Viron patsaskiistassa oli kyse erimielisyydestä Tallinnan Pronssisoturin merkityksestä ja siirrosta maan etnisten virolaisen sekä vironvenäläisten välillä. Hallitus päätyi siirron kannalle keväällä 2007. Kiista laajeni Viron ja Venäjän valtioiden väliseksi.
Patsaskiista Virossa Pronssipatsaan töhrimisestä kerrottiin ensimmäisen kerran voitonpäivän yhteydessä 9. toukokuuta 2005. Vuotta myöhemmin poliisi pidätti kaksi miestä, jotka olivat osoittaneet mieltä patsaan luona Voitonpäivää muistaneita vastaan. Patsasta tärveltiin 21. toukokuuta 2006 maalaamalla se Viron lipun mukaan valkoisella ja sinisellä maalilla. Viron pääministeri Andrus Ansip esitti 22. toukokuuta, että pronssipatsas tulisi siirtää pois Tallinnan keskustasta. Vironvenäläiset nuoret reagoivat perustamalla 24. toukokuuta 2006 Yövartio-liikkeen patsasta suojelemaan.
Virossa valmisteltiin syksyn 2006 aikana laki, joka mahdollisti miehitystä ylistävien muistomerkkien siirtämisen tai poistamisen. Lain toinen osa mahdollisti kaatuneiden sotilasvainajien siirtämisen tai poistamisen vanhasta haudasta. Laki hyväksyttiin Viron parlamentissa Riigikogussa 10. tammikuuta 2007. Varsinainen päätös patsaan siirtämisestä syntyi 15. helmikuuta äänin 46–44. Presidentti Toomas Hendrik Ilves ei vahvistanut lakia, koska piti sitä perustuslain vastaisena.
Laki palasi maaliskuussa valitun uuden parlamentin käsiteltäväksi. Viron keskustapuolue vastusti vuoden 2007 Viron parlamenttivaaleissa patsaan siirtämistä vaalikampanjassaan. Riigikogun kansanedustaja Enn Eesmaa (keskustapuolue) antoi haastattelun Suomenmaassa, jonka mukaan Tallinnassa ja Moskovassa yhä jatkuvat vihamielisyydet Viron ja Venäjän välillä eivät voineet tulla kenellekään yllätyksenä.Suomenmaa: Viro on tehnyt paljon virheitä, Petri P. Pentikäinen, luettu 3.5.2007 Venäjän virallisen lehden Rossijskaja gazetan mukaan Viron keskustapuolue jäi oppositioon, koska se vastusti patsaan siirtämistä.
Viron puolustusministeriö aloitti 18. huhtikuuta kaivaukset monumentin alle haudattujen neuvostosotilaiden siirtämiseksi. Patsaan alla oli haudattuna venäläisten tietojen mukaan 13 tunnettua sotilasta. Venäläisten mukaan virolaiset arkeologit löysivät 12, jotka pyritään tunnistamaan. Patsaan siirtoa vastustavat vironvenäläiset muodostivat 100–150 henkilön ihmisketjun patsaan ympärille.
Pronssipatsas pystytettiin uudelleen Tallinnan sotilashautamaalle 30. huhtikuuta. Virallinen patsaan paljastuspäivä oli 8. toukokuuta.
Mellakat pienoiskuva|Mellakoitsijat sytyttivät paloja ja aiheuttivat tuhoa Tallinnan keskustassa kahtena yönä. Kuvassa palava kioski. Tallinnassa mellakoitiin kahtena yönä patsaskiistan vuoksi. Ensimmäinen mellakointiyö oli 26.–27. huhtikuuta 2007 ja toinen seuraavana yönä. Levottomuudet alkoivat heti sen jälkeen kun pronssipatsaan ympärille pystytettiin näköyhteyden peittävä aita ja teltta. Lisäksi 200–300 poliisia muodosti alueen ympärille ketjun.
Päivän aikana patsaan siirron vastustajia kertyi arviolta tuhat henkilöä. Samana iltana väkijoukko aloitti mellakoinnin patsaan läheisyydessä ja yritti murtautua patsaan luokse. Poliisi turvautui pamppuun ja kyynelkaasuun, jolloin väkijoukko siirtyi vanhan kaupungin kaduille rikkomaan ikkunoita ja kaatamaan autoja.Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku) Ensimmäisenä mellakointiyönä venäläislähteiden mukaan puukotettiin vironvenäläinen Dmitri Ganin. Venäläislähteiden mukaan Viron poliisi pamputti Ganinin kuoliaaksi.
Viron hallitus päätti hätäkokouksessa aamuyöllä 27. huhtikuuta patsaan siirrosta. Aiemmin Viron pääministeri oli vakuuttanut, ettei patsasta siirretä ennen Voitonpäivää 9. toukokuuta. Viranomaiset ilmoittivat, että patsas on siirretty tuntemattomaan paikkaan turvaan. Venäläislähteiden mukaan patsas oli turmeltu leikkaamalla se kappaleiksi. Viro kiisti väitteet patsaan paloittelusta. Päivällä noin sata vironvenäläistä huusi iskulauseita Viron parlamentin ympärille, jolloin senkin ympärille rakennettiin turva-aita. Päivän aikana poliisi tyhjensi väkijoukon puistosta ja Vapaudenaukiolta. Viron hallitus vetosi tekstiviestein ihmisiä pysymään kotona.Yle.fi (Toimimaton lähde, onko edes toiminut, on vain haku) Myös alkoholin vähittäismyynti kiellettiin, ravintolatarjoilua lukuun ottamatta. Kieltoa jatkettiin vappuun saakka ja erikseen Voitonpäivänä.
Toisena mellakointiyönä väkijoukko otti jälleen yhteen poliisin kanssa. Myös etnisiä virolaisia otti yhteen vironvenäläisten kanssa. Poliisi käytti kyynelkaasun lisäksi kumiluoteja ja vesitykkejä hillitsemään väkijoukkoa. Noin 500 henkilöä pidätettiin. 60 henkilöä sai vammoja, joista kolme oli poliisiviranomaista. Jälleen ryösteltiin vanhan kaupungin kauppoja sekä rikottiin linja-autopysäkkejä ja pysäköityjä autoja.
Valtaosa pidätetyistä vapautettiin nopeasti. Viron viranomaisten mielestä mellakat olivat ainakin osittain järjestettyjä. Viron poliisin toimia on myös arvosteltu. Ranskassa päämajaa pitävän ihmisoikeusjärjestö La Fédération Internationale des Droits de l’Homme (FIDH):n mukaan poliisi käytti liiallisia voimakeinoja ja raakoja, epäinhimillisiä ja nöyryyttäviä keinoja mielenosoittajien taltuttamisessa.
Virossa aiotaan käydä läpi kaikki valitukset, jotka koskevat poliisin liiallista voimankäyttöä. Syyttäjä sai 10. toukokuuta mennessä 21 valitusta poliisin toimista, ja näiden perusteella aloitettiin neljä rikostutkintaa.Virossa tutkitaan poliisin voimankäyttöä mellakoissa Aamulehti 10.5.2007. Luettu 12.5.2007.
Kyberhyökkäykset Pronssisoturikiistassa koettiin maailman ensimmäinen yhden maan kohdistama kyberhyökkäys toista maata vastaan. Naton jäsenmaa Viroon kohdistetut kyberhyökkäykset alkoivat huhtikuun 27. päivänä ja ne kestivät vaihtevalla voimalla 22 päivänHow Russian threats in the 2000s turned this country into the go-to expert on cyber defense CNN. 2021. tai toisen lähteen mukaan kuukausien ajan.Verkkoon piirretty viiva Yle. 2022.
Ensimmäisessä vaiheessa, 27.–29.4. hyökkäykset toteutettiin melko yksinkertaisella tavalla. Kyberhyökkäysten päävoima koordinoitiin ja siinä puututtiin resursseihin, jotka olivat tavallisten virolaisten saavuttamattomissa. Neljänä aaltona toteutettu hyökkäys aiheutti jonkin verran keskeytyksiä virolaisille IT-järjestelmille. Hyökkäyksessä käytetyt bottiverkot käyttivät tietokoneita 178 maassa. Kriittiseen infrastruktuuriin, kuten kuljetuksissa ja energiasektorissa käytettäviin järjestelmiin ei hyökätty, mutta ensimmäisten hyökkäysten kohteina olivat paikalliset mediatoimistot ja Viron hallituksen verkossa oleva tiedotuskeskus. Ensimmäisen aallon aikana eri venäjänkieliset internet-foorumit pyysivät ja tarjosivat ohjeita ping-kutsuille tietyillä parametreilla. Tämän seurauksena DoS-hyökkäykset aiheuttivat tehokkaasti keskeytyksiä kohteissa.
Huhtikuun 30. päivän hyökkäys oli koordinoitu hienovaraisemmin, vaikka yleensä ohjeet oli laadittu yksinkertaisiksi, eikä niiden toteuttaminen vaatinut monimutkaisten teknisten tietojen hallintaa. Toukokuun 4.-8. päivinä hyökkäykset sulkivat 58 nettisivustoa, joista huomattavin oli se, että Viron suurimman pankin, Hansabankin verkkopalvelu ei ollut asiakkaiden käytössä 90 minuutin ajan toukokuun 9. päivänä ja seuraavana päivänä kahden tunnin ajan.
Hyökkäyksen kolmanteen aaltoon osallistui noin 85 000 kaapattua tietokonetta. Se suunnattiin pääasiassa Viron valtion verkkosivuihin 15. toukokuuta alkaen. Myös Viron toiseksi suurimman pankin SEB Eesti Ühispankin verkkosivu oli suljettu 90 minuutin ajan. Viimeinen voimakas DDoS-hyökkäys tuli 18. toukokuuta. Se kohdistui jälleen valtion verkkosivuihin, ja pankkien palvelun keskeytyksiä jatkui myöhemminkin. Kohteita olivat muun muassa seuraavat verkkosivut: Valtionviraston toimisto, pääministerin ja hänen puolueensa toimistot, presidentin kanslia ja parlamentti, Valtion tarkastusvirasto, kaikki ministeriöt lukuun ottamatta kulttuuriministeriötä, ja valtion toimistoista muun muassa poliisi.
Pankkien lisäksi hyökkäykset vaikuttivat kaupallisiin internetin palveluiden välittäjiin, kaikkiin kolmeen mobiilipalveluiden operaattoriin ja kuuteen suurimpaan uutistoimistoon ja uutisportaaliin. Vaikka hyökkäykset suunnattiin laajalle, kaikkia kohteita ei saatu suljetuksi ja vakavimmat vaikutukset olivat verkkopankkien palveluiden estämisellä. Valtion ja median verkkosivujen sulku aiheutti ongelmia tiedon välittämisessä ulkomaailmaan jännittyneessä poliittisessa ilmapiirissä, mutta vaikutus ei ulottunut suurimpaan osaan väestöä. Kuljetus tai energian jakelu eivät keskeytyneet, sekä kaupat ja viihdetoiminta toimivat normaalisti.
Venäjän viranomaiset kielsivät kaiken osallisuuden hyökkäyksiin. Venäjän valtionduuman jäsen Sergei Markov totesi maaliskuussa 2009: ”Viron kyberhyökkäyksistä... ei huolta, ne hoiti apulaiseni. En kerro hänen nimeään, koska häneltä saatettaisiin evätä viisumin saanti.” Samoihin aikoihin Našin jäsen Konstantin Goloskokov väitti, että hän ja hänen kaverinsa olivat hyökkäyksen takana.
Jälkiselvittelyt Viron keskustapuolueen johtaja ja Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar arvosteli ensimmäisen mellakointiyön jälkeen pääministeriä ja poliisin kovia otteita, mitä muut poliitikot pitivät omien poliittisten pyrkimystensä ajamisena. Keskusta on saanut enemmistön äänistä Viron venäjänkielisiltä ja kritisoi voimakkaasti jo etukäteen pronssipatsaan siirtoa.
Savisaar lähetti Viron pääministerille 50 000 000 Eestin kruunun (3 000 000 euron) laskun mellakoiden Tallinnan kaupungille aiheuttamista vahingoista. Virolainen kansallismielinen liike ERL kokosi internetissä adressin, jossa vaaditaan Edgar Savisaaren eroamista Tallinnan kaupunginjohtajan virasta. Sen allekirjoitti kahden viikon aikana lähes 100 000 henkilöä. Entinen pääministeri Tiit Vähi vaati Viron hallituksen eroa. ”Näkyvimmin hallituksen eroa on vaatinut maan entinen pääministeri Tiit Vähi, joka nykyisin toimii Sillamäen sataman ja metallitehdas Silmetin johtajana.”
Savisaar ilmoitti 3. toukokuuta perustavansa Kotirauhafoorumin, johon tulee edustus virolaisista ja venäläisistä yhteisöistä.Ruvr.ru Sähköpostein ja tekstiviestein kehotettiin virolaisia ja venäläisiä ojentamaan toisilleen sovinnon merkiksi valkoisia tulppaaneita. Toisissa viesteissä taas kehotettiin osoittamaan mieltä Viron hallitusta vastaan voitonpäivänä.
Viro järjesti 8. toukokuuta 2007 toisen maailmansodan päättymisen muistotilaisuuden. Samalla paljastettiin pronssipatsas sen uudella paikalla Tallinnan sotilashautausmaalla. Mukaan oli kutsuttu kaikki toiseen maailmansotaan osallistuneet valtiot, myös Venäjän edustaja, joka kuitenkaan ei osallistunut tapahtumaan. Viron hallituksen edustajat laskivat seppeleen pronssipatsaan juuren. Tämä oli ensimmäinen kerta itsenäisen Viron aikana. Vironvenäläinen Yövartio-liike piti Viron pääministerin elettä tärkeänä vastaantulona kiistassa. Venäjän Tallinnan suurlähettiläs Nikolai Uspenski laski seppeleen uudelle paikalle seuraavana päivänä.
Reaktiot Venäjällä Venäjää kaihertaa asiassa osin virolaisten SS-miesten marssit sekä Viron venäläisten asema. Sen sijaan venäläisissä medioissa ei mainittu Neuvostoliiton ensimmäistä Viron miehitystä 1940–1941, ja jos mainittiin, niin miehityksen väitettiin olleen vapaaehtoinen tai vähintään Viron itsensä aiheuttama. Seuraavaa neuvostomiehitystä 1944–1991 pidettiin Viron vapauttamisena Natsi-Saksan miehityksestä. Siksi Pronssisoturista käytettiin osissa Venäjän medioista nimitystä Vapauttajasotilas. Myös Venäjällä on siirretty toisen maailmansodan sotilashautoja.