Elisabet II

Elisabet II (Elizabeth Alexandra Mary, 21. huhtikuuta 1926 Mayfair, Lontoo – 8. syyskuuta 2022 Balmoralin linna, Aberdeenshire, Skotlanti) oli Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar vuosina 1952–2022 ja lisäksi 14 muun Kansainyhteisön maan valtionpäämies, muun muassa Australian, Kanadan ja Uuden-Seelannin kuningatar.

Hallitsijaksi Elisabet II nousi isänsä Yrjö VI:n kuoleman jälkeen 6. helmikuuta 1952. Elisabet II oli neljäs Windsor-sukuinen brittiläinen monarkki. Hänen 70 vuoden ja 214 päivän valtakautensa teki hänestä Britanniaa pisimpään hallinneen monarkin ja maailman toiseksi pisimpään vallassa olleen monarkin, sitten aurinkokuningas Ludvig XIV:n, joka tuli hallitsijaksi lapsena ja hallitsi 72 vuotta.

Kuningatar Elisabetin seitsemän vuosikymmentä kestäneellä valtakaudella brittiläinen imperiumi muuttui nykyaikaiseksi itsenäisten valtioiden muodostamaksi Kansainyhteisöksi. Tämä tapahtui enimmäkseen jo kauden parinkymmenen ensimmäisen vuoden aikana. Elisabet II työskenteli koko valtakautensa ajan ahkerasti ylläpitääkseen hyviä suhteita Britannian entisiin siirtomaihin ja vieraili säännöllisesti kansainyhteisön eri maissa, samoin kuin muissakin maissa.

Elisabetin aviopuoliso oli Kreikan entisen kuninkaan Yrjö I:n pojanpoika Philip vuodesta 1947 tämän kuolemaan saakka vuonna 2021. Heille syntyi neljä lasta: Charles (s. 1948), Anne (s. 1950), Andrew (s. 1960) sekä Edward (s. 1964). Lastenlapsia Elisabetilla oli kahdeksan ja lastenlastenlapsia kaksitoista.Kuningatar Elisabet II:sta isoisoäitiKuningatar Elisabet II toisen kerran isoisoäiti Kuningatar Elisabetista tuli Walesin prinsessa Dianan ja kuningataräiti Elisabetin kuoltua todennäköisesti suosituin kuningasperheen jäsen.

Kuningatar Elisabetia pidettiin yhtenä maailman rikkaimmista naisista, mutta asian todentaminen on vaikeaa, sillä Elisabetin yksityisomaisuutta ja kruunulle eli valtiolle kuulunutta omaisuutta ei aina kyetty erittelemään. Tämän vuoksi arviot hänen omaisuudestaan liikkuivat 50 miljoonasta punnasta useisiin miljardeihin.

Elämä

Sukujuuret

Elisabet II oli kuningas Edvard VII:n, kuningatar Viktorian pojan, lapsenlapsenlapsi. Edvardin isä oli Viktorian puoliso prinssi Albert von Sachsen-Coburg und Gotha; hänen kauttaan Elisabet polveutui saksalaisesta Saksi-Coburg-Gothan ruhtinassuvusta, jonka muita merkittäviä jäseniä ovat Belgian kuningas Albert II ja Bulgarian viimeinen tsaari Simeon II. Viktorian kautta Elisabet polveutui lukuisista Englannin hallitsijoista aina Wessexin suvusta 500–600-luvulta lähtien sekä skotlantilaisesta Stuartin kuningassuvusta, jota voidaan jäljittää aina 800-luvulle saakka.

Kuningatar Viktorian lapsenlapsenlapsenlapsena kuningatar Elisabet oli sukua suurimmalle osalle Eurooppaa hallitsevista kuninkaallisista sekä Saksan ja Romanian syrjäytetylle Hohenzollern-suvulle. Isoisoäitinsä kuningatar Alexandran kautta Elisabet polveutuu Tanskan kuningassuvusta Schleswig-Holstein-Sonderburg-Glücksburg-suvusta, joka on Oldenburg-suvun haara ja yksi Euroopan vanhimmista ruhtinassuvuista. Oldenburgin kautta Elisabetille kaukaista sukua olivat muiden muassa hänen puolisonsa prinssi Philip, Tanskan Margareeta II, Norjan Harald V, Espanjan Juan Carlos I, Ruotsin Kaarle XVI Kustaa sekä Kreikan syrjäytetty kuningas Konstantin II, jotka kaikki polveutuvat kuningatar Viktoriasta.

Äitinsä kautta Elisabet II on George Washingtonin pikkuserkun jälkeläinen 7. polvessa. Suvut eroavat Augustine Warnerin ja tämän puolison kohdalla; heidän tyttärensä Mildred oli Washingtonin isoäiti, kun taas toinen tytär Mary oli kuningattaren äidin, Elizabeth Bowes-Lyonin esiäiti.Albert H. Spencer, Genealogy of the Spencer family (1956), p. v (snippet)

Lapsuus

pienois|vasen|pysty|Prinsessa Elisabet (oik.) sisarensa prinsessa Margaretin ja isoäitinsä kuningatar Maryn kanssa toukokuussa 1939. Kuningatar Elisabet II syntyi 21. huhtikuuta 1926 Lontoossa, Mayfairin kaupunginosassa. Hänen isänsä oli Yorkin herttua Albert (myöhemmin kuningas Yrjö VI), kuningas Yrjö V:n ja kuningatar Maryn toiseksi vanhin poika. Hänen äitinsä oli Yorkin herttuatar Elisabet (syntyään Lady Elizabeth Bowes-Lyon), Claude George Bowes-Lyonin, Strathmoren ja Kinghornen 14. jaarlin ja tämän vaimon, Strathmoren kreivittären tytär. Elisabet nimettiin äitinsä mukaan; hänen toinen nimensä tulee isoisoäidiltä kuningatar Alexandralta ja kolmas nimensä isoäidiltä, kuningatar Marylta. Elisabet piti isovanhemmistaan, erityisesti isoisästään, mutta tunnekylmän kuningatar Maryn kanssa syvempi suhde syntyi vasta Elisabetin ollessa kruununperijä. Elisabet tunnettiin perheen kesken lempinimellä ’Lilibet’.

Elisabetin syntyessä hänen arvonimensä oli Hänen kuninkaallinen korkeutensa Yorkin prinsessa Elisabet. Kruununperimysjärjestyksessä hän oli kolmantena setänsä Walesin prinssi Edwardin (myöhemmin kuningas Edvard VIII) ja isänsä jälkeen. Vaikka pikkuprinsessan syntymä kiinnosti suurta yleisöä, kukaan ei uskonut hänen nousevan valtaistuimelle; olihan luonnollista olettaa, että hänen suosittu setänsä, nuori Walesin prinssi, menisi naimisiin ja saisi perillisiä.

Opinnot

pienois|pysty|Prinsessa Elisabet 1940-luvulla Prinsessa Elisabet kävi koulua kotona yhdessä sisarensa prinsessa Margaretin kanssa, äitinsä eli silloisen Yorkin herttuattaren valvonnassa. Hän opiskeli historiaa sekä kieliä; Elisabet puhui sujuvasti ranskaa, minkä hän osoitti usein vieraillessaan Ranskassa ja Kanadassa. Uskonnollisissa asioissa häntä opasti Canterburyn arkkipiispa. Elisabet oli koko elämänsä ajan Englannin kirkon päämiehenä sen vankka kannattaja.

Kruununperijänä

Elisabetin isän noustua valtaistuimelle vuonna 1936 ja Elisabetin sedän, kuningas Edvard VIII:n, luovuttua kruunusta Elisabetista tuli kruununperijä. Hänen ollessaan kolmentoista Eurooppa ajautui toiseen maailmansotaan. Elisabet ja hänen nuorempi sisarensa prinsessa Margaret siirtyivät Windsorin linnaan Berkshireen, Lontoon länsipuolelle, turvaan pääkaupunkia kohdanneilta pommituksilta. Ehdotettiin, että prinsessat pakenisivat Kanadaan, mutta heidän äitinsä, kuningatar, ei suostunut edes harkitsemaan asiaa vaan sanoi: ”Lapset eivät voi paeta ilman minua, minä en lähde ellei kuningas lähde, eikä kuningas pakene missään tapauksessa.” Vuonna 1940 prinsessa Elisabet piti ensimmäisen radiopuheensa, joka oli suunnattu muille sotaa pakoon joutuneille lapsille.

Asepalvelus

Vuonna 1945 prinsessa Elisabet suostutteli isänsä antamaan hänelle luvan avustaa henkilökohtaisesti sodankäynnissä. Kuningas myöntyi, ja Elisabet koulutettiin autonkuljettajaksi. Tämä koulutus oli ensimmäinen kerta, kun prinsessaa opetettiin yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Elisabetin sanotaan nauttineen koulusta niin paljon, että hän päätti lähettää omat lapsensa mieluummin kouluun kuin opetuttaa heitä kotona. Hän on ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa naispuolinen kuninkaallisen perheen jäsen, joka on käytännössä palvellut asevoimissa, vaikka muillekin kuninkaallisille naisille on annettu sotilaallisia arvonimiä.

Elisabet teki ensimmäisen valtiovierailunsa 1947, jolloin hän matkusti vanhempiensa kanssa Etelä-Afrikkaan. 21-vuotissyntymäpäivänään hän piti radiopuheen, jossa hän vakuutti omistautuvansa palvelemaan Brittiläistä kansainyhteisöä ja imperiumin asukkaita.

Avioliitto ja äitiys

pienois|pysty|Elisabet II, Philip, prinssi Charles ja prinsessa Anne vuonna 1957. Elisabet avioitui 20. marraskuuta 1947 Edinburghin herttuan prinssi Philipin (1921–2021) kanssa. Philip oli Elisabetin pikkuserkun serkku, kuningatar Viktoria on molempien isoisoisoäiti. Prinssi Philip, Kreikan kuningas Yrjö I:n pojanpoika, oli luopunut oikeudestaan Kreikan kruunuun, ja hänet tunnettiin yksinkertaisesti (kapteeni)luutnantti Philip Mountbattenina (alkujaan Battenberg), kunnes hän ennen vihkimistä sai Edinburghin herttuan arvonimen. Vaikka avioliitto ei ollut järjestetty, se sopi erinomaisesti naispuoliselle kruununperijälle, sillä prinssi Philip kuului yhteen Euroopan vanhimmista kuningassuvuista ja oli palvellut ansiokkaasti Britannian ”tärkeimmässä” puolustushaarassa, laivastossa.

Kruununprinsessa Elisabetin avioituessa Britanniassa säännösteltiin edelleen muun muassa vaatteita, joita sai ostaa vain kupongeilla. Valtio myönsi hänelle 200 ylimääräistä kuponkia häitä varten, minkä lisäksi myös yksittäiset kansalaiset lähettivät omia kuponkejaan Elisabetille. Tämä oli kuitenkin laitonta ja Elisabet palautti nämä kupongit. Elisabetin hääpuvun suunnitteli Norman Hartnell.

Heille syntyi 14. marraskuuta 1948 ensimmäinen lapsi, prinssi Charles. Kaiken kaikkiaan he saivat neljä lasta. Vaikka kuningashuoneen jäsenillä ei ole henkilökohtaista sukunimeä, itse kuningashuoneen nimi on edelleen Windsor. Vuonna 1960 säädettiin kuningatar Elisabet II:n ja prinssi Philipin ei-kuninkaallisten jälkeläisten henkilökohtaisen sukunimen olevan Mountbatten-Windsor.http://www.heraldica.org/topics/britain/prince_highness_docs.htm#1960 1960 Letters Patent Myös heidän kuninkaalliset jälkeläisensä käyttävät Mountbatten-Windsor-nimeä tilanteissa, joissa sukunimi välttämättä tarvitaan. Charlesin pojat William ja Harry ovat käyttäneet sotilasurallaan sukunimeä Wales.

Valtaannousu

pienois|vasen|pysty|Kuningatar Elisabet II ja Edinburghin herttua, prinssi Philip kruunajaisten aikaan 1953. Kuningas Yrjö VI:n terveys heikkeni vuoden 1951 aikana, ja kruununprinsessa Elisabet alkoi toimia tämän sijaisena julkisissa tilaisuuksissa. Vuoden aikana hän kävi Kreikassa, Italiassa, Maltalla, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Tammikuussa 1952 Elisabet ja Philip lähtivät Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. He olivat ehtineet Keniaan asti, kun tieto kuninkaan kuolemasta tavoitti heidät 6. helmikuuta 1952.

Elisabet oli vuoden 1801 liittosopimuksen jälkeen ensimmäinen brittiläinen monarkki, joka oli ulkomailla valtaannousunsa hetkellä. Elisabet kruunattiin kuningattareksi juhlallisin menoin Westminster Abbeyssä 2. kesäkuuta 1953. Hän oli 40. hallitsija Englannin valtaistuimella Vilhelm Valloittajan jälkeen.

Kuningattarena

Kruunajaisten jälkeen Elisabet ja Philip muuttivat Buckinghamin palatsiin Lontoon keskustaan. Elisabetin uskotaan monien edeltäjiensä tavoin ajatelleen palatsin soveltuvan huonosti asumiskäyttöön ja pitäneensä Windsorin linnaa varsinaisena kotinaan. Mainittujen asuntojen lisäksi kuningatar vietti paljon aikaa Balmoralin linnassa Skotlannissa ja Sandringhamin kartanossa Norfolkissa.

Elisabet II oli historian eniten matkustellut valtionpäämies. Hän teki miehensä kanssa puoli vuotta kestäneen maailmanympärimatkan 23. marraskuuta 1953 – 15. toukokuuta 1954 ja oli ensimmäinen monarkki, joka on näin tehnyt. Matkallaan hän kävi myös ensimmäisenä brittihallitsijana Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Fidžillä. Kuningatar Elisabet II kävi valtakautensa aikana useimmissa Euroopan maissa, useita kertoja Pohjois- ja kerran Etelä-Amerikassa sekä lukuisissa Aasian ja Afrikan maissa. Kuningatar tapasi brittiläisen kansainyhteisön hallitusten päämiehiä säännöllisesti.

Lokakuussa 1972 Elisabet II vieraili Jugoslaviassa. Kyseessä oli hänen ensimmäinen kommunistiseen maahan tekemänsä vierailu.Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 1029. Jyväskylä: Gummerus, 1987. .

Lokakuussa 1994 Elisabet II vieraili Venäjällä ensimmäisenä Ison-Britannian hallitsijana lähes 80 vuoteen. Ison-Britannian ja Venäjän suhteet olivat katkenneet vuonna 1918, jolloin bolševikit olivat murhanneet Venäjän viimeisen keisari Nikolai II:n, joka oli Elisabet II:n isoisän kuningas Yrjö V:n serkku.Mitä missä milloin. Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 19. Helsinki: Otava, 1995. .

pienois|Elisabet II ja prinssi Philip Helsingissä Kallion pelastusasemalla 1976.