Judith Butler (s. 24. helmikuuta 1956) on yhdysvaltalainen filosofi ja feminismin teoreetikko. Hänen vaikutuksensa feminismin teoriaan on ollut huomattava. Butlerin kuuluisin teesi on, että sukupuoli ei ole olemista vaan tekemistä, se on performatiivi. Sitä tuotetaan sosiaalisissa käytännöissä, diskursseissa ja instituutioissa tiettyjä sääntöjä ja normeja toistamalla.

Judith Butler syntyi amerikanjuutalaiseen perheeseen. Hän väitteli tohtoriksi Yalen yliopistossa G. W. F. Hegelin filosofiasta ja toimii nykyään Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksen retoriikan laitoksen professorina. Butler on kertonut olevansa lesbo ja käyttää itsestään pronominia "they". Butler on feministi, ja hänen seksuaalista avoimuuttaan voidaan pitää myös poliittisena ratkaisuna.

Filosofiassa Butler on ollut kiinnostunut jälkistrukturalistisesta filosofiasta, erityisesti ranskalaisista nykyajattelijoista, kuten Jacques Derrida, Michel Foucault, Luce Irigaray, Julia Kristeva, Monique Wittig, Louis Althusser, sekä psykoanalyyttisesta teoriasta, kuten Sigmund Freudin, Jacques Lacanin ja Slavoj Žižekin kirjoituksista.

Näkemyksiä

Performatiivinen sukupuolikäsitys ja genealogia

Butlerin läpimurtoteoksena pidetään teosta Hankala sukupuoli (). Siinä hän kyseenalaistaa 1960-luvulta 1990-luvulle asti angloamerikkalaisessa feministisessä teoriassa vallinneen jaon biologiseen (engl. sex) ja sosiaaliseen sukupuoleen (engl. gender). Hän väittää myös biologisen määrittyvän sosiaalisen kautta; biologia tieteenä on sosiaalista toimintaa, diskurssia. Niinpä erottelu sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä on Butlerin mukaan mieletön. Butler ei kiellä ruumiillisia eroja, mutta esittää, että ne voitaisiin ymmärtää myös toisin. Esimerkiksi miksi korostetaan juuri nykyisin valittuja sukupuolieroja, miksi sukupuolieroa ei tehdä esimerkiksi vasenkätisyyden, silmien värin tai pituuden perusteella. Toisin sanoen anatomiset erot eivät sinänsä ole perusta niille eroille, jotka sosiaalisessa järjestelmässämme painottuvat sukupuolierona, binaarisena jaotteluna miehiin ja naisiin.

Merkittävimpänä sukupuolta jäsentävänä käytäntönä Butler pitää heteroseksuaalista matriisia (myöhemmissä teoksissa Butler puhuu heteroseksuaalisesta hegemoniasta) ja heteronormatiivisuutta. Ei-heteroseksuaalisessa yhteiskunnassa sukupuolieroa ei välttämättä tarvitsisi koska halu ei määrittyisi sukupuolen mukaan. Käytännössä teos Hankala sukupuoli nosti valtavirtaan, osaksi naistutkimusta, marginaalissa olleen homo- ja lesbotutkimuksen ja synnytti uuden tutkimusalan: queer-teorian. Butlerin vaikutus ulottuu myös feministisen teorian ulkopuolelle: häntä seurataan kirjallisuudentutkimuksessa sekä kriittisessä teoriassa hänen kielifilosofisten ratkaisujensa vuoksi. Butler on myös innoittanut radikaaleja sukupuolipoliittisia liikkeitä, kuten ACT UPia.

Butler esittää teoksessa Hankala sukupuoli ja tarkentaa näkemystään myöhemmissä kirjoituksissaan, että sukupuolta esitetään (engl. perform) toistamalla tuttuja eleitä ja että sukupuolen voi ymmärrettävästi esittää (engl. perform), koska on kulttuurisesti vakiintunut eleistö, joka on matkittavissa ja toistettavissa. Kulttuurissa siis vallitsevat tietynlaiset sääntöjärjestelmät, jotka ovat omaksuttavissa. Tiettyyn sääntöjärjestelmään liitetään tietynlaisen ruumiin kanssa syntynyt henkilö. Tämä on performatiivisuutta, ja tämä tekojen korostaminen olemisen sijaan tulee kielifilosofi J. L. Austinilta. Radikaaliksi Butlerin ajattelun tekee, ettei hän oleta sukupuolen esittämisen taakse mitään alkuperäistä sukupuolta, vaan sukupuoli on kokonaisuudessaan tuotettua, esitettyä.

Butlerin näkemykseen sukupuolesta ilman perustaa on vaikuttanut merkittävästi myös Foucault’n tapa tulkita Friedrich Nietzschen genealogian ideaa ja toisaalta Jacques Derridan idea performatiivisuudesta. Genealogia lähestyy aihettaan vallan käytön seurauksena rakentuneena eikä genealogia pyri löytämään tutkimuskohteen ”luonnollista” alkuperäistä tilaa. Tällä Butler mullisti tavanomaisen feministisen tehtävänasettelun, sillä se ei aseta naiseutta lähtökohdakseen, vaan kysyy, miten sukupuoli asiana on rakentunut näyttämään niin itsestään selvältä ja miten tätä itsestäänselvyyttä pidetään yllä. Näin Butler otti myös eroa feministeihin, jotka korostavat erityistä naiseuden kokemusta poliittisen toiminnan lähtökohtana.

Poliittiset mielipiteet Butler on aktiivinen antisionisti ja Israelin politiikan kriitikko. Vuonna 2006 UC Berkeleyn opetustilaisuudessa Butler totesi, että "Hamasin ja Hizbollahin ymmärtäminen edistyksellisinä yhteiskunnallisina liikkeinä, jotka ovat vasemmistoa ja osa globaalia vasemmistoa, on äärimmäisen tärkeää", mutta lisäsi ettei tämä estä suhtautumasta kriittisesti näiden liikkeiden tiettyihin ulottuvuuksiin. Lausunto nousi uudelleen esiin vuonna 2012, kun Butler sai Theodor W. Adorno -palkinnon. Butler vastasi kritiikkiin todeten, että hänen sanansa oli irrotettu asiayhteydestään: ensimmäinen huomio oli ollut puhtaasti kuvaileva, sillä kyseiset järjestöt määrittelevät itsensä anti-imperialistisiksi, ja anti-imperialismi on globaalin vasemmiston tunnuspiirre. Toinen huomio oli, että kaikkia vasemmiston ryhmiä on arvioitava kriittisesti eikä hän hyväksy kaikkia globaalin vasemmiston liikkeitä. Butler korosti pitkäaikaista sitoutumistaan väkivallattomuuteen. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että Butlerin jälkikäteinen tulkinta ei vastaa alkuperäistä lausuntoa, jossa hän ei ainoastaan kuvaillut liikkeitä vasemmistolaisiksi vaan nimenomaan edistyksellisiksi.

Vuonna 2023 Butler kuvaili Hamasin hyökkäystä Israeliin "aseelliseksi vastarinnaksi" eikä terroriteoksi. Hyökkäyksessä raiskattiin naisia ja murhattiin yli tuhat henkilöä, enimmäkseen siviilejä. Butlerin mukaan hyökkäys syntyi palestiinalaisten pitkäaikaisesta alistamisesta ja kohdistui väkivaltaiseen valtiokoneistoon. Butler on kuitenkin todennut pitäneensä hyökkäyksen väkivaltaa henkilökohtaisesti ahdistavana ja korostanut, että aseellisen vastarinnan nimeäminen sellaiseksi ei tarkoita sen taktiikoiden hyväksymistä.https://www.youtube.com/watch?v=wFjYFonN3ZI

Kritiikkiä

Judith Butler ”palkittiin” vuonna 1998 ensimmäisellä palkinnolla Philosophy and Literature -lehden ”Bad Writing” -kilpailussa.Birkenstein 2010 Palkittu virke kuului: "Siirtymä strukturalistisesta näkökulmasta, jossa pääoma ymmärretään rakenteellisten sosiaalisten suhteiden suhteellisen yhdenmukaisena organisoijana, näkemykseen hegemoniasta, jossa valtasuhteet ovat alttiita toistolle, yhtymisille ja uudelleenartikuloinnille, toi ajatteluun ajallisuuden kysymyksen. Tämä merkitsi muutosta Althusserin teoriaan pohjautuvasta näkemyksestä, joka pitää rakenteellisia kokonaisuuksia teoreettisina kohteina, kohti sellaista käsitystä, jossa rakenteen ehdollisen mahdollisuuden oivaltaminen avaa tien uudistetulle käsitykselle hegemoniasta. Tämä käsitys yhdistää hegemoniakäsitteen vallan uudelleenartikuloinnin ehdollisiin paikkoihin ja strategioihin."The Bad Writing Contest Press Releases, 1996–1998.

Martha Nussbaum väittää, että Butler viittaa mahdollisimman epämääräisesti useaan eri kirjoittajaan synnyttääkseen vaikutelman, että kirjoituksissa on jokin tärkeä ajatus, vaikka sellaista ei olekaan. Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin yhdeksi huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavista menestyskirjailijoista.Rename the Turner Prize. The New Criterion. 1999. Helen Pluckrose ja James Lindsay luonnehtivat kirjassa Cynical Theories Butlerin ajatuksia "naurettaviksi".Pluckrose ja Lindsay, 2020, s. 101–104

Teoksia Subject of Desire: Hegelian Reflections in Twentieth-Century France, 1987 Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity, 1990 Bodies that Matter: On the Discursive Limits of "Sex", 1993 Excitable Speech: Contemporary Scenes of Politics, 1997 The Psychic Life of Power: Theories in Subjection, 1997 Contingency, Hegemony, Universality: Contemporary Dialogues on the Left, 2000 Antigone’s Claim: Kinship between Life and Death, 2002 Undoing Gender, 2004 Precarious Life: The Powers of Mourning and Violence, 2004 Giving An Account of Oneself, 2005 Frames of War, 2009

Suomeksi

Lähteet

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Judith Butler. European Graduate School Uotinen, Suvi: Sukupuolet tehdään toistamalla. Ylioppilaslehti 16/2006. Vähäpassi, Emmi: Sukupuoli säpäleiksi. Voima 10/2006. Wahlstedt, Pekka: Sukupuoleen ei synnytä, siihen kasvetaan. Helsingin Sanomat 11.12.2006.

Luokka:Amerikanvenäläiset Luokka:Juutalaiset filosofit Luokka:Sukupuolentutkijat Luokka:Yhdysvaltalaiset feministit Luokka:Yhdysvaltalaiset filosofit Luokka:Vuonna 1956 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt