Leonard Leopold Lindquist (22. marraskuuta 1880 Helsinki – 15. syyskuuta 1938 Moskova) oli suomalainen poliitikko ja valistusmies, joka loi uransa pääasiassa Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa. Hän johti Yhdysvalloissa Duluthin Työväen Opistoa (Work People’s College) vuosisadan alussa (1908–?) ja kuului Suomen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuosina 1921–1925. Lindquist tunnettiin parhaiten nimellä Leo Laukki, jonka hän otti käyttöön jo kouluaikanaan. Neuvostoliitossa hän käytti myös nimiä Leo Tiura, Leo Laukki-Tiura ja Leo Kurutin.
Nuoruus Suomessa Leo Laukin tausta oli vaatimaton. Hänen äitinsä Henrika Vilhelmina Tiura oli pyykinpesijä ja isänsä Karl Gustav Lindqvist Suomen Kaartin signaalitorvensoittaja. Leo pantin kodin varattomuudesta huolimatta koulutielle, ja viisi luokkaa käytyään hän jatkoi Etelä-Venäjän ratsuväkikouluun. Laukki valmistui keväällä 1905 luutnanttina ja palasi Suomeen. Laukki luki Venäjällä oleskelunsa aikana sosialistista kirjallisuutta, ja hänellä oli yhteyksiä sosialistivallankumouksellisiin.Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 129–132.
Yleislakon aikana loppuvuodesta 1905 Laukki hakeutui yhteyksiin aktivistien kanssa. Suurlakon aikana hän yhteistyössä myös venäläisten bolševikkisotilaiden kanssa. Joulukuussa 2005 hän oli läsnä Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen Tampereen konferenssissa SDP:n edustajana. Suurlakon jälkeen Laukki liittyi Voimaliittoon, joka oli urheiluseuraksi naamioitu aseellinen järjestö. Viranomaisten nujerrettua Voimaliiton Laukki päätti vaihtaa mannerta.
Yhdysvalloissa Laukki saapui Yhdysvaltoihin maaliskuussa 1907 ja liittyi heti mukaan Yhteisen Suomalaisen Sosialistijärjestön toimintaan. Laukki opetti suomea puhuneita aktivisteja Työväen Opistossa ja kirjoitti suomenkielisiin lehtiin. Monien muiden radikaalien tavoin Laukki liittyi vuoden 1910 jälkeen kumouksellista syndikalismia kannattaneeseen Industrial Workers of the World (IWW) -järjestöön. Syndikalisti-Laukki kannatti jyrkän egalitaristista yhteiskuntamallia, jossa hierarkiat tulisivat poistumaan. Hän kirjoitti myös muun muassa vallankumouksellisen sabotaasin mahdollisuuksista. Tutkija-Laukki kirjoitti kolme kirjaa, jotka käsittelivät antiikin orjuutta (1912), teollista yhteiskuntaa (1917) ja Venäjän vallankumousta (1919).
YSS:n jakauduttua vuosien 1913–1914 aikana Laukki kuului järjestön vasemmistofraktion johtajiin.Early American Marxism : Finnish Language Federations (Marxists' Internet Archive) Laukki toimi Teollisuustyöläinen-lehden päätoimittajana (1916–?).Auvo Kostiainen: A Dissenting Voice of Finnish Radicals in America: The Formative Years of Sosialisti-Industrialisti in the 1910s American Studies in Scandinavia (Vol. 23, 1991).
Keväällä 1918 Yhdysvaltain viranomaiset pidättivät Laukin ja 165 muuta IWW:n "vaarallisimpana" pidettyä aktivistia. Laukki oli yksi viidestä tuomitusta suomalaisesta. Hän sai 20 vuoden vankeustuomion vakoilusta ja salaliiton organisoinnista. Hän kuitenkin valitti tuomiostaan, pääsi vapaaksi takuita vastaan ja pakeni Neuvosto-Venäjälle. Kymmeneen tuhanteen dollariin nousseen takuusumman keräsivät IWW:n amerikansuomalaiset kannattajat, joista monet joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin Laukin häivyttyä maasta.
Neuvostoliitossa Laukki saapui Neuvosto-Venäjälle keväällä 1921. Hän ei luopunut sympatiastaan syndikalismia kohtaan, mutta silti hänet valittiin heti SKP:n keskuskomiteaan vuonna 1921. Laukki liittoutui puoluejohdossa Eino Rahjan kanssa ja erotettiin keskuskomiteasta "rahjalaisena" vuonna 1925. Suosion laskun jälkeen Laukki työskenteli opettajana Sverdlovin yliopistossa, toimittajana Persiassa (?-1931) ja filosofian professorina Dnepropetrovskin Rautatieliikenneinstituutissa. Laukki oli suosittu opettaja. Viimeisen luentonsa jälkeen hän sai oppilailtaan runsaasti suosionosoituksia ja opettajaa heiteltiin ilmassa.Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 251.
Laukin poikkeavat mielipiteet koituivat hänen kohtalokseen. Laukki erotettiin instituuttinsa puoluekomiteasta vuonna 1937. Eroa joudutti Otto Wille Kuusisen lausunto, jossa tämä piti Laukkia epäluotettavana, koska tällä oli ollut yhteyksiä kansanvihollisena pidettyyn Eino Rahjaan. Laukki lähetti Kuusiselle kirjeen, jossa pyrki osoittamaan syytteet vääriksi. Hän myönsi tehneensä virheitä tukiessaan Rahjaa vuonna 1925, mutta kysyi, mitä virheitä hän muka oli tehnyt sen jälkeen. Laukki kertoi paljastaneensa "kymmeniä trotskilaislurjuksia ja useita buharinilaisia vastavallankumouksellisia fashistien kätyreitä", vaikka olikin ollut kyvytön näkemään Rahjan harhaoppisuutta.Leo Laukki O.V.Kuusiselle 14.11.1937. Teoksessa Kallis toveri Stalin (toim. Lebedeva, Rentola & Saarela) (Edita 2002), s. 360–367.
Laukki pidätettiin ja ammuttiin vuonna 1938.
Muistaminen
"Leo Laukki" oli vuosina 1966–1999 käytössä olleen yhdysvaltalaisen ohjussiilon A-4 kutsumanimi Grand Forksissa Pohjois-Dakotassa. Minuteman II -ohjusten laukaisutukikohdan monia muitakin siiloja kutsuttiin leikkimielisesti 1900-luvun alussa eläneiden suomalaisten sosialistien mukaan.Grand Forks AFB Minuteman Missile Site Coordinates Viitattu 2.6.2011.
Teoksia Suuret orjataistelut : piirteitä vanhan-ajan työväenliikkeestä. Suomalainen sosialistinen kustannusyhtiö, Fitchburg, Massachusetts 1909, 1912 (Kirjan digit. versio Internet Archivessä) Teolliseen yhteiskuntaan. Workers Socialist, Duluth, Minnesota 1917 Venäjän vallankumous, bolshevismi ja soviettitasavalta. Workers Socialist, Duluth, Minnesota 1919
Lähteet
Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Suomalaiset teloitetut Luokka:Vuonna 1880 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet Luokka:99.3 Yhteiskuntaelämän edustajat Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt