Korkeajännitys (”Korkkari”) on Egmontin kustantama ja julkaisema sota-aiheinen sarjakuvalehti. Korkeajännitys aloitti ilmestymisensä Suomessa vuonna 1953 nimellä Korkeajännityssarja. Lehti sisälsi aluksi salapoliisi-, tieteis-, agentti- ja seikkailusarjoja. 1960-luvulta alkaen Korkeajännityksessä on ilmestynyt vain sotasarjakuvia, jotka useimmiten käsittelevät toista maailmansotaa brittisotilaiden näkökulmasta. Suosituimmillaan lehti oli 1970- ja 1980-luvuilla, jolloin varsinaisen Korkeajännityksen rinnalla ilmestyi useita rinnakkaislehtiä, jotka erikoistuivat tiettyihin aselajeihin ja toisen maailmansodan rintamiin. Lisäksi Korkeajännitys-nimellä julkaistiin tuolloin avaruus-, vakoilu- ja lännentarinoita.

Korkeajännityksen tarinat ovat lehden historian aikana olleet peräisin useista eri lehdistä. Nykyään tarinat ovat käännöksiä brittiläisestä Commando-sarjakuvasta. Tyypillisessä tarinassa brittiläinen sotilas taistelee saksalaista natsia vastaan. Hankaluuksia saattavat lisäksi aiheuttaa epäpätevät yläluokkaiset upseerit tai kuriin sopeutumattomat rivimiehet. Tarinan lopussa päähenkilö surmaa pelkuriksi paljastuneen arkkivihollisensa. Korkeajännitys tunnetaan myös ”korkkarisaksasta” eli suomenkielisen dialogin sekaan ripotelluista saksalaisista sanoista ja fraaseista. Kuollessaan Korkeajännityksen hahmot huutavat usein tuskasta.

Vuodesta 1998 on julkaistu suomalaista tuotantoa olevia, suomalaiseen miljööseen sijoittuvia Korkeajännityksiä. Toisen maailmansodan lisäksi ne ovat sijoittuneet esimerkiksi Suomen sotaan ja Suomen sisällissotaan. Lisäksi on julkaistu vaaran vuosiin sijoittuvia jännitys- ja vakoilutarinoita. Useimmin ”Suomi-Korkkarien” piirtäjänä on toiminut Samuli ”Samson” Lintula.

Korkeajännityksen historiaa thumb|upright|The Art of War: Brittiläinen Commando-lehti maaliskuulta 2005. Kansitaide Keith Page.

Korkeajännitys alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1953, aluksi nimellä Korkeajännityssarja. Ensimmäisinä vuosina tarinat olivat käännöksiä englantilaisen Fleetway-kustantamon Super Detective Library -lehden (SPD) salapoliisitarinoista.Konttinen 2007 (teoksessa Acthung! Korkkarisaksan sanakirja, s. 44). Sankareita ja muita hahmoja olivat esimerkiksi Sherlock HolmesKJS 1955 24Moog Konttisen arkisto Viitattu 21.1.2024, Fu ManchuKJS 1953 04 Moog Konttisen arkisto Viitattu 21.1.2024, mestarivaras Mustanaamio (eri hahmo kuin Lee Falkin The Phantom)KJS 1957 23Moog Konttisen arkisto Viitattu 21.1.2024 ja avaruusetsivä Rick RandomSarjakuvat – Korkeajännityssarja: Rick Random 1955–1956Tähtivaeltajablogi Viitattu 21.1.2024.

Ensimmäinen toiseen maailmansotaan sijoittunut seikkailu nähtiin vuoden 1958 numerossa 9. Tarina oli käännetty Thriller Picture Librarysta (TPL) ja sen päähenkilö oli hyväntuulinen brittisotilas Battler Britton. Vuosina 1958-1960 tarinoita käännettiin sekä SPD:stä että TPL:stä. Myös ensin mainittu alkoi viimeisinä vuosinaan julkaista sotatarinoita. Suomeksi SPD:n sotatarinoista julkaistiin John Steelin seikkailuja, joiden päähenkilö oli natseja metsästävä agentti. Vuosikymmenen vaihteessa Super Detective Library lopetettiin ja John Steel siirtyi Thriller Picture Libraryn hahmoksi. Sittemmin Korkeajännityssarja keskittyi lähes yksinomaan toisesta maailmansodasta kertoviin tarinoihin. Koska Suomen ja liittoutuneiden välinen rauhansopimus kielsi natsitunnusten käyttämisen julkisesti, Korkeajännityksen kuvituksista sensuroitiin toisinaan hakaristit ja dialogista natsitervehdykset. Sensuuri jäi vähitellen pois 1960-luvun alkupuolella.Konttinen 2007 (teoksessa Acthung! Korkkarisaksan sanakirja, s. 44–47).

Vuonna 1959 Korkeajännityssarja alkoi kääntää tarinoita myös War Picture Librarysta ja 1960-luvun alussa Battle Picture Librarysta ja War At Sea Picture Librarysta. Kaikki kolme lehteä olivat Fleetwayn julkaisuja. Niin ikään Fleetwaylle kuuluneen Air Ace Picture Libraryn tarinat ilmestyivät Suomessa vuodesta 1962 alkaen Siivet-nimisessä rinnakkaislehdessä. Siivet lopetti ilmestymisensä 1985, 288 numeron jälkeen.Alanen ym. 2007, s. 44, 98. Vuonna 1959 Fleetway perusti Commando-nimisen sarjakuvalehden. Siitä otetut seikkailut alkoivat yleistyä Korkeajännityksessä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulta alkaen lähes kaikki Korkeajännitys-tarinat ovat olleet Commando-käännöksiä.Konttinen 2007 (teoksessa Acthung! Korkkarisaksan sanakirja, s. 44–45).

Korkeajännitys siirtyi 1976 ensin Williamsin ja hieman myöhemmin Semicin omistukseen. Vuodesta 1973 alkaen varsinaisen Korkeajännityksen aihepiiri rajautui pitkäksi aikaa brittiläisten maavoimien toimintaan Euroopassa. Muut toisen maailmansodan brittiläiset aselajit ja sotanäyttämöt saivat omat Korkeajännitys-lehtensä, joiden julkaiseminen jatkui 1980-luvun lopulle ja 1990-luvun alkuun. Vuodesta 1996 Korkeajännitys on ilmestynyt nykyisessä muodossaan, neljä erillistä tarinaa sisältävänä noin 260-sivuisena taskukirjana. Ajoittain on lisäksi julkaistu A4-kokoisia suuralbumeja ja muita erikoisnumeroja.Alanen ym. 2007, s. 98. Erikoisnumerot on usein koottu jonkin tietyn teeman tai hahmon ympärille. Oman taskukirjansa ovat saaneet esimerkiksi suomalaisista ja saksalaisista kertovat tarinat, yliluonnolliset kertomukset sekä Battler Brittonin seikkailut.

Egmont Kustannus Oy alkoi kustantaa Korkeajännitystä vuodesta 1998. Vuodesta 2010 lähtien piirtäjien ja käsikirjoittajien nimet on ilmoitettu kertomusten ensimmäisellä sivulla.Kulkukatinpoika KORKEAJÄNNITYS Viitattu 21.1.2024

Rinnakkaislehdet Vuosien varrella ovat ilmestyneet varsinaisen Korkeajännityksen lisäksi sotasarjakuvat:Alanen ym. 2007, s. 96.

Aavikon Korkeajännitys (1974–1987, 180 numeroa) Ilmojen Korkeajännitys (1971–1991, 246 numeroa) Merten Korkeajännitys (1971–1990, 232 numeroa) Viidakon Korkeajännitys (1973–1987, 180 numeroa)

Näiden lisäksi Korkeajännitys-nimellä julkaistiin tieteissarjakuvaa Avaruuden Korkeajännitys (1974, 12 numeroa), vakoilusarjakuvaa Agenttikorkeajännitys (1973–1985, 151 numeroa) ja western-sarjakuvaa Lännen Korkeajännitys (1973–1984, 136 numeroa). Korkeajännitys-nimellä ratsastivat myös 1980-luvulla ilmestyneet Superkorkkari ja Seksikorkkari, joiden sisältö painottui lähinnä pornografiaan.Seksikorkkari. 1985. Talven suuri maxialbumiViitattu 21.1.2024 Seksiä ja absurdia pilaa sekoittanutta Karkeajännitys-lehteä tehtiin Kiväärikomppania ja Pahuksenmoinen pallijahti -nimiset numerot vuosina 2001–2002. Super- ja Seksikorkkareista poiketen ne olivat osa virallista Korkeajännitys-tuoteperhettä.

Tyyli ja teemat

Aiheet Korkeajännityksen keskeisiä teemoja ovat miehekkyys, toveruus ja rohkeus. Roistoja yhdistävä piirre on pelkuruus, jonka palkkana on kuolema. Muita tarinoissa toistuvia piirteitä ovat arkkityyppiset hahmot, kansallisuusstereotyypit sekä omaleimainen kielenkäyttö, johon kuuluvat suomen- ja saksankielisen dialogin yhdistäminen sekä foneettisesti kirjoitetut tuskanhuudot. Toistuvista juonikuvioista ja muista lehden klišeistä julkaistiin vuonna 2007 kirja Achtung! Korkkarisaksan sanakirja.Alanen ym. 2007.

Juoni Mika Vesterinen kuvailee Korkkarisaksan sanakirjassa tyypillisen Korkeajännityksen juonta. Tarina asettaa vastakkain brittiläisen sankarin ja ”pahan sakun”, joka on kiihkeä natsi. Toisinaan sankari ja paha saku ovat tunteneet jo ennen sotaa ja kilpailleet keskenään esimerkiksi urheilussa tai tieteessä. Paha saku ei noudata sääntöjä mutta häviää tästä huolimatta sankarille, mikä saa hänet hautomaan kostoa. Sota-aikana paha saku palvelee korkeahkona upseerina, kuten kapteenina, majurina tai everstinä, ja hänellä on alaisenaan joukko yhtä lailla pahoja natsisotilaita. Paha saku syyllistyy erilaisiin törkeisiin sotarikoksiin, on sotilaallisesti uhkarohkea eikä piittaa yksikkönsä kärsimistä tappioista. Paha saku saattaa myös surmata päähenkilön parhaan ystävän, usein petoksen tai sodan lakien vastaisen taktiikan avulla. Sankarin ja pahan sakun vastakkainasettelusta tulee lopulta henkilökohtainen, ja sotavuosien kuluessa he saattavat toistuvasti joutua vastakkain jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan olevilla rintamaosuuksilla. Loppua kohden paha saku paljastuu pelkuriksi ja hylkää sekä natsismin että omat miehensä; joskus jahti jatkuu vielä sodan jälkeenkin. Tarinan lopussa sankari surmaa pahan sakun ja jatkaa menestyksekästä taistelua kansallissosialismia vastaan.Vesterinen 2007 (Teoksessa Achtung! Korkkarisaksan sanakirja, s. 56–61.)

Toisinaan sankarin ja pahan saksalaisen välinen kamppailu on ylisukupolvista perua. Konflikti on alkanut jo ensimmäisen maailmansodan aikana, periytyy sotien välissä isältä pojalle ja ratkaistaan lopulta toisessa maailmansodassa lopullisesti. Ajoittain Korkeajännitys-tarinat kuvaavat maailmansodan sijaan sodan jälkeistä sotarikollisten jahtia. Varhaisissa Korkeajännityksissä tämä heijasteli alan henkeä, sillä Adolf Eichmann ja Josef Mengele olivat 1960-luvun alussa edelleen pakosalla.Konttinen 2007 (teoksessa Acthung! Korkkarisaksan sanakirja, s. 49–51). Toiseen maailmansotaan keskittyvien tarinoiden ohella tuoreemmissa Korkeajännityksissä on myös muista sodista kertovia tarinoita. Useimmat niistä sijoittuvat joko Korean tai Vietnamin sotaan.Vesterinen, Mika: Korkeajännitys - tahatonta komiikkaa. Acthung!, vuonna 2007 arkistoitu versio. Viitattu 31.12.2020.

Hahmot Achtung!-verkkosivuillaan Vesterinen luetteloi Korkeajännityksen yleisimpiä hahmotyyppejä:Sankari, Paha Saku, Rehti Saku... Korkkarisaksaa.com, arkistoitu versio vuodelta 2007. Viitattu 31.12.2020.

Sankari. Työväenluokkainen brittimies, joka armeijassa leimataan pelkuriksi tai joutuu muuten väärinymmärretyksi. Sankari kapinoi joskus järjestelmää vastaan, mutta ymmärtää myöhemmin sodan oikeutuksen. Tarinan lopussa sankari surmaa pahan natsin ja saa kunnianpalautuksen tai ylennyksen. Riitapukari. Hankaluuksia aiheuttava brittisotilas tai -upseeri, joka tosipaikassa paljastuu urheaksi sotilaaksi. Tarinan lopussa sankari ja riitapukari sopivat riitansa ja ystävystyvät. Toisinaan riitapukarin rooli annetaan muille liittoutuneille, jolloin konfliktien osasyy löytyy kulttuurieroista. Erityisesti neuvostosotilaat ovat usein riitapukareita. Kelmi britti. Paha yläluokkainen britti, joka on kiusannut sankaria jo ennen sotaa ja jatkaa öykkäröintiä vielä sotavuosinakin. Tosipaikassa kelmi osoittautuu pelkuriksi ja kuolee, minkä jälkeen muut hahmot tunnustavat sankarin hyveellisyyden. Paha sakunatsi. Kiihkeä natsi ja sotarikollinen. Paha sakunatsi voi vaikuttaa fanaattiselta ja jopa rohkealta mieheltä, jonka usko lopulliseen voittoon ei horju edes sotilaallisten tappioiden myötä. Lopussa hän paljastuu kuitenkin pelkuriksi ja kuolee. Rehti saku. Pahan sakunatsin alainen, joka vastustaa kansallissosialismia ja tarinan lopussa siirtyy brittien puolelle. Sankari ja rehti saku ystävystyvät ja tapaavat sodan jälkeen rauhanomaisissa merkeissä. Toisinaan rehdillä sakulla on samanmielinen ystävä, joka kuolee pahan sakunatsin vuoksi.

Toisinaan Korkeajännityksen roistoja ovat saksalaisten sijaan italialaiset ja japanilaiset. Paha japanilainen on mielipuolinen ja sadistinen hahmo, kun taas hyvät japanilaiset ovat saksalaisvastineitaan harvinaisempia. Italialaisten roolina on yleensä toimia tykinruokana, joiden tapattaminen alleviivaa pahan saksalaisen vastenmielisyyttä. Kansallisuudet esitetään stereotyyppisesti: italialaiset ovat saamattomia, japanilaiset hulluja, arabit petollisia ja niin edelleen. Liittoutuneiden edustajat ovat useimmiten hyviä. Tyypillistä on, että akselivaltojen sotilaiden toisinaan osoittamaan pasifismiin suhtaudutaan myönteisesti, mutta liittoutuneiden sotilaiden keskuudessa sitä pidetään kielteisenä ominaisuutena, josta sankari seikkailujensa myötä oppii pois.

”Korkkarisaksa”