Kari Uolevi Uusitalo (14. heinäkuuta 1933 Pyhäjärvi (Vpl) – 23. syyskuuta 2025) oli suomalainen elokuvahistorioitsija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle myönnettiin elokuvaneuvoksen arvonimi vuonna 1990.Autio, Aulikki: Uusitalo, Kari. Hyvinkään kaupunginkirjasto. 10.10.2006. Viitattu 6.1.2009.
Elämä Viipurin läänin Pyhäjärvellä syntynyt Uusitalo asui sotavuosina eri puolilla Suomea muun muassa Helsingissä ja myöhemmin Porissa, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi Porin lyseosta vuonna 1953. Uusitalo opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi vuonna 1959. Uusitalo oli opiskeluaikoinaan töissä Suomen Filmiteollisuudessa ja Suomi-Filmissä sekä Ylioppilaslehdessä. Valmistuttuaan hän työskenteli Uuden tietosanakirjan kuvatoimittajana ja elokuva-aiheisten hakusanojen kirjoittajana, kunnes siirtyi 1961 Filmiportin apulaisjohtajaksi. Vuosina 1970–1998 Uusitalo työskenteli eri tehtävissä Suomen elokuvasäätiössä. Suomen kansallisfilmografiaa laadittaessa hän toimi toimituskunnan puheenjohtajana ja päätoimittajana sarjan kahdeksan ensimmäisen osan ajan ennen siirtymistään eläkkeelle.
Uusitalo kirjoitti parisenkymmentä elokuvan historiaa käsittelevää tietokirjaa, joista useimmat paneutuvat suomalaiseen elokuvaan. Hänen kotimaisen elokuvan historiaa 1960-luvun loppuun asti käsittelevä kuusiosainen kirjasarjansa ilmestyi 1972–1984. Lisäksi hän julkaisi elämäkerrat muun muassa Suomen kolmen johtavan elokuvastudion johtohahmoista Väinö Mäkelästä, T. J. Särkästä ja Risto Orkosta sekä näyttelijäpariskunta Siiri ja Kaarlo Angerkoskesta ja ohjaaja Aarne Tarkaksesta. Uusitalon muistelmateos Elämäni Karina: Evakkopojasta elokuvaneuvokseksi ilmestyi 2001.
Uusitalo käsikirjoitti sekä elokuvia että televisiosarjoja. Hän laati Yrjö Höysniemen kanssa käsikirjoituksen Åke Lindmanin ohjaamaan suomalaisista rauhanturvaajista kertovaan elokuvaan Laukaus Kyproksessa (1965). Käsikirjoittajayhteistyö Lindmanin kanssa jatkui Matti Yrjänä Joensuun poliisiromaneihin perustuvissa televisiosarjoissa Harjunpää ja kylmä kuolema (1983), Harjunpää ja ahdistelija (1985) sekä Harjunpää ja heimolaiset (1995). Näistä kaksi ensimmäistä olivat ruotsinkielisiä FST:lle tuotettuja sarjoja. Käsikirjoitustyön ohella Uusitalo toimi myös elokuvaohjaajana. Hän ohjasi useita Suomesta ja Suomen valtiopäämiehistä kertovia dokumenttielokuvia. Näitä ovat muun muassa Urho Kekkonen – valtiomies, presidentti (1967), Mannerheim Suomen marsalkka (1968) ja Suomen itsenäisyys -trilogia (1967).
Teoksia Suomalaisen elokuvan historia Eläviksi syntyneet kuvat: Suomalaisen elokuvan mykät vuodet 1896–1930, Otava 1972. Lavean tien sankarit: Suomalainen elokuva 1931–1939, Otava 1975. Ruutia, riitoja, rakkautta: Suomalaisen elokuvan sotavuodet 1940–1948, Suomen elokuvasäätiö 1977. Hei, rillumarei! Suomalaisen elokuvan mimmiteollisuusvuodet 1949–1955, Suomen elokuvasäätiö 1978. Suomen Hollywood on kuollut: Kotimaisen elokuvan ahdinkovuodet 1956–1963, Suomen elokuvasäätiö 1981. Umpikuja? Suomalaisen elokuvan vaikeat vuodet 1964–1969, Suomen elokuvasäätiö 1984.
Elämäkertoja T. J. Särkkä, legenda jo eläessään, WSOY 1975. Risto Orko: Suomi-filmin 100-vuotias suurmies, WSOY 1999. Siiri ja Kaarlo: Näyttelijäparin tarina, Edita 2002. Tarkastelua: Aarne Tarkas ja hänen elokuvansa, Like 2006.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Suomalaiset televisiokäsikirjoittajat Luokka:Suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Suomalaiset elokuvatutkijat Luokka:Suomalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Vuonna 1933 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet