Odysseia (, ”Laulu Odysseuksesta”) on Homeroksen nimiin pantu muinaiskreikkalainen eeppinen runoelma, joka on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Se on kirjoitettu homeerisella kreikalla ja daktyylisessä heksametrissä, ja kertoo eepoksen nimihenkilön Odysseuksen seikkailuista ja harharetkistä paluumatkallaan kotiin Troijan sodasta.Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: "Odysseia". Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 375.
Eepoksen päähenkilö Odysseus on kreikkalaisessa mytologiassa Ithakan kuningas ja eräs tärkeimpiä Troijan sotaan osallistuneita kreikkalaisia sotapäälliköitä. Sota oli kestänyt kymmenen vuotta ja Odysseuksen kotimatka sen jälkeen toiset kymmenen vuotta. Näin Odysseus oli poissa kotoaan kaksikymmentä vuotta.Odysseuksen Argos-koiran sanotaan kuolleen kahdentenakymmenentenä vuonna; Homeros: Odysseia XVII.327. Vertaa: Odysseia II.174–176; XXIII.102; XXIII.170. Odysseuksen poissa ollessa hänen vaimonsa Penelope ja poikansa Telemakhos joutuvat kotona Ithakalla taistelemaan Penelopea kilpaa puolisokseen kosiskelevia miehiä vastaan, sillä ei ole varmaa, onko Odysseus enää elossa.
Yrittäessään päästä Troijasta kotiin Odysseus kohtaa monenmoisia vastoinkäymisiä, outoja kansoja ja vaarallisia hirviöitä. Hän menettää kaikki miehensä ja laivansa, mutta selviää lopulta kotiin, tapaa poikansa ja vaimonsa, ja surmaa kilpakosijat. Eepos kuvaa Odysseuksen vaiheita noin neljänkymmenen päivän ajalta, mutta kerronnassa tehdään lukuisia hyppäyksiä varhaisempiin tapahtumin ja kerrotaan kaikista niistä seikkailuista, joihin hän miehistöineen oli matkallaan joutunut.
Odysseia on eräänlainen jatko-osa samoin Homeroksen nimiin laitettuun Ilias-eepokseen, joka kertoo eräistä Troijan sodan keskeisistä tapahtumista. Yhdessä Iliaan kanssa Odysseia on länsimaisen kirjallisuuden kulmakiviä ja se on Iliaan jälkeen antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden ja koko länsimaisen kirjallisuuden toiseksi vanhin teos. Teoksen kautta termistä odysseia on tullut synonyymi eeppisille seikkailuille ja harharetkille.
Historia Teoksen synty
Antiikin perimätiedon mukaan eeposparin Ilias ja Odysseia on luonut tai koonnut sokea kiertelevä runonlaulaja Homeros. Homeroksen historiallisuutta on kuitenkin usein epäilty; kyseessä saattaa todellisuudessa olla jonkinlainen nimimerkki. Mikäli Homeros oli historiallinen henkilö, hänen henkilöllisyytensä ja kotipaikkansa oli joka tapauksessa epävarma jo antiikin aikana.
pienoiskuva|upright=0.84|Homeros. Osa Rafaelin freskoa Parnassos, 1510–1511. Apostolinen palatsi, Vatikaani. Odysseia on saanut nimensä sen päähenkilöstä, Odysseuksesta, joka on eepoksessa Ithakan saaren kuningas ja sankarihahmo. Odysseian, samoin kuin Iliaan, runous on syntynyt pitkän ajan kuluessa ja se perustuu kiertelevien runonlaulajien esityksiin ja hyvin vanhaan suulliseen lauluperinteeseen. Laulut kertovat mykeneläisestä ajasta, Kreikan pronssikautisesta kulttuurista, joka vallitsi noin vuosina 1600–1100 eaa. Odysseuksesta kertovat laulut liittyvät kertomukseen Troijan sodasta, jolla on mahdollisesti kytköksiä todellisiin historiallisiin tapahtumiin.
Laulujen taustalla olevien mahdollisesti historiallisten tapahtumien ajoitusta on tutkittu myös tähtitieteen menetelmillä. Odysseiassa mainitaan, että juuri ennen Odysseuksen saapumista takaisin Ithakalle Venus näkyi juuri ennen auringonnousua. Samoin mainitaan, että kilpakosijoiden surmaamista edeltäneenä yönä oli uudenkuun aika. Merkittävimpänä eepoksen 20. laulussa mainitaan täydellinen auringonpimennys, joka tapahtui (luonnollisesti uudenkuun aikaan) sinä päivänä, kun kilpakosijat surmattiin. Lisäksi mainitaan yksityiskohtia Seulasten ja Karhunvartijan sijainnista. Tähtitieteilijät ovat ajoittaneet tällaisen auringonpimennyksen tapahtuneeksi 16. huhtikuuta 1178 eaa. Tällöin Troijan sota olisi päättynyt Troijan tuhoon kymmenen vuotta aiemmin, noin vuonna 1188 eaa. Tällainen ajoitus täsmää hämmästyttävän hyvin yhteen arkeologisten löydösten kanssa; tutkijoille on kuitenkin epäselvää, miten näin täsmälliset yksityiskohdat olisivat voineet säilyä suullisessa perimätiedossa satoja vuosia.
Myyttiseksi muuttuneesta menneisyydestä kertoneet, perinteisesti laulettuina esitetyt runot kirjoitettiin ylös joskus vuosien 750 ja 650 eaa. välisenä aikana, pian sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat omaksuneet kreikkalaisen kirjaimiston. Tuolloin mahdollisesti katsottiin tarpeelliseksi saattaa eepokset pysyvään kirjalliseen muotoon; tällöin tarkoituksena on saattanut olla esimerkiksi yhteisöllisen identiteetin vahvistaminen. Homeroksen osuus teoksen synnyssä on voinut olla se, että hän on yksinkertaisesti koonnut suullisen perimätiedon eepoksiksi kirjalliseen muotoon, tai runonlaulajana itse luonut perinteisestä runoaineistosta nykyiset eepokset.
Homeroksen nimiin laitetuista eepoksista Odysseia on syntynyt jonkin verran, mahdollisesti kaksikymmentä tai jopa kolmekymmentä vuotta, Iliasta myöhemmin. Antiikin aikana ajateltiin, että Odysseia olisi ollut Homeroksen vanhalla iällään kirjoittama. Homeroksen aikaan mahdollisesti historiallisista tapahtumista, jotka olivat alun perin antaneet aiheen taruille ja lauluille, oli kulunut jo 400–500 vuotta. Hänen tuntemansa suullinen perinne oli siis elänyt läpi Kreikan niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen. Teosten ajankuva ei vastaa suoraan sen enempää mykeneläistä kuin Homeroksen omaakaan aikaa, vaan sijoittuu näiden välille kuvaten geometrisen kauden ihmisten käsityksiä varhaisemmista ajoista.
Jo antiikin aikana epäiltiin, ettei Odysseia olisi Homeroksen vaan jonkun toisen hänen nimissään kirjoittaneen luomus. Myöhemminkin on usein esitetty, että eepoksen kirjoittaja olisi ollut joku toinen, Homeroksen työtä jatkanut runoilija. Tällainen seuraaja olisi voinut löytyä esimerkiksi Khioksella vaikuttaneiden homeridien runonlaulajakoulukunnan edustajien joukosta. Nykytutkijoiden mukaan on kuitenkin silti täysin mahdollista, että sekä Ilias että Odysseia ovat saman henkilön kirjoittamia; teosten erojen lisäksi niissä on paljon yhtäläisyyksiä muun muassa arvomaailmassa, ja ne on selvästi kirjoitettu samanlaiselle yleisölle.
Samoin kuin Iliaan tapauksessa, tutkijat ovat pyrkineet selvittämään myös sitä, onko eepos yhden vai useamman runoilijan muodostama. Eräät tutkijat ovat havainneet eepoksessa erilaisia kerrostumia, jotka olisivat merkkejä useiden toisiaan seuranneiden runoilijoiden työstä. Joku näistä on saattanut muodostaa eepoksen lopullisen version. Toisaalta toiset tutkijat katsovat, että runoilijoita olisi vain yksi.
Tekstihistoria
Homeroksen nimiin pantujen eeposten toimitustyö jatkui vielä Homeroksen oman ajan jälkeen. Eepoksista tehtiin Ateenassa 500-luvulla eaa. tyranni Peisistratoksen määräyksestä eräänlainen ”standardilaitos”. Iliaan ja Odysseian nykyinen teksti periytyy tästä versiosta. Ei ole tiedossa, oliko tekstiä muutettu välille jäävänä aikana.
Aristarkhos Samothrakelainen teki Homeroksen eepoksista kriittisen laitoksen Aleksandriassa 100-luvulla eaa. Aristarkhoksen tekstiä kopioitiin uskollisesti läpi vuosisatojen. Odysseian vanhin kokonaisena säilynyt käsikirjoitus on Laurentianus 900- tai 1000-luvulta. Odysseian, samoin kuin Iliaan, ensimmäinen painettu laitos (editio princeps) on Demetrios Khalkokondyleen Firenzessä vuonna 1488 toimittama.
Odysseia luetaan Iliaan tavoin niin kutsuttuun eeppiseen kyklokseen eli eeppiseen tarupiiriin. Tässä tarupiirissä Odysseialla oli sittemmin kadonnut jatko-osa nimeltä Telegoneia, joka oli jonkun muun kuin Homeroksen kirjoittama. Erään antiikin aikaisen lähteen mukaan se olisi Eugamonin Musaiokselta kopioima. Joskus sen kirjoittajaksi mainitaan kuitenkin Kinaithon.
Sisältö pienoiskuva|upright=1.1|Odysseian alku muinaiskreikaksi.
Odysseia koostuu noin 12 000 heksametrisäkeestä, jotka aleksandrialaiset tekstikriitikot myöhemmin ovat jakaneet 24 lauluksi (rhapsodia). Kussakin laulussa on noin 330–850 runosäettä. Eepoksen kieli on niin kutsuttua homeerista eli eeppistä kreikkaa, arkaaista taidekieltä, joka yhdistelee ennen kaikkea joonialaista ja aiolialaista murretta. Eepoksessa käytetään runomittana daktyylistä heksametriä.
Odysseia kuuluu niin sanottuun nostos-lajityyppiin, jota edustavat teokset kertovat kotiinpaluusta. Teoksen aiheena on Odysseuksen venynyt paluumatka Troijan sodasta, jossa hän oli viettänyt kymmenen vuotta, ja se kuvaa tämän matkallaan kohtaamia seikkailuja ja vastoinkäymisiä. Sekä aiheidensa että tyylinsä puolesta Odysseia on huomattavan erilainen kuin Ilias.
Odysseian tapahtumat sijoittuvat 40 päivän ajalle, vaikka itse Odysseuksen harharetki kesti sodan tavoin kymmenen vuotta. Iliaan tavoin eepoksen kerronta alkaa tapahtumien keskeltä. Teoksen alussa kuvataan Odysseuksen kotisaarta, Ithakaa, jonka kuningas hän on. Koska viesti Troijan tappiosta ja Odysseuksen selviämisestä on saavuttanut hänen kotinsa ennen häntä itseään, on hänen vaimonsa Penelope alkanut pelätä hänen hukkumistaan paluumatkalla. Myös muut ihmiset ovat saaneet tiedon Odysseuksen viipymisestä ja kilpakosijoita suorastaan tulvii Odysseuksen taloon liehittelemään hänen vaimoaan. Odysseuksen poika Telemakhos lähtee etsimään lisätietoja isänsä kohtalosta, ja hän tapaa monia auttavaisia ihmisiä jotka kestitsevät häntä ja kertovat lisätietoja Odysseuksen vaiheista.Homeros: Odysseia I–XXIV.
Näin kuluvat kirjan ensimmäiset neljä laulua. Sen jälkeen siirrytään itse Odysseuksen luo Kalypson saarelle, jossa hän on ollut vankina seitsemän vuotta. Odysseus lähtee liikkeelle lautalla ja saapuu faiaakien saarelle. Täällä hän kertoo aiemmista seikkailuistaan faiaakien kuninkaalle Alkinookselle; tämä osio sisältää Odysseian tunnetuimmat tarinat kuten kertomukset kyklooppi Polyfemoksesta, merihirviöistä Skylla ja Kharybdis, noita Kirkestä sekä Odysseuksen käynnistä manalassa. Tällainen omakohtainen kertomus ensimmäisessä persoonassa mahdollistaa sen, että monen vuoden tapahtumat saadaan mahdutettua helposti eepoksen varsinaisesti kattamaan ajanjaksoon. Kahdennentoista laulun jälkeen Odysseus pääsee takaisin kotisaarelleen, missä hän surmaa kilpakosijansa ja näkee jälleen vaimonsa 20 vuoden eron jälkeen.
Eepoksen laulut voidaan jakaa viiteen osaan. Ensimmäinen osa (laulut 1–4) kertoo Odysseuksen pojasta Telemakhoksesta, joka taistelee Penelopen kilpakosijoita vastaan ja lähtee etsimään tietoja isästään. Toinen osa (laulut 5–8) siirtyy kuvaamaan Odysseuksen tilannetta; hän on Kirken saarella ja päätyy sieltä faiaakien maahan. Kolmannessa osassa (laulut 9–12) Odysseus kertoo faiaakeille hänen ja hänen miehistönsä aiemmin tapahtuneista seikkailuista. Neljännessä osassa (laulut 13–16) Odysseus pääsee lopulta palaamaan Ithakalle. Hän tapaa siellä Telemakhoksen, ja he alkavat suunnitella kostoa Penelopen kosijoille. Viides osa (laulut 17–23) kuvaa sitä, kuinka Odysseus ja Telemakhos surmaavat kilpakosijat. Viimeinen laulu (laulu 24) on eräänlainen epilogi, ja se on joskus jätetty pois varsinaisesta eepoksesta, koska sitä on usein pidetty myöhempänä lisäyksenä eepokseen. Muun muassa Aristarkhoksen ja Aristofanes Byzantionlaisen mukaan Odysseia olisi alun perin loppunut laulun 23 säkeeseen 296.
Klassisena aikana joitakin eepoksen osia alettiin kutsua omilla nimillään. Ensimmäisistä neljästä Telemakhokseen keskittyvästä laulusta käytetään nimitystä Telemakheia. Odysseuksen kohtaamisesta kyklooppi Polyfemoksen kanssa laulussa 9 käytetään nimitystä Kyklopeia.Cook 2006, s. 12. Laulu 11, matka manalaan, tunnetaan nimellä Nekyia. Kirjoista 9–12 yhdessä käytetään puolestaan nimitystä Apologoi. Laululle 22, jossa Odysseus surmaa kilpakosijat, on annettu nimi Mnesterofonia, "kosijoiden surma".Cook 2006, s. 164. Laulu 24 on manalakuvauksineen tavallaan toinen Nekyia-kohtaus.
Kuten Iliaassa, kreikkalaisen mytologian jumalat puuttuvat usein tapahtumiin. Jumalista Athene oli Odysseuksen suojelija, merenjumala Poseidon puolestaan pyrki kaikin keinoin estämään hänen kotiinpääsynsä. Erityisesti Athene esiintyy eepoksessa usein ihmiseksi tekeytyneenä.
Laulut