistelee La3:a, joka hyödyntää mustan vaihdetun lähetin poissaoloa. Se estää myös mustaa pelaamasta Da5-a4 tai Ld7-a4 hyökäten c2:een. Jos musta pelaa b6 vaihtaakseen heikon lähettinsä pois a6:ssa, valkea voi hyökätä siirtämällä a5.
Klassinen muunnelma
Klassinen muunnelma 3.Rc3 Rf6 jatkuu yleensä 4.e5 tai 4.Lg5.
Lähetin siirto uhkaa välitöntä sotilaan siirtoa e5, johon mustan pitää reagoida. Yleinen vaihtoehto on Burnin muunnelma 4...dxe4, jolloin peli voi jatkua esimerkiksi 5.Rxe4 Le7 6.Lxf6 Lxf6 7.Rf3 Rd7 tai ...0-0.
Klassisen muunnelman pääjatkona on pidetty siirtoa 4...Le7, jolloin peli voi jatkua esimerkiksi 5.e5 Rfd7 6.Lxe7 Dxe7 7.f4 0-0 8.Rf3 c5.
Valkea voi lähettien vaihtamisen sijasta pelata Alehin-Chatard-hyökkäystä siirrolla 6.h4. Muiden muassa Kasparov ja Grištšuk ovat käyttäneet tätä sotilaanuhrausta, jota mustan ei ole pakko ottaa vastaan. Jos musta vaihtaa lähetit ja lyö sotilaan, valkea voi pelata ratsun ruutuun h3 tempovoitolla. Tämän jälkeen mustan linnoittautuminen kuningassivustalle olisi hyvin vaarallista. Jatko on valkealle tilastollisesti voitokas, mutta valkealla ei ole suoraan voittoon johtavaa jatkoa. Mustalle mahdollinen vastaus valkean siirtoon on 6...c5.
McCutcheonin muunnelma alkaa siirroilla 1.e4 e6 2.d4 d5 3.Rc3 Rf6 4.Lg5 Lb4. Avaus oli suosituimmillaan 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.