Ennallistaminen on keino nopeuttaa ihmisen muokkaaman ympäristön palauttamista takaisin luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Tavallisesti tarkoitetaan metsien ja soiden alkuperäisen monimuotoisuuden palauttamista. Muita esimerkkejä on säännösteltyjen järvien ja ruopattujen jokien ennallistaminen, esimerkiksi rakentamalla kivikkoisia koskia uudelleen. Ennallistamisella pyritään nopeuttamaan luonnon monimuotoisuuden palautumista, joka on luontaisesti hyvin hidas prosessi, ja samalla pyritään parantamaan suojeltavan alueen laatua. Ennallistaminen on hyvin kallista toimintaa, jonka vuoksi harkitaan usein myös muita keinoja palautumisen nopeuttamiseksi.

Kunnostaminen tai kunnostus tarkoittaa ihmisen muuttaman elinympäristön käsittelemistä niin, että se vastaa paremmin sen alkuperäistä muotoa. Kunnostaminen on lievempää toimintaa kuin ennallistaminen.

Alan pioneeri Suomessa on Metsähallitus, joka aloitti ennallistamisen 1990-luvulla torronsuolla. Forssan lehti ei osannut selittää lukijakunnalleen ennallistamiskäsitettä tuolloin.

Ennallistamiseen liittyvää lainsäädäntöä

Suomessa Helmi-elinympäristöohjelma on Suomen luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen tähtäävä elinympäristöohjelma vuosille 2021–2030. Ohjelman tavoitteena on torjua luonnon köyhtymistä ja turvata ekosysteemipalvelujen tarjoamia hyötyjä samalla kun ilmastonmuutosta hillitään ja sopeudutaan siihen. Ohjelma keskittyy elinympäristöjen ennallistamiseen, hoidon parantamiseen ja suojeluun eri alueilla, kuten soilla, lintuvesillä, perinnebiotoopeilla, metsissä ja pienvesissä. Helmi-ohjelma toteutetaan laajassa yhteistyössä ympäristöministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, ELY-keskusten, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen, Suomen metsäkeskuksen, Suomen riistakeskuksen, kuntien ja järjestöjen välillä. Ohjelmassa korostetaan maanomistajien vapaaehtoista osallistumista ja tarjotaan avustuksia elinympäristöjen kunnostus- ja hoitotoimenpiteille. Helmi-ohjelman toimia seurataan ja raportoidaan aktiivisesti.

Euroopan unionissa Euroopan komissio antoi kesäkuussa 2022 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamisesta ("ennallistamisasetus"). Asetus on keskeinen osa Ursula von der Leyenin johtaman komission Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (engl. European Green Deal) -lakipakettia, ja sen tarkoituksena on täyttää Euroopan unionin kansainväliset biodiversiteettisitoumukset sekä toimeenpanna unionin biodiversiteettistrategia. Ennallistamistoimilla on tarkoitus kattaa EU:n laajuisesti 20 % maa ja 20 % merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä.

Ennallistamisasetuksessa asetetaan erikseen tavoitteet maa-alueille, rannikoille ja makean veden ekosysteemeille, merten ekosysteemeille, kaupunkien ekosysteemeille, jokiuomastoille, pölyttäjäkannoille, maataloudelle sekä metsille. Maa-alueilla ennallistamista kohdistuu etenkin luontodirektiivin määrittelemiin suojeltuihin luontotyyppeihin sekä lajien elinympäristöihin. Jos luontotyypin säilyminen kokonaisuudessaan sitä vaatii, niin luontotyyppin esiintymiä voidaan palauttaa myös sellaisille alueille, joilla niitä on joskus tavattu. Asetuksen mukaan jäsenmaiden on määriteltävä "suotuisat viitealat" eli suojeltujen luontotyyppien pinta-alatavoitteet ja otettava samalla huomioon ilmastonmuutoksen vaikutus sekä dokumentoidut tiedot historiallisesta levinneisyysalueesta.

Lain poliittinen käsittely on ollut riitaista, ja etujärjestöt sekä poliittiset ryhmittymät ovat esittäneet, että laki puuttuu yksityisomistukseen sekä haittaa merkittävästi ruoantuotannon järjestämistä. Toisaalta 6 000 tutkijaa allekirjoitti 9. heinäkuuta 2023 avoimen kirjeen, jossa korostettiin ennallistamisen hyötyjä luonnon hyvinvoinnin ja ruokaturvan kannalta. Euroopan parlamentti hyväksyi ennallistamisasetuksen täysistunnossaan 12. heinäkuuta 2023 voimakkaasti muutettuna. Laki ei ole voimassa ennen kuin kolmikantaiset neuvottelut Euroopan komission, neuvoston ja parlamentin välillä on saatettu loppuun.

Suomessa poliittisista puolueista erityisesti Suomen keskusta ja sitä lähellä olevat etujärjestöt, kuten MTK, metsänomisajat ja sektoreiden koneurakoitsijat vastustivat ennallistamisasetusta, samoin Metsäteollisuus. Puolueista erityisesti Vihreät kannatti ennallistamista. Euroopan parlamentissa isot ryhmät jakautuivat niin, että vasemmistoryhmät ja vihreät äänestivät asetuksen puolesta, keskustaliberaalit olivat valmiita hyväksymään asetuksen muutoksin, keskustaoikeistolainen EPP jakautui vastustajiin sekä varovaisiin kannattajiin, sekä oikealla olevat puolueet vastustivat. Huomiota herätti keväällä 2023 EPP:n kääntyminen komission pohjaesitystä vastaan, minkä arveltiin julkisuudessa liittyvän huoliin puolueen kannatuksen hupenemisesta oikeistoryhmille tulevissa EU-vaaleissa.

Metsä Metsien ennallistaminen tapahtuu poistamalla vieraita puulajeja tai polttamalla metsä, jonka jälkeen se jää pysyvästi luonnontilaan. Aarniometsiä synnytetään suojelemalla metsiä lain nojalla, jolloin metsänhoito päättyy ja lahopuun määrä alkaa lisääntyä. Muita ennallistamiskeinoja ovat elävien puiden vaurioittaminen, katkaisu räjäyttämällä tai puiden kaataminen ja jättäminen metsään lahoamaan. Metsän vesitaloutta voidaan parantaa tukkimalla ojia.

Rakenteellista monimuotoisuutta voidaan luoda suppeilla kulotuksilla tai pienillä aukkohakkuilla.

Kulotuksen lyhyen- ja pitkänaikavälin vaikutukset tunnetaan melko tarkalleen, mutta muiden keinojen tietämys on vielä vähäistä.

Ennallistaminen on kertaluonteinen toimenpide, jonka jälkeen luonto hoitaa itse monimuotoisuuden jatkuvuuden. Kertaluontoisen ennallistamisen jälkeen metsän palautuminen pieneliöille sopivaksi elinympäristöksi kestää noin kymmenen vuotta. Luontaisen vesitalouden palautumisen jälkeen saattaa kulua useita kymmeniä vuosia paikalle tyypillisen lajiston palautumiseen. Ennallistamisen onnistuminen riippuu siitä, onko toivottuja lajeja riittävän lähellä palautettavaa aluetta.

Ennallistamisena pidetään myös talousmetsien käsittelyssä harjoitettua häiriödynamiikan mukailua.

Suo Soiden ennallistaminen tapahtuu tukkimalla suo-ojia ja rajoittamalla vedenvirtausta jolloin vedenpinta nousee luonnolliselle tasolle. Tämä johtaa suoalueelle tyypillisen kasvi- ja eläinlajiston palaamiseen. Soiden ennallistamisella on erilaisia luonto-, vesistö- ja ilmastovaikutuksia. Soiden turpeennoston keskeyttämistä perustellaan turvetuotannon suurilla hiilidioksidipäästöillä. Suomessa turvetuotantoalueiden päästö on 1,9 Mt CO2-ekv, turpeen polttamisesta aiheutuu 5 Mt CO2-ekv. Tuotannon keskeyttämisen jälkeen suo voidaan ennallistaa metsittämälllä, vettämisellä tai muuttaa kosteikkoviljelmäksi.

Turvepellot Turvepellon viljely voidaan myös keskeyttää ja soiden tapaan ennallistaa. Suomessa on turvepeltoja 10 % peltoalasta, 270 000 hehtaaria erityisesti painottuen Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Turvepelloista aiheutuu kasvihuonepäästöjä 9 Mt CO2-ekv. Turvepelloksi määritellään pelto jonka eloperäinen koostumus on 40 %. Osa elintarviketeolisuudesta ei ota vastaan raaka-ainetta turvepelloilta. EU:n asetus ennallistamisesta ei ole toistaiseksi pakottava, mutta jäsenvaltiona Suomi tekee lopullisen päätöksen elokuussa 2027. Katso myös Lajiston monimuotoisuus Aktiivinen luonnonhoito

Lähteet

Luokka:Ekologia