Sofokles

Sofokles (, ; 496/495–406 eaa.) oli antiikin kreikkalainen tragediakirjailija, joka toimi myös poliitikkona ja sotapäällikkönä. Häntä pidetään yhtenä antiikin Kreikan suurimmista kirjailijoista ja yhtenä kolmesta suurimmasta kreikkalaisesta tragediarunoilijasta Aiskhyloksen ja Euripideen ohella.

Sofokleen yli sadasta näytelmästä vain seitsemän tragediaa on säilynyt kokonaisina. Hänen tunnetuimpiin näytelmiinsä kuuluvat muun muassa Kuningas Oidipus ja Antigone. Sofoklesta pidetään usein kreikkalaisen tragedian täydellistäjänä. Hän uudisti näytelmiä muun muassa lisäämällä kolmannen näyttelijän.Oksala, Päivö: ”Johdanto”. Teoksessa

Elämä Antiikin lähteet

Sofokleesta kertovat antiikin lähteet ovat melko vähäiset. Duris Samoslainen kirjoitti teoksen Euripideesta ja Sofokleesta ().Athenaios: Deipnosofistai IV.184d. Muina hänen elämästään kirjoittaneina mainitaan Aristoksenos, Neanthes ja Satyros sekä ”Istros” (historioitsija tai grammaatikko). Aleksandriassa tuotetun kirjallisuuden joukossa oli useita häntä käsitelleitä tutkielmia. Ainoa säilynyt on anonyymin elämäkertakirjailijan kirjoittama Sofokleen elämä (), joka on usein liitetty Sofokleen teosten editioiden alkuun. Se on julkaistu myös Anton Westermannin teoksessa Vitarum scriptores graeci minores. Muita lähteitä ovat Sudan lyhyt artikkeli sekä maininnat Plutarkhoksella, Athenaioksella ja muilla kirjailijoilla.

Nuoruus

Sofokles syntyi Ateenan kaupunkivaltioon kuuluneessa Attikan Kolonoksessa, jota hän itse kuvaa tragediassaan Oidipus Kolonoksessa. Hänen elämäkertakirjailijansa ajoittaa hänen syntymänsä 71. olympiadiin eli vuoteen 495 eaa., mutta Paroslainen kronikka ajoittaa sen vuotta aikaisemmaksi, vuoteen 496 eaa. Nykyisin suositaan yleensä tätä varhaisempaa ajoitusta, koska hänen mainitaan olleen 16-vuotias Salamiin taistelun aikaan vuonna 480 eaa. Toisaalta usein hänen sanotaan syntyneen viisi vuotta ennen Marathonin taistelua, mikä tarkoittaisi vuotta 495 eaa. Joka tapauksessa hän oli noin 30 vuotta nuorempi kuin Aiskhylos ja noin 15 vuotta vanhempi kuin Euripides.

pienoiskuva|vasen|upright=0.72|Nuori Sofokles johtaa kuoroa Salamiin taistelun jälkeen. John Talbott Donoghuen veistos, 1889. Sofokleen isä oli Sofilos, josta ei tiedetä paljoakaan. Hän oli ilmeisesti jonkinlainen suhteellisen varakas kauppias, seppä tai miekantekijä. Jotkut antiikin lähteet esittävät hänet itse käsityöläiseksi, kun taas toisten mukaan hän omisti orjia, jotka tekivät näitä töitä. Sofokleen ylhäisempään syntyperään viittaisi se, että hän toimi sotilaana yhdessä Perikleen ja Thukydideen kaltaisten merkkimiesten kanssa, sekä se, että komediakirjailijat olisivat todennäköisesti tehneet pilkkaa hänen syntyperästään, mikäli se olisi ollut alhainen.

Joka tapauksessa on selvää, että Sofokles sai aikansa parhaan kasvatuksen, ja sai opetusta sekä muusisissa taidoissa että urheilussa yhdessä muiden ikäistensä poikien kanssa. Kummallakin alalla hänet myös palkittiin. Musiikissa häntä opetti Lampros. Sofokleen taidoista ja arvostuksesta jo varhain kertoo se, että hänet valittiin tanssimaan poikien kuoron johdossa voitonjuhlassa persialaisista Salamiin taistelun jälkeen vuonna 480 eaa. Kerrotaan, että tuolloin yleisö oli kerääntynyt Salamiihin pystytetylle voitonmerkille, ja Sofokles johti alastomana ja lyyra kädessään kuoroa, joka tanssi voitonmerkin ympärillä ja lauloi voittolaulua.Athenaios: Deipnosofistai I.20f.Sofokleen elämä (Anon. Vit. Soph.).

Varhainen ura

Anonyymi elämäkertakirjailija sanoo Sofokleen oppineen tragedioiden kirjoittamisen Aiskhylokselta. Tämä ei kuitenkaan tarkoittane suoraa opetusta, vaan sitä, että Sofokles omaksui Aiskhyloksen kehittämän tragediataiteen ja paransi sitä omilla muutoksillaan. Sofokles osallistui lukuisiin Dionysia-juhlien näytelmäkilpailuihin ja saavutti niissä useita voittoja. Ensimmäisen kerran hän osallistui näytelmäkilpailuun vuonna 468 eaa. Tuolloin hän haastoi vanhan, kokonaisen sukupolven ajan alaa hallinneen mestarin Aiskhyloksen ollessaan itse vasta 27-vuotias.

Tuolloisesta kilpailusta tuli suorastaan legendaarinen. Se voidaan nähdä paitsi kahden suurimman (Euripidesta lukuun ottamatta) tragediakirjailijan välisenä kamppailuna, myös vanhan ja uuden tragediarunouden välisenä mittelönä tilanteessa, jossa tuomareina ja yleisönä olivat aikansa parhaiten taiteisiin perehtyneet henkilöt. Samalla tuolloisen Dionysia-juhlan teki vieläkin juhlallisemmaksi se, että Kimon oli juuri palannut Ateenaan Skyrokselta tuoden mukanaan kaupungin kansallisheeroksen Theseuksen luut. Tähän liittyen myös tuomarien valinta tapahtui poikkeuksellisella tavalla. Apsefion, tuolloinen eponyymiarkontti jonka tehtäviin tuomareiden valitseminen kuului, ei ollut vielä ehtinyt suorittaa tehtävien arpomista, kun Kimon saapui paikalle yhdeksän muun strategoksen kanssa, ja he suorittivat tavanmukaiset uhrit Dionysokselle. Arkontti astui alttarille ja antoi kenraaleiden vannoa suoraan tuomarinvalat ilman arpomisia. Näytelmien esittämisen jälkeen he valitsivat voittajaksi Sofokleen. Toisen palkinnon sai Aiskhylos. Plutarkhos kertoo tämän järkyttyneen häviöstään niin, että jätti Ateenan ja siirtyi sen vuoksi Sisiliaan (Aiskhyloksen ensimmäisen Sisiliassa käynnin ajoituksesta on kuitenkin myös muita teorioita).Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Kimon” 8; Paroslainen kronikka (Marm. Par.) 57.

Sofokleen on ehdotettu esittäneen tuolloin ainakin tragediansa Triptolemos. Se ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta sen arvellaan käsitelleen Eleusiin mysteerien ja Ateenan Demeterin kultin perustamista, mikä yhdistetään Triptolemoksen nimeen.

pienoiskuva|upright=1.06|Aiskhylos ja Sofokles. Ny Carlsberg Glyptotek. Tämän jälkeen Sofokles hallitsi Ateenan tragedianäyttämöä, lukuun ottamatta niitä kertoja, jolloin Aiskhylos jakoi sen jälleen hänen kanssaan ollessaan takaisin kaupungissa ennen lopullista paluutaan Sisiliaan, ja ennen Euripideen nousua hänen haastajakseen. Sofokleen elämästä seuraavien 28 vuoden aikana ei kuitenkaan tiedetä juuri mitään yksityiskohtia. Sofokleen henkilöstä tiedetään sellainen pieni yksityiskohta, että hänen äänensä oli heikko. Tämä esti häntä toimimasta itse näyttelijänä näytelmissään.

Vuosi 442 eaa. oli Sofokleen elämän tärkeimpiä. Kyseisen vuoden keväänä hän esitti varhaisimman säilyneen näytelmänsä, ja yhden kaikkein parhaista näytelmistään, Antigonen. Se oli suuresti ateenalaisten mieleen muun muassa esittämänsä poliittisen viisauden ansiosta. Mahdollisesti tämän vuoksi ateenalaiset nimittivät Sofokleen hieman myöhemmin yhdeksi kymmenestä strategoksesta sotaan Samosta vastaan, Perikleen toimiessa johtajana. Sota kesti kesästä 440 eaa. kevääseen 439 eaa., ja Sofokles oli tuolloin 55-vuotias. Hän osallistui ainakin täydennysjoukkojen tuomiseen Khioksesta. Anekdootti kertoo Sofokleen säilyttäneen mielentyyneytensä sodan keskellä. Hän ei kuitenkaan saanut erityisestä sotamainetta, ja Perikles sanoikin, että hän osasi kyllä kirjoittaa runoutta, mutta ei johtaa armeijaa; Sofokleen kerrotaan itse hyväksyneen arvion mielihyvin.Athenaios: Deipnosofistai XIII, 603, 604; Aristofanes Byzanzionlainen: Arg. in Antig.; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Perikles” 8; Strabon: Geografia XIV, s. 446; Schol. ad Aristoph. Pac. 696; Suda, ; Cicero: Velvollisuuksista (De officiis) 1.40; Plinius vanhempi: Naturalis historia 37.2; Valerius Maximus: Factorum ac dictorum memorabilium libri IX 4.3. Toisella kertaa Nikiaan kerrotaan kysyneen Sofokleelta hänen mielipidettään kenraalien kokouksessa, koska hän oli näistä iältään vanhin, mutta Sofokles vastasi: ”Olen vanhin vuosiltani, mutta sinä virkaiältäsi”, millä hän myönsi kokemattomuutensa sota-asioissa.Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, ”Nikias” 15.

Joskus on ehdotettu, että Sofokles olisi ollut Perikleen tukija ja ystävä; että Antigonessa esitetyt ajatukset olisi ollut tarkoitettu suosittelemaan Perikleen politiikkaa, samalla tavoin kuin Aiskhyloksen Eumenidit oli aiemmin tukenut Aristeideen vanhaa konservatiivisempaa linjaa; että näytelmä jopa viittaisi epäsuorasti Perikleehen useissa kohdissa;Erityisesti Sofokles: Antigone 352. ja että Sofokleen kytkös Perikleehen olisi ollut pääsyy siihen, miksi hän päätyi mukaan Samoksen sotaan.

Selvemmin Sofokles voidaan kytkeä historioitsija Herodotokseen. He vaikuttaisivat olleen ystäviä, ja he ovat mahdollisesti tavanneet Samoksella. Myös heidän teoksissaan on yhtäläisyyksiä, jotka on usein nähty vaikutteina Herodotokselta Sofokleelle, mutta voivat yhtä hyvin ellei paremminkin olla vaikutteita Sofokleelta Herodotokselle.Vertaa erityisesti Herodotos: Historiateos 3.119; ja Sofokles: Antigone 924. Plutarkhos kertoo Sofokleen kirjoittaneen ystävälleen runon.Plutarkhos: Pitääkö vanhan miehen osallistua politiikkaan (An seni respublica gerenda sit) 3, 784b.

Myöhempi ura

Samoksen sotaretki voidaan nähdä pisteenä, joka jakoi Sofokleen julkisen toiminnan kahteen suunnilleen yhtäsuureen ja yhden sukupolven mittaiseen osaan (468–439 eaa. ja 439–406 eaa.). Jälkimmäinen kausi, joka ulottui Sofokleen 56 ikävuodesta hänen kuolemaansa, oli hänen suurimman runollisen toimintansa aikaa, ja siihen kuuluvat käytännössä kaikki hänen säilyneet näytelmänsä. Sofokleen yksityiselämästä ei tiedetä näiden 34 vuoden aikana edelleenkään juuri mitään.

Vuosien 431–404 eaa. peloponnesolaissota ei näytä vaikuttaneen juurikaan Sofokleen tuotantoon tai elämään ennen Ateenalle katastrofaalista Sisilian sotaretkeä. Tuolloin Sofokles liittyi kaupungin muiden kirjallisten piirien edustajien tavoin aristokraattiseen kumoukseen demokratiaa vastaan, vaikkakaan ei vaikuta olleen siinä mitenkään erityisen aktiivisessa roolissa. Hän näki sen välttämättömänä kaupungin pelastamisen kannalta, mutta ei erityisesti halunnut seurannutta oligarkiaa. Ateenan laivaston tuhouduttua Sisiliassa vuonna 413 eaa. Sofokles valittiin kymmenmiehiseen lakikomiteaan ().Thukydides: Peloponnesolaissota 8.1. Koska hän oli tuolloin jo 83-vuotias, hänellä tuskin oli siinä erityisen suurta osaa, vaan hänet oli valittu lähinnä tuomaan komitealle auktoriteettia. Hänen toiminnastaan tiedetään vain se, että hän oli mukana hyväksymässä neljänsadan oligarkian perustamisen vuonna 411 eaa. Sofokles myönsi itsekin pitäneensä tekoa kurjana, mutta oli hyväksynyt sen vain, koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut.Aristoteles: Retoriikka 3.18, 1419a25–31.

Runoutensa perusteella Sofokles vaikuttaa suurelta isänmaanystävältä, jonka varhaismuistot liittyivät Marathonin ja Salamiin sankareihin, ja jonka uskonnollinen mieli ylisti kaupunkia ja Kolonoksen lehtoja pyhinä. Isänmaanrakkaus näkyy kenties siinäkin, ettei hän koskaan jättänyt kotikaupunkiaan ja siirtynyt monien muiden runoilijoiden ja filosofien, kuten Aiskhylos, Euripides, Simonides, Pindaros ja Platon, tavoin jonkun tyrannin tai kuninkaan hoviin. Vanhalla iällään Sofokles toimi paikallisheeros Halonin pappina, ja jumalten kerrotaan antaneen hänelle kyvyn saada yliluonnollisia ilmestyksiä.

pienoiskuva|Sofokles poikansa syyttämänä. Ernest Michelin maalaus, 1860. Sofokleella oli kaksi poikaa, Iofon, joka oli syntynyt vapaasyntyisestä ateenalaisesta naisesta nimeltä Nikostrate, sekä Ariston, jonka äiti oli Theoris Sikyonlainen. Aristonilla oli isoisänsä mukaan nimetty poika, Sofokles nuorempi, johon Sofokles oli hyvin kiintynyt. Kaikki nämä kolme suvun nuorempaa edustajaa vaikuttavat hekin toimineen tragediakirjailijoina. Iofon hankki jonkin verran kuuluisuutta omilla tragedioillaan, mutta Aristion vaikuttaa esityttäneen enemmän Sofokleen näytelmien uusintoja kuin omia näytelmiään. Parhaiten menestyi Sofokles nuorempi.