Synkkä yksinpuhelu on Olavi Paavolaisen vuonna 1946 kahtena osana julkaistu lähes tuhatsivuinen kirja. Se on kooste Paavolaisen päiväkirjoista lähinnä jatkosodan ajalta. Paavolainen oli sodissa tiedotustehtävissä ja oleskeli enimmäkseen päämajassa Mikkelissä ja erityisesti viestikeskus Lokissa, jossa hän pääsi seuraamaan kansainvälistä lehdistöä normaalin sotasensuurin ohi. Kirjassa kuvataan myös Paavolaisen käyntejä rintamalla ja Itä-Karjalassa. Kirja alkaa talvisotaa edeltävästä kesästä jatkuen jatkosodan päättymiseen ja rauhantekoon Neuvostoliiton kanssa. Paavolainen kuvaa suomalaisen sivistyneistön saksalaismielisyyttä ennen sotaa ja sen aikana ja asettuu usein vastakkain virallisen sotapropagandan kanssa, vaikka hän toimi Suomen sotavoimien tiedotusosastolla.
Vastaanotto Ilmestyessään kirja sai ristiriitaisen ja osittain jopa jyrkän kielteisen vastaanoton. Toisaalta sitä pidettiin, varsinkin vasemmiston keskuudessa, todenmukaisuuteen pyrkivänä yksityisen ihmisen tilityksenä jatkosodan vuosista. Toisaalta monet pitivät sitä liian pessimistisenä, jälkiviisaana ja isänmaan etujen vastaisena. Paavolaisen puolustajat, sekä porvarilliset että kansandemokraattiset kulttuurihenkilöt, luonnehtivat kirjaan kohdistunutta kritiikkiä ajojahdiksi. Vahvat reaktiot liittyivät siihen, että sotasyyllisyysoikeudenkäynnin päättymisestä oli kulunut vain muutama kuukausi. Oikeudenkäynnistä ei saanut keskustella julkisuudessa vapaasti, ja siksi sotien aikainen saksalaismielisyys alkoi teemana nousta esiin kirjallisuudessa ja historiantutkimuksessa.
Kirjaa epäiltiin myös suureksi osaksi jälkikäteen sepitetyksi.Ville Hänninen, Tulenliekkinä saavuit kerran, Lapin Kansa 17.9.2014 Varmuutta asiasta ei ole voitu saada, koska Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet. Paavolainen hävitti aineistoa itse, mutta toisaalta kaikki ei ehkä ole tullut perikunnalta esilleAlkusanat "Monikasvoinen Olavi Paavolainen" teoksessa Panu Rajala, Tulisoihtu pimeään, WSOY 2014 s. 9–11. WSOY julkaisi Synkän yksinpuhelun alun perin kahtena melkein 500-sivuisena niteenä, mutta 1960-luvulla julkaistuissa Paavolaisen Valituissa teoksissa kirja oli lyhennetty 599-sivuiseen yhteen niteeseen. Kansanedustaja Erkki Tuomioja on arvellut, että Paavolainen on itse lyhentänyt teostaan uusintajulkaisussa pehmentääkseen alkuperäisen version ilmaisua ja näkökulmia.
Sovitukset Jaakko Pakkasvirta ohjasi kirjan pohjalta elokuvan Pedon merkki (1981). Paavolaiseen perustuvaa Olavi-hahmoa näytellyt Hannu Lauri sai elokuvasta parhaan miespääosan Jussi-palkinnon vuonna 1982., viitattu 21.10.2020.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Leo Tiainen: Olavi Paavolaisen sotavuosien odysseia. Helsingin Sanomat 24.12.1946. Pekka Toikka: Biseksuaali kareliaani sodassa. Kiiltomato.net 13.8.2008. Erkki Tuomioja: Legendaarinen Olavi Paavolainen. Heinäkuu 2012.
Luokka:Olavi Paavolaisen teokset Luokka:Päiväkirjat Luokka:Suomalaiset tietokirjat Luokka:Vuoden 1946 kirjat