pienoiskuva|Gayle Rubin (s. 1949) kuuluu queer-teorian perustajiin. Hän torjui ”seksuaalisen essentialismin” eli seksin yhteydet biologiaan.Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 99: "Rubinille 'seksuaalisuus on poliittiselle analyysille läpitunkematonta niin kauan kuin se käsitetään ensisijaisesti biologisena ilmiönä'." Queer-tutkimus eli queer-teoria () tarkastelee kriittisesti seksuaalisuutta ja sukupuolta. Keskeistä on heteronormatiivisuuden ja cis-normatiivisuuden kyseenalaistaminen, sekä täten sukupuolitettujen sosiaalisten rakennelmien kriittinen tutkimus.
Teorian nimi Adjektiivia queer käytetään tiedeyhteisössä yläkäsitteenä ei-heteronormatiivisuudelle, ja ei-cis-normatiivisuudelle. Termi herättää ajoittain kielteisiä tunteita ja on erityisesti englanninkielisissä maissa koettu joskus halventavana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. Kuitenkin eri tahot, kuten useat järjestöt, aktivistit ja osa tiedeyhteisöä ovat uudelleenmääritelleet termin neutraaliksi apuvälineeksi tarkastellakseen sukupuolta ja seksuaalisuutta kattavammin ja monimuotoisemmin. Queer-tutkija Lasse Kekki on ehdottanut queer-käsitteen suomenkieliseksi nimeksi ”pervo”.
Alkuperä ja edelläkävijät pienoiskuva|Judith Butler Yliopistoissa queer-tutkimusta alettiin opettaa ja tehdä 1990-luvun alussa. Sen syntyyn vaikuttivat amerikkalaisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen esiinmarssin lisäksi ranskalainen poststrukturalistinen filosofia ja feminismi. Yksittäisistä filosofeista queer-teoriaan on eniten vaikuttanut yhdysvaltalainen filosofi ja feminismin teoreetikko Judith Butler, joka tosin ei itse ole määritellyt itseään queer-teoreetikoksi.
Alan asema
Queer-tutkimus on sukupuolentutkimuksen tiedesuuntauksen yksi alalaji. Sen suhde sukupuolentutkimuksen edeltäjään naistutkimukseen on ollut kaksijakoinen: queer-tutkimuksessa on kyseenalaistettu ja arvosteltu monia naistutkimuksessa esitettyjä oletuksia, kuten käsitystä sukupuolierosta. Siksi queer-tutkimus on ollut merkittävä tekijä naistutkimuksen kehityksessä sukupuolentutkimukseksi ja sukupuolentutkimuksen akateemisen valtavirran postmodernisoimisessa.
Teorian suhde myös varhaisempaan homo- ja lesboaktivismiin on kuitenkin ristiriitainen, sillä se ei kyseenalaista ainoastaan heteroseksuaalista identiteettiä, vaan myös käsitystä vakiintuneista homo- ja lesboidentiteeteistä. Queer-teoria pyrkii purkamaan kaikkia seksuaali-identiteettejä arvostellessaan heteronormatiivisuutta.
Kritiikki Helen Pluckrose ja James A. Lindsay kuvailevat queer-teorian kehitystä ja esittävät voimakassanaista kritiikkiä sitä vastaan teoksessaan Cynical theories (2020).Pluckrose & Lindsay, 2020, s. 89–110 He kirjoittavat, että queer-teoria torjuu "normaalin" käsitteen seksuaalisuuden alueella väittäen, että sukupuoli (mies ja nainen), sukupuolinen suuntautuminen (maskuliinisuus tai feminiinisyys) ja seksuaalisuuden muodot (hetero, homo, lesbo, bi jne.) ovat vain kielen tuottamia haitallisia sosiaalisia konstruktioita, jotka eivät perustu biologisiin eroihin.Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 89–90"Butlerille sukupuoli (gender) on kokonaan sosiaalisen konstruktion tulosta" (Pluckrose & Lindsay 2020, s. 101)Gayle Rubin: "On mahdotonta ajatella selkeästi rotua (race) tai sukupuolta (gender) koskevaa politiikkaa niin kauan kuin näitä asioita pidetään biologisina asioina eikä sosiaalisina konstruktioina." (Pluckrose & Lindsay 2020, s. 99)
Pluckrose ja Lindsay katsovat, että queer-teoria on epälooginen ja absurdi nähdessään seksuaalisuutta koskevien käsitteellisten jakojen olevan kielellisiä tuotteita, joista pääsee eroon muuttamalla puhetapaa vähemmän sortavaksi. Biologian jyrkkä kieltäminen "seksuaalisena essentialismina" ja "biovaltana" muutti heidän mielestään queer-teorian tieteenvastaiseksi. Kirjoittajien mielestä queer-teoreetikot arvostavat epäjohdonmukaisuuksia, epäloogisuutta ja vaikeatajuisuutta.Judith Butler voitti 1998 Philosophy and Literature -lehden ”Bad Writing” -kilpailun seuraavalla virkkeellä: "Siirtyminen strukturalistisesta näkemyksestä, missä pääoman ymmärretään strukturoivan yhteiskunnallisia suhteita suhteellisen homologisilla tavoilla, näkemykseen hegemoniasta, missä valtasuhteet ovat toiston, konvergoitumisen ja uudelleen artikuloitumisen kohteina, toi mukanaan kysymyksen temporaalisuudesta rakenteita koskevassa ajattelussa ja merkitsi siirtymistä althusserilaisesta teoriasta, joka ymmärtää rakenteelliset totaliteetit teoreettisina objekteina sellaiseen näkemykseen, missä oivallus rakenteiden mahdollisesta kontingenssista luovat uudistuneen ymmärryksen hegemoniasta sitoutuneena vallan uudelleen artikuloinnin kontingentteihin puoliin ja strategioihin." (Birkenstein 2010) Tästä huolimatta he ovat vaikuttaneet merkittävästi postmodernin teorian kehitykseen muillakin aloilla.
Pluckrose ja Lindsay väittävät, että ymmärryksen kasvu sukupuolen, roolien ja seksuaalisuuden biologisesta pohjasta on auttanut hyväksyvän ja liberaalin asenteen yleistymistä seksuaalisuuden eri puolia kohtaan. Tuomitessaan alistamiseksi kaiken yleisen ja vallitsevan, queer-teoria samaistaa virheellisesti toisiinsa käsitteen "normaali", joka tarkoittaa tavallista tai yleistä ja käsitteen "normatiivinen", joka tarkoittaa jonkin normin mukaista. Näin kaikki, mikä oli yleistä, muuttui teoriassa kuvitteellisesti myös normin mukaiseksi. Pluckrosen ja Lindsayn mielestä queer-teorian väitteet ihmisten seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen valinnaisuudesta eivät voi saada laajaa kannatusta.Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 110: "People generally do not appreciate being told that their sex, gender and sexuality are not real, or are wrong, or bad".
Katso myös
Postmodernismi
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla SQS – Suomen queer-tutkimuksen seura.
Luokka:Sukupuolentutkimus Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Kriittinen teoria