SVO-kieli tarkoittaa kielitieteessä kieltä, jossa perussanajärjestys on subjekti–verbi–objekti (esimerkiksi minä ajan autoa). Se on yleisin sanajärjestys maailman kielissä SOV-sanajärjestyksen lisäksi. Nykyeurooppalaiset kielet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta SVO-kieliä. Sekä uralilaisen että indoeurooppalaisenhttp://books.google.fi/books?id=bpg9AAAAIAAJ&pg=PA122&lpg=PA122&dq=%22proto-indo-european%22+SOV&source=bl&ots=fkqhLcX3B0&sig=yETtrBNcUIT85EoqXkBKVbaHw90&hl=fi&ei=8qILTdAG0r3yA924gIQO&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBoQ6AEwAA#v=onepage&q=%22proto-indo-european%22%20SOV&f=false kantakielen perussanajärjestykseksi on kuitenkin rekonstruoitu SOV.
Eräitä SVO-kieliä arabia bulgaria englanti espanja esperanto fääri guarani hausa hollanti ido interlingua islanti italia jaava joruba khmer kiina malaiji norja novial portugali ranska romania ruotsi saksa suomi swahili tanska thai venäjä vietnam viro volapük
Lähteet
Luokka:Kielitypologia