Eufrosyne Fedorova (ven. Ефросинья Фёдорова, Jefrosinja Fjodorova ; noin 1700 – noin 1750) oli suomalaistaustainen maaorja ja Pietari Suuren pojan, tsarevitš Aleksei Petrovitšin rakastajatar. Hänen antamansa todistukset olivat ratkaisevassa roolissa Aleksein kuolemaan johtaneessa oikeudenkäynnissä vuonna 1718.

Varhainen elämä

Eufrosyne syntyi noin vuonna 1700, todennäköisesti tulevan Pietarin lähistöllä, alueella joka kuului tuolloin Ruotsin suurvalta-aikaan.Gilchrist, Marianne McLeod (1994). "Aleksei Petrovich and Afrosin'ia Fedorova: In Their Own Words". Slavonica. 1 (5): 47–66. Suuren Pohjan sodan ja Isovihan aikana hän joutui orjakaupan uhriksi yhdessä veljensä Ivanin kanssa. Heidät myytiin maaorjiksi prinssi Nikifor Kondratjevitš Vjazemskille, joka oli toiminut tsarevitš Aleksein opettajana.

Eufrosynen ulkonäöstä on ristiriitaisia kuvauksia. Aikalaisten mukaan hän oli lyhytkasvuinen ja hoikka, mikä mahdollisti hänen liikkumisensa miespukuisena. Eräs myöhempi, mahdollisesti väärennös oleva kuvaus esittää hänet "pitkänä, tanakkana, paksulippaisena ja punakarvaisena", mutta tämä ei sovi yhteen muiden tietojen kanssa.

Tsarevitšin rakastajatar

Aleksei oli onnettomasti naimisissa Charlotta Kristiina Sofiaan, jota hän kohteli huonosti.Hughes, Lindsey (1998). Russia in the Age of Peter the Great. Yale University Press. s. 406. Aleksei tutustui Eufrosyneen noin vuosina 1714–1715 Vjazemskin talossa, kun tämä oli vasta 14–16-vuotias. Lähteiden mukaan Vjazemski "lahjoitti" hänet Alekseille.Massie, Robert K. (2014). Nagy Péter élete és kora. Budapest: I.P.C. Könyvek. s. 769.

Suhteen alkamisesta on ristiriitaisia tulkintoja. Osa historioitsijoista väittää, että kyseessä oli rakkaussuhde, kun taas yhdysvaltalainen historioitsija Jacob Abbott esitti vuonna 1859, että Aleksei olisi pakottanut Eufrosynen suhteeseen veitsen uhalla. Tälle väitteelle ei kuitenkaan ole löydetty aikalaistodistuksia. Molemmat näyttävät suunnitelleen avioliittoa – Aleksei käski palvelijoitaan kunnioittamaan Eufrosynea tulevana vaimonaan.

Eufrosyne vapautettiin todennäköisesti maaorjuudesta vuonna 1715, samoin kuin hänen veljensä Ivan. He asuivat yhdessä Aleksein palatsin oikeassa siivessä, kun taas Aleksein vaimo Charlotta ja tytär Natalja asuivat vasemmassa siivessä. Charlotta kuoli 2. marraskuuta 1715 lapsivuodeinfektioon pian toisen lapsen, tulevan Pietari II:n syntymän jälkeen.

Aikalaisten suhtautuminen Eufrosyneen oli usein halveksuvaa hänen etnisen taustansa vuoksi. Eräässä kirjeessä ihmeteltiin, miten tsarevitš saattoi rakastaa "niin vähäpätöistä suomalaisnaista". Monet 1800-luvun historioitsijat kuvasivat häntä "eläimelliseksi", "juonittelevan porttona" ja "periaatteettomaksi", mutta näille väitteille ei ole historiallisia todisteita.

Pako ja maanpako

Aleksein ja hänen isänsä Pietari Suuren välinen suhde oli tulehtunut. Tammikuussa 1716 Pietari vaati Aleksein valitsevan joko munkkiuran tai keisarin tehtävän – Aleksei ei halunnut kumpaakaan. Konfliktit kärjistyivät, ja kierteli huhuja että keisari aikoisi vahingoittaa poikaansa. Aleksei päätti paeta ja lähti Venäjältä 26. syyskuuta 1716 lainavaroilla, mukanaan Eufrosyne, tämän veli sekä kolme palvelijaa.Abbott, Jacob (1859). Peter the Great. Harper & Brothers. s. 304.

Eufrosyne matkusti miehen valepuvussa paašipojana, jotta he eivät herättäisi huomiota.Browning, Oscar (1898). Peter the Great. Hutchinson. s. 294. Aluksi Eufrosynelle kerrottiin, että matka kestäisi vain Riikaan asti, minkä jälkeen hän palaisi Pietariin.Abbott, Jacob (1859). Peter the Great. Harper & Brothers. s. 304–305. Königsbergissä heille kerrottiin, että he matkustaisivat Wieniin Pietarin käskyjen mukaisesti.Abbott, Jacob (1859). Peter the Great. Harper & Brothers. s. 310.

He saapuivat Wieniin 10. marraskuuta 1716. Aleksei pyysi suojelusta langoltaan, keisari Kaarle VI:lta. Kaarle piilotti heidät Tiroliin Ehrenbergin linnaan, jossa linnan henkilökunnalle kerrottiin, että siellä majoittui jalo unkarilainen tai puolalainen – kenenkään ei sallittu poistua alueelta. Viisi kuukautta myöhemmin Pietarin lähettämät kaksi vakoojaa lahjoivat virkamiehen Itävallan keisarillisessa kansliassa ja saivat selville Aleksein piilopaikan.

Keisari Kaarle lähetti parin Napoliin Castel Sant'Elmo -linnaan. Siellä Eufrosynen raskaus tuli näkyväksi, ja hänen todellinen sukupuolensa ja suhteensa Alekseiin paljastui. Kun myös Napolissa heidät löydettiin, kreivi Pjotr Andrejevitš Tolstoi lähetettiin vakuuttamaan Aleksei palaamaan. Tolstoi uhkasi, että varakuningas erottaisi Eufrosynen Alekseista. Väitetään, että Eufrosyne olisi yön aikana ennen erotusta vakuuttanut Aleksein palaamaan Venäjälle.Browning, Oscar (1898). Peter the Great. Hutchinson. s. 296.

Aleksei suostui palaamaan ehdolla, että hän saisi mennä naimisiin Eufrosynen kanssa ja elää rauhassa maaseudulla. Kreivi Tolstoi lupasi tämän, ja Pietari vahvisti lupauksen kirjallisesti.Bain, Robert Nisbet (1905). The First Romanovs. Archibald Constable. s. 356–367.Hughes, Lindsey (1998). Russia in the Age of Peter the Great. Yale University Press. s. 408–409. Pari erosi Bolognassa, koska Eufrosynen oli matkustettava hitaammin raskautensa vuoksi.

Aleksein oikeudenkäynti

Aleksei oli yhä epätoivoisempi Eufrosynen perään ja polvistui 14. huhtikuuta 1718 äitipuolensa, keisarinna Katariina In eteen anoen tätä nopeuttamaan Eufrosynen saapumista. Huhtikuun lopussa Eufrosyne saapui Pietariin ja pidätettiin välittömästi. Hänet vangittiin, pidettiin erillään Alekseista ja kuulusteltiin prinssi Aleksandr Menšikovin ja kreivi Tolstoin toimesta, jotka esittivät hänelle "johdattelevia kysymyksiä".Bain, Robert Nisbet (1905). The First Romanovs. Archibald Constable. s. 361. Hänen raskautensa aikana syntynyt lapsensa katosi välittömästi eikä lapsen kohtalosta tiedetä mitään.

Eufrosynelle näytettiin kidutusvälineet hänen saapuessaan vankilaan. Hän tuotti kirjeitä, joita Aleksei oli kirjoittanut useille merkittäville henkilöille pyytäen suojelusta Pietarilta. Hän kertoi, että Aleksei oli luvannut kumota isänsä uudistukset, ja allekirjoitti kirjallisen todistuksen häntä vastaan. Eufrosyne joutui vastakkain Aleksein kanssa Pietarin läsnä ollessa, ja hän todisti, että tsarevitš oli suunnitellut vallankaappausta ja halunnut paeta paavin luo, mutta että hän oli estänyt tämän. Vastakkainasettelu johti Aleksein hermostolliseen romahdukseen.

Aleksein todistuksissa hän pyrki esittämään itsensä ympäristönsä uhrina ja sysäsi syyt lähipiiriinsä. Yli kymmenen hänen lähipiirinsä jäsentä teloitettiin puolentoista kuukauden tutkimuksen aikana. Aleksei tuomittiin kuolemaan 24. kesäkuuta 1718 ja kuoli kidutuksessa käytetyn knuutan aiheuttamiin vammoihin 26. kesäkuuta.

Myöhempi elämä

Yhteistyöstään palkkiona Eufrosyne vapautettiin täysin eikä häntä kidutettu. Pietari myönsi hänelle Aleksein varoista 3000 ruplaa palkkioksi – suurimman rahapalkkion koko salaisen poliisin historiassa.Anisimov, E. V. Русская пытка. Политический сыск в России XVIII века. Heinäkuun 5. päivänä 1718 keisarin päätöksellä hänet annettiin komendantin huostaan, ja hänellä oli lupa liikkua vapaasti komendantin saattajien kanssa. Syyskuussa ja marraskuussa 1718, kuukausia Aleksein kuoleman jälkeen, Aleksein tavaroita jaettaessa monet arvokkaat naistenvaatteet lähetettiin keisarinna Katariinan käskystä Eufrosynelle.Устрялов, Н. Г. История царствования Петра Великого. Царевич Алексей Петрович.

Hänen myöhemmästä elämästään on kaksi versiota. Historioitsija Millerin mukaan hän meni naimisiin Pietarin varuskuntaan upseerin kanssa ja eli noin viisikymppisen ikään. Toinen versio, joka perustuu mahdollisesti väärennökseen, väittää hänen joutuneen luostariin, mutta tämä on ristiriidassa dokumenttien päivämäärien kanssa.

On myös esitetty, että Eufrosyne olisi alusta alkaen ollut Aleksandr Menšikovin "agentti", tai että Tolstoi olisi jo Italiassa vakuuttanut hänet yhteistyöhön lupaamalla avioliiton nuoremman poikansa kanssa ja tuhat sielua myötäjäisiksi.Журнал "Нева". Вып.1.

Kulttuurissa

Eufrosynen hahmo on esiintynyt useissa teoksissa: Mihail Bulgakov – ooppera Pietari Suuri Dmitri Merežkovski – näytelmä Tsarevitš Aleksei (1920) Fridrich Gorenštein – näytelmä Lapsenmurhaaja (1985)

Elokuvaroolit Faina Ševtšenko – Tsarevitš Aleksei (1918) Irina Zarubina – Pietari I (1938) Ljubov Germanova – Pietari Suuri (1986) Jekaterina Kulakova – Tsarevitš Aleksei (1997)

Lähteet

Kirjallisuutta Massie, Robert K. (1980). Peter The Great: His Life and World. Random House, Inc. Montefiore, Simon Sebag (2016). Romanovit 1613-1918. WSOY. Gilchrist, Marianne McLeod (1994). "Aleksei Petrovich and Afrosin'ia Fedorova: In Their Own Words". Slavonica 1 (5): 47–66.

Luokka:Rakastajattaret Luokka:Suomalaiset orjat Luokka:Isoviha Luokka:1700-luvulla syntyneet Luokka:1700-luvulla kuolleet Luokka:Venäjän historia