Hilkka Helinä Halttunen (o.s. Itkonen; ) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki 35 vuoden mittaisen uran puheteatterissa, elokuvissa, Radioteatterissa ja televisiotuotannoissa. Hilkka Helinä oli yksi suomalaisen elokuvan kultakauden tähdistä. Hänen tunnetuimpia valkokangasosiaan ovat muun muassa nimiosa Elinan surmassa ja Kaisa-Reetan osa Ryysyrannan Joosepissa.
Erityisen paljon Hilkka Helinä tulkitsi hyvässä sosioekonomisessa asemassa olevien naisten tuntoja, kuten pääroolin elokuvassa Kartanon naiset. Hän näytteli niin ikään useissa Simo Penttilän teksteihin perustuvissa elokuvissa ja Niskavuori-elokuvissa. Teatteritaiteilijana hän työskenteli Intimiteatterissa. Hänet palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä vuonna 1971.
Lapsuus ja nuoruus
Hilkka Helinän vanhemmat olivat näyttelijä Aaro Itkonen ja puvustonhoitaja Mimmi Grönroos.Veistäjä, s. 165 Grönroos ja Itkonen eivät olleet aviopari; heillä ei ollut taloudellisia edellytyksiä avioitua. He asuivat jonkin aikaa Oulussa, josta Itkonen muutti Viipuriin ja Grönroos puolestaan Turkuun.Halttunen, s. 11, 12 Grönroos joutui matkaamaan Turusta Viipuriin synnyttämään tyttärensä pahojen puheiden välttämiseksi. Sen ajan Suomessa aviottoman lapsen synnyttäminen oli naiselle häpeällistä. Elämänsä ensivuodet Hilkka Helinä vietti viipurilaisessa sijaisperheessä. Myös Aaro Itkonen oli vahvasti mukana tyttärensä elämässä tämän alkutaipaleella. Hän avioitui erään viipurilaisen kauppiaan kanssa 1919 ja muutti Savonlinnaan. Sen jälkeen Mimmi Grönroos haki tyttärensä Turkuun.Halttunen, s. 12–14
Hilkka Helinä kävi kansakoulunsa Turussa. Teatterilavalla hän oli ensi kerran jo nelivuotiaana kappaleessa Kuningas Erik XIV. Teatterin ohella Hilkka Helinä harrasti musiikkia. Hän opiskeli lähes ammattimaiseksi pianistiksi Kosti Vehasen opastuksessa, mutta säveltaiteilijan ura tyssäsi kun Vehanen muutti pois Suomesta. Kuuden tyttölyseovuoden jälkeen hänet otettiin harjoittelijaksi Turun Teatteriin. Parin näytäntövuoden kuluttua hän muutti Helsinkiin ja kirjautui opiskelijaksi Näyttämöopistoon vuonna 1936. Opinnot kestivät kaksi vuotta.Rytkönen, s. 120
Ura Näyttämö
Hilkka Helinän ensimmäiset teatterikiinnitykset olivat Kotkan Näyttämö 1938–1939, Viipurin Kaupunginteatteri 1939–1940 ja Tampereen Teatteri 1940–1941. Teatteriuran alku oli kiireinen. Hän oli mukana kaikissa ensimmäisen näytäntökautensa kappaleissa. Hilkka Helinän ensimmäinen tehtävä oli Mirja Joros huvinäytelmässä Vaarallinen ikä.Rytkönen, s. 122 Tampereen Teatterissa hän näytteli muun muassa teoksessa Naisdiktaattori, jossa hän teki Dyveken roolin. Hilkka Helinä sai erinomaista palautetta myös rooleistaan näytelmissä Jääkärin morsian, Jäämeren kansaa ja Viktorian husaari.Rytkönen, s. 125
Vuosina 1951–1960 Hilkka Helinällä oli kiinnitys Radioteatteriin, jossa hän oli erittäin käytetty näyttelijä. Hänellä oli muun muassa Ronskilan Hilkan rooli kuunnelmasarjassa Kankkulan kaivolla. ”Täyttä tyydytystä ei radiotyö pysty näyttelijälle suomaan”, Hilkka Helinä analysoi radiossa näyttelemistä, jota hän toisaalta arvosti äänenkäytön kehittäjänä.Rytkönen, s. 130
Radiosta Hilkka Helinä siirtyi Intimiteatteriin vuonna 1960, ja nousi pian teatterin johtavaksi naisnäyttelijäksi. Hän teki useita kiitettyjä suorituksia huvinäytelmissä ja näytteli 25-vuotistaiteilijajuhlassaan Janen roolin salonkikomediassa Yllättävä kälyni. Intimiteatterissa Hilkka Helinä työskenteli täysipäiväisesti kuolemaansa saakka. Uransa aikana hän teki vierailuja Helsingin Kansanteatteriin ja Suomen Kansallisteatteriin.
Elokuvat
Valkokangasura ei ollut Hilkka Helinän haaveena, kun Kalle Kaarna ehdotti hänelle roolia elokuvassa Elinan surma vuonna 1938. Hän opiskeli tuolloin vielä Näyttämöopistossa. Elinan rooli oli kuitenkin kuulunut hänen toiveisiinsa, joten hän otti tehtävän vastaan. Kriitikot kehuivat Hilkka Helinän suoriutumista viattoman Elina Fincken osassa. Seuraava päärooli oli uskollisen Karoliinan osa Kaarnan elokuvassa Isoviha, joka sai ensi-iltansa joulun alla 1939. Hilkka Helinän suoritusta pidettiin välittömänä ja ilmeikkäänä.Rytkönen, s. 121–123
Talvisodan aikana Hilkka Helinä työskenteli Viipurissa lottana. Helsinkiin hän palasi viimeisten evakuoitavien matkassa.Halttunen, s. 19, 20 Välirauhan aikana Viipurin Kaupunginteatterin näyttelijät esittivät Suomalaisen Oopperan estradilla näytelmän Nainen valehtelee. Yleisössä ollut Suomi-Filmin johtaja Risto Orko näki Hilkka Helinän ja tarjosi elokuvasopimusta. Vuonna 1941 alkoi Hilkka Helinän yhdeksänvuotinen kausi Suomi-Filmin palkkalistoilla. Tällöin hän palasi Tampereelta Helsinkiin ja siirtyi kokonaan elokuvan palvelukseen, omien sanojensa mukaan ”väestöpoliittisista syistä”. Hän piti elokuvatyötä teatteria haastavampana, mutta vähemmän sitovana.
Hilkka Helinän elokuvaosat käsittävät koko joukon erilaisia hahmoja: kilttejä maalaistyttöjä, seurapiirineitoja ja salaperäisiä sankarittaria. Simo Penttilän kirjoittamassa jännityselokuvassa Kuollut mies rakastuu (1942) hänen esittämänsä argentiinalainen seikkailijatar hurmaa Joel Rinteen näyttelemän itsetietoisen sankarin. Vuonna 1944 tuli ensi-iltaan Kartanon naiset, jossa Hilkka Helinällä oli päärooli yläluokan naisena; Aamulehti arvioi hänen suorituksensa voitokkaaksi, vaikka itse elokuva jätti aikalaiskriitikot viileiksi.Rytkönen, s. 127
Toisen maailmansodan jälkeen Hilkka Helinä näytteli sivurooleja, joissa pääsi näyttämään ammattitaitoaan. Näitä olivat Niskavuoren ylpeän Hetan osa elokuvassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä ja mieluisa Albinan osa Aleksis Kivi -elokuvassa ”Minä elän”. Kriitikot kehuivat hänen roolitulkintojaan.Rytkönen, s. 127, 128 Hänen muita Niskavuori-tehtäviään olivat Esteri vuoden 1952 Niskavuoren Hetassa, Miina vuoden 1954 Niskavuoren Aarnessa ja keskeinen Martan rooli vuoden 1958 värifilmatisoinnissa Niskavuoren naiset.Rytkönen, s. 128
Hilkka Helinä teki haastavimman ja mieluisimman roolinsa Kaisa-Reeta Kenkkusena Roland af Hällströmin elokuvassa Ryysyrannan Jooseppi (1955). Korkeatasoiseksi salonkikaunottareksi leimattu Hilkka Helinä sai loistaa muista elokuvaosistaan täysin poikkeavassa kansannaisen luonneroolissa. ”Ryysyrannan kovaosaisen emännän, jolla on yksi ainoa hame eikä edes paitaa, muodonsi Hilkka Helinä tavalla, joka on suureksi kunniaksi tälle aikaisemmin pirteänä komediennena nimeä tehneelle näyttelijättärelle”, Elokuva-Aitan Valma Kivitie hehkutti.
1960-luvun puolella Hilkka Helinä oli mukana neljässä valkokangaselokuvassa. Kaksi niistä oli värielokuvia: Nuoruus vauhdissa ja Ihana seikkailu. Hänen viimeiset elokuvaroolinsa olivat sivuosia nuorten näyttelijöiden hääriessä päätehtävissä. Kun elokuvatyöt tyrehtyivät Suomen elokuvateollisuuden kriisin myötä, Hilkka Helinä sai roolitöitä televisiosta. Hänen viimeiseksi roolikseen jäi Aino Sarpamaa suositussa televisiosarjassa Naapurilähiö (1969–1973).
Teatteritehtäviä
Hilkka Helinän näyttämötehtäviä:Suomen teatterijärjestöjen julkaisuja, s. 158Veistäjä, s. ?
Anna Liisa (rooli: Pirkko) Elinan surma (Kirsti) Heinäkuume (Judith) Jäämeren kansaa (Petra) Kypsyyskoe (Käthe Seidel) Naisdiktaattori (Dyveke) Olkaa kilttejä Mr Sloanelle (Kathy) Onni alkaa huomenna (Ola) Pastori Jussilainen (vallesmanska) Rakkauden epäsäännöllinen verbi (Hedda Rankin) Sisarukset (Dolly) Tanssiaiset (Adela) Viisas aviovaimo (Constance) Yllättävä kälyni (Jane) Ylösnousemus (Fedosja) Ystävättäret (Deirdre)
Yksityiselämä
Hilkka Helinän aviopuoliso oli näyttelijä Kaarlo Halttunen. Pariskunta avioitui syksyllä 1939 Mikael Agricolan kirkossa Helsingissä.Halttunen, s. 18 Molemmat olivat tuohon aikaan Viipurin Kaupunginteatterin näyttelijöitä. Heille syntyivät lapset Pekka Kaarlo (1941–1985), Marjukka Hilkka (1942) ja Elina Johanna (1952). Marjukka Halttunen seurasi vanhempiensa jalanjälkiä teatterinäyttämölle; Elina Halttusesta tuli käsikirjoittaja.Rytkönen, s. 131
Jatkosodan lopulla Hilkka Helinän ja Kaarlo Halttusen lapset lähetettiin turvaan Ruotsiin. Hilkka Helinä haki heidät takaisin Suomeen kevättalvella 1945.Halttunen, s. 23
Hilkka Helinän elämää varjostivat sairaudet. Hän sai ensimmäisen sydänkohtauksensa alle 40-vuotiaana. Tuolloin hänellä todettiin sepelvaltimotaudin oireita. Lisäksi hänellä diagnosoitiin munuaissyöpä. Hilkka Helinä pyrki jatkamaan työtään normaalisti ja synnytti kuopuksensa syöpädiagnoosin jälkeen. Hän kuoli 56-vuotiaana, ja hänet haudattiin Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.Halttunen, s. 124
Filmografia
pienois|Hilkka Helinä vuonna 1944 elokuvassa Kartanon naiset.
Elokuvat Vuosi Nimi Rooli 1937 Juurakon Hulda opiskelija korkeakoulun käytävällä 1938 Olenko minä tullut haaremiin palvelijatar Helvi Heinosen asunnossa Elinan surma Elina Fincke 1939 Isoviha Karoliina Petrelius 1940 Kyökin puolella Irma Relander 1942 Synnin puumerkki Martta Kuollut mies rakastuu Berita Eliza Lopez, ”Kaksi Iitä” 1943 Miehen kunnia Elvi Auer, o.s. Grahn 1944 Kartanon naiset Pia Barbara Björner, ”Barbi” Herra ja ylhäisyys doña Carita, doña Brinidan tytär 1945 Valkoisen neilikan velho Raija Arpia Kolmastoista koputus tanssijatar Mirja Somer 1946 Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä Heta Niskavuori ”Minä elän” Albina Palmqvist 1947 Maaret – tunturien tyttö Annele Raitamo
Elokuvat Vuosi Nimi Rooli 1947 Koskenkylän laulu Anna Liuhala 1948 Ruusu ja kulkuri Katri Foudila Hormoonit valloillaan Helena Kehkonen 1949 Kalle-Kustaa Korkin seikkailut Miss Mary Morton, ent. Meeri Mäkinen 1950 Härmästä poikia kymmenen Katri, Pouttulan tytär 1952 Niskavuoren Heta Huovilan Esteri Kuollut mies kummittelee Kirsti Ström 1954 Niskavuoren Aarne Miina, karjakko 1955 Ryysyrannan Jooseppi Kaisa-Reeta Kenkkunen 1957 Syntipukki rouva Aro 1958 Niskavuoren naiset Martta Niskavuori 1960 Skandaali tyttökoulussa Olga Kauppila 1961 Nuoruus vauhdissa rouva Hilkkala 1962 Ihana seikkailu neiti Ström 1963 Totuus on armoton neiti Aaltonen Ääniroolit Vuosi Elokuva Rooli 1959 Sampo Lemminkäisen äidin ääni
Televisioelokuvat Vuosi Nimi Rooli 1960 Olen 17-vuotias Suzanne 1961 Tuomio Hanna Lindh, o.s. von Falck 1963 Kahden kiukku nainen 1965 Vapaa iltapäivä vuokraemäntä 1966 Ristiäiset Martta, Antin vaimo 1967 Sodan ja rauhan äänet 1968 Liejukana Alice Thomas 1969 Liftimatka jonnekin
Televisiosarjat Vuosi Nimi Rooli Jaksot 1961 Kuka on syyllinen? Elizabeth Graham 3 jaksoa 1963 Mitä tehdä? Helena 1 jakso 1965 Teatterituokio hotelliemäntä ”Professori Taranne” 1967–1969 Tarinatalo Minna Kallio 5 jaksoa 1969–1973 Naapurilähiö Aino Sarpamaa 41 jaksoa
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1916 syntyneet Luokka:Vuonna 1973 kuolleet